6. Vertaisohjaajan jaksaminen ja tuki

Me itse vaikutetaan siihen, miten ja mihin asti toiminta jatkossa kantaa!

Vaikka vertaisohjaaja on ryhmäläisten kanssa vertainen, on hänen roolinsa kuitenkin erityinen. Hänen tehtävänään on huolehtia ryhmäprosessin etenemisestä haluttuun suuntaan. Ohjaaja ei toimi terapeutin tai muun ammattilaisen roolissa, vaan hänen panoksensa ryhmän toimintaan perustuu oman kokemuksen mukanaan tuomaan tietoon.

Ohjaajaan voi kuitenