7. Esimerkkejä erilaisista vertaisryhmistä

Virtapiiripäivä mahdollistaa miehellekin yhden "vapaapäivän" viikossa, jolloin ei tarvi olla koko ajan jotakin tekemässä vaan saa nauttia vaan olostaan vapaasti ja muiden ihmisten hyvästä seurasta

Jyväskylän imetystukiryhmä - Tissiliiga

1970-luvun jälkeen imetys oli vähentynyt Suomessa ja sen myötä kokemuksellista imetystietoa ei juuri ollut. 1990-luvun alussa julkaistiin uusia tutkimuksia, joissa kerrottiin äidinmaidon eduista ja imetyksen hyödyistä. Uusi tieto toi neuvolan ja sairaalan henkilökunnalle uusia haasteita. 1990-luvulla WHO ja UNICEF alkoivat myöntää Vauvamyönteinen sairaala -tunnustuksia. Yhtenä sertifikaatin ehtona oli, että sairaala tukisi vertaistukiryhmätoimintaa alueellaan.

Vuoden 1993 lopulla ammattilaiset ja asiasta innostuneet äidit sopivat imetystukiryhmän perustamisesta ja seuraavan vuoden alussa käynnistyi Jyväskylään imetystukiryhmä, jota kutsuttiin alkuun myös Tissiliigaksi. Perustamiskokouksessa sovittiin, että ryhmästä tulee vertaistukiryhmä, jota viralliset tahot tukevat.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto lupautui antamaan tilat ja monistamaan tiedotteet. Jyväskylän kaupungin ravitsemusneuvonnasta saatiin asiantuntevaa taustatukea. Neuvola ja sairaala lupasivat jakaa tiedotteet ryhmän toiminnasta asiakkailleen. Perustamiskokouksessa valittiin yhteyshenkilö pitämään huolta tiedon kulusta. Vapaaehtoiset äidit huolehtivat käytännön toimista.

Heti aluksi päätettiin:

• Ryhmä kokoontuu kahden viikon välein (kuukauden 2. ja 4. tiistaina klo 18-20).
• Ryhmästä kantaa vastuuta vapaaehtoisen äitien ryhmä, joka sai nimekseen doulat (doula=imetyksen tukihenkilö). Ryhmä pitää palaverin kerran kuukaudessa (kuukauden 1. tiistaina klo 18-20).
• Doulat laativat ohjelman ja doulalistan puolivuosittain ja toimivat vuorotellen illan emäntinä. He toimivat myös asuinalueidensa tukihenkilöinä, joihin saa ottaa yhteyttä ryhmien ulkopuolellakin. He tekevät myös kotikäyntejä tarvittaessa.

Jokaisella illalla on jokin imetykseen liittyvä aihe ja alustaja, joka kertoo illan teemasta. Pääpaino on kuitenkin imetyskysymyksissä. Tissiliigailtoihin kuuluu aina kuulumiskierros, jossa jokainen saa oman äänensä kuuluviin.

Doulia on sen verran paljon, että he eivät ole koe työtä raskaaksi, koska vastuu on jaettu yhteisesti. Tiedon kulusta vastaava yhteyshenkilö ja doulat sitoutuvat tehtäväänsä vain puoleksi vuodeksi kerrallaan. Lastensaantivaiheeseen erikoistunut psykologi Kaija-Leena Kaijaluoto järjesti doulille imetyskoulutusta paikallisen kansalaisopiston kanssa ja toimi vapaaehtoisesti doula-ryhmän tukijana useiden vuosien ajan.

Heti alussa sovittiin, että pyritään välttämään turhaa rahan pyöritystä ja byrokratiaa eikä perusteta yhdistystä. Ainoa rahallinen tuki, jota on saatu, on kaupungin pienimuotoinen toimintaraha. Tissiliigalla on kirjoja, kantoreppuja ja imetykseen liittyviä apuvälineitä vuokrattavana pientä korvausta vastaan.

Tissiliiga on toiminut yli kymmenen vuotta. Sen vahvuuksia ovat olleet jaettu vastuu, positiivinen yhteinen asia, ammattilaisten tuki, kepeä byrokratia ja tarve tämän tyyppiselle toiminnalle.

Vertaistukiryhmä on monille äideille hyvin tärkeä tiedon ja kokemuksen lähde. Se on paikka, missä voi tutustua samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin. Se on vauvamyönteistä, tavoitteellista ja hauskaa yhdessäoloa, jota lämmöllä muistelee vielä vuosienkin päästä.

Itsemurhan tehneiden läheisten vertaisryhmä Jyväskylässä

Tuettu suru -projektista oli lehtijuttu paikallisessa lehdessä marraskuussa 2001 ja sen jälkeen itsemurhan tehneiden läheisiltä tuli yhteydenottoja. Samoihin aikoihin tutustuin erääseen äitiin, jonka poika oli tehnyt itsemurhan saman vuoden keväällä. Projektissa toteutettiin Oma-apua oppimaan -koulutus, johon myös tämä äiti osallistui ja lupautui sen jälkeen toimimaan ryhmänohjaajana.

Tämän jälkeen neuvottelimme yhteistyökumppaneiden kanssa vertaisryhmän käynnistämisestä. Infotilaisuus pidettiin Keski-Suomen Kirjailijatalolla 21.2.2002, keskustelun alustajina olivat paikallisen keskussairaalan psykologi ja Itsemurhan tehneiden läheiset ry:n perustajajäsen Tampereelta. Tilaisuuteen tuli parikymmentä henkeä ja päätimme aloittaa vertaisryhmän kokoontumiset maaliskuussa 2002 psykiatrisen päiväkeskuksen tiloissa Jyväskylän keskustassa.

Ryhmästä tiedotettiin mielenterveystoimiston, terveyskeskuksen, seurakuntien ja hautaustoimistojen kautta sekä menot- ja seuratoimintapalstoilla. Ihmiset ilmoittautuvat ryhmänohjaajalle ennen ensimmäistä osallistumiskertaa. Tulemisen kynnystä madaltuu, kun on voinut ensin keskustella ryhmän toiminnasta ja omasta menetyksestä ohjaajan kanssa.

Ryhmä kokoontui aluksi kahden viikon välein ja nykyään kerran kuukaudessa. Ryhmässä on käynyt keskimäärin 7-8 henkilöä kerrallaan ja ainoastaan kerran on käynyt niin, että kokoontumiseen ei tullut ketään. Enimmillään ryhmässä oli 17 osanottajaa!

Normaalisti kokoontumisissa vain keskustellaan pari tuntia ilman erityistä teemaa osanottajien esiin nostamista aiheista. Ryhmäläiset eivät ole halunneet mitään tarjoilua, koska ovat kokeneet sen vain häiritsevänä. Vaihtelua ovat tuoneet muutamat vierailijat. Erityisen iloisia olimme, kun saimme vieraaksemme keskussairaalan psykiatrin, joka on tehnyt itsemurhatutkimusta Keski-Suomessa kahdeksan vuoden ajan.

Ryhmälle on tarjottu muutaman kerran mahdollisuus virkistysviikonloppuihin seurakunnan leirikeskuksessa. Ohjelmassa on ollut yhdessä oloa ja rentoutumista sekä menetyksen käsittelyä kuvataide- ja musiikkiterapeuttien johdolla. Keväisin ja joulun tienoilla ryhmä on kokoontunut hyvän ruoan ja seurustelun merkeissä.

Ryhmän toiminnasta on tehty myös opinnäytetyö, jonka mukaan oma-apuryhmätoiminta koettiin merkittäväksi ja positiiviseksi selviytymisen tukimuodoksi.

ELVI - Elinvoimaa ja virtaa kylille ja varttuneemmalle väelle

Keski-Suomen Sosiaaliturvayhdistyksen Elämän virtapiirit - eli Elvi-hankkeessa rakennetaan uudenlaista toimintamallia, joka tukee kylien ikäihmisten kotona asumista. Vuosina 2005 - 2007 käynnistetään kylien varttuneemmalle väelle suunnattuja vertaisryhmiä, joiden toiminnasta vastaavat vapaaehtoiset. Hankkeen rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

Hankkeen kantava ajatus on, että jokaisella ihmisellä on elämän varrella kerättyjä tietoja, taitoja ja kokemuksia, joita voi hyödyntää yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Virtapiireissä ryhmä luo oman toimintamallinsa ja toiminnan sisällöt, jotka voivat liittyä esimerkiksi liikuntaan, musiikkiin, käsitöihin tai kirjallisuuteen. Virtapiiriryhmiin voidaan ryhmäläisten toiveiden ja tarpeiden mukaisesti kutsua vierailijoita esimerkiksi keskustelemaan ja tiedottamaan tai antamaan ohjausta, neuvontaa tai opetusta erilaisista aihealueista.

Tehokkaalla tiedottamisella on ollut suuri merkitys toiminnan onnistuneelle käynnistymiselle. Paikallislehtien ennakkojuttujen, kotitalouksille lähetettyjen tiedotteiden ja kutsukirjeiden lisäksi toiminnalle saatiin alkuvaiheessa hyvää julkisuutta lehtiartikkeleilla, joita julkaistiin monipuolisesti kohdealueiden paikallislehdissä.

Toimittajia oli mukana seuraamassa ryhmien toimintaa ja tätä kautta artikkeleihin saatiin näkemystä ryhmien "elävästä elämästä" ja ryhmäläisten kokemuksista. Artikkelit toimivat samalla vasta suunnitteluasteella olevien ryhmien markkinointikanavana, kun voitiin hyödyntää jo syntyneitä kokemuksia uusien ryhmien innoittamiseen. Pilottialueilla järjestettiin myös tiedotustilaisuuksia ja tapaamisia paikallisten toimijatahojen kanssa.

Miltei tärkein tekijä tiedottamisen onnistumisessa ja ryhmien kokoamisessa oli kuitenkin kylien "puskaradio", joka etenkin alussa osoittautui erittäin tehokkaaksi keinoksi tavoittaa ja saada varttuneemman väen kiinnostus kohdistumaan uuteen toimintamuotoon. Tässä vertaisryhmän jäsenten oma rooli on ollut merkittävä ja on sitä edelleenkin, kun ryhmäläiset hyödyntävät vertaisryhmän kontakteja ja suhteita toiminnan sisäisessä tiedottamisessa. Kommentti "Tuo houkutteli minut mukaan" on kuultu useaan otteeseen uusien ryhmäläisten tullessa mukaan toimintaan.

Toiminnan käynnistymisen jälkeen vastuun jakaminen nousi vertaisryhmissä keskeiseksi asiaksi. Vapaaehtoisuutta koskevien keskustelujen tiimoilta yhdestä pilottiryhmästä nousi idea vapaaehtoisista koostuvan tiimin perustamisesta. Tämä herätti positiivista keskustelua kaikissa pilottiryhmissä, ja ryhmäläisten kynnys ryhtyä vapaaehtoisen ohjaajaan tehtävään madaltui.

Tärkeää oli, että ryhmäläiset alkoivat itse aktiivisesti miettiä erilaisia keinoja toiminnan eteenpäin viemiseksi. Erään lehtitoimittajan kysellessä toiminnan sisällöistä, oli jonkun osallistujan ponteva vastaus "Täällä päätetään porukalla, mitä halutaan tehdä". Tätä lausetta todentaen Virtapiireissä on etenemistä jatkettu ja matkan varrella tulevaisuuteen on alettu suhtautua yhteisvastuullisemmin. Virtapiiritoiminta on tarjonnut ja tarjoaa osallistujille mahdollisuuden tehdä jotain oman kylän ja sen asukkaiden hyväksi.

Toiminnan edetessä pilottiryhmät ovat mm. luoneet oman ryhmänsä toiminta-ajatuksen ja sitä kautta kirkastaneet toiminnan keskeisiä periaatteita ja johtoajatuksia. Vertaisryhminä toimivat Virtapiirit ovat kovaa vauhtia luomassa omalle kylälle sopivaa ryhmätoimintamuotoa ja etsimässä erilaisia yhteistyötahoja sekä paikallisia verkostoja yhdessä projektityöntekijöiden kanssa.

Oman ryhmätoiminnan sisällön rakentamisessa vertaisryhmä tarjoaa hyvät puitteet mielekkääseen ja monipuoliseen yhdessäoloon. Ryhmäläiset uskaltavat entistä enemmän ottaa kantaa, esittää toiveitaan ja ideoitaan sekä vaikuttaa oman piirin toimintaan, koska vertaisryhmä koetaan avoimena, sallivana, tasa-arvoisena ja ilmapiiriltään kannustavana.

Esimerkkeinä ryhmäläisten aktiivisuudesta ja erilaisten toimintasisältöjen suunnittelusta voisivat olla vaikka ne kokoontumiset, joihin ryhmäläiset ovat itse ideoineet ja kutsuneet vieraita, tai ne kerrat, jolloin ovat järjestäneet vertaisryhmän kokoontumisen omassa kodissaan tarjoten vaihtelua tavanomaisiin kokoontumisiin. Edellä kuvattuja asioita vahvistavat osaltaan myös ne kokoontumiset, jolloin ryhmäläiset toisiaan tukien, opettaen ja ohjaten ovat yhdessä kulkeneet uusien asioiden äärelle.

Nämä ja monet muut tilanteet ovat olleet ryhmille kannustavia hetkiä huomata, miten paljon voimavaroja heillä itsellään on käytössä. Virtapiiripäivästä on muodostunut joillekin viikon kohokohta ja toisille "vapaapäivä, jolloin ei tarvitse olla koko ajan jotakin tekemässä, vaan saa nauttia olostaan vapaasti ja muiden ihmisten hyvästä seurasta".

Sosiaalisten suhteiden lisääntymisen ja aktivoitumisen lisäksi ryhmätoiminta on "virtaistanut" osallistujia, joka on ryhmäläisten mukaan näkynyt omassa arjessa ryhmätoiminnan ulkopuolellakin. Kerran viikossa kokoontuva ryhmä auttaa jaksamaan, ja joillekin ryhmä on tuonut tukea omaan elämäntilanteeseen tarjoamalla piristyksen lisäksi lohtua. Näistä hetkistä on saatu voimia.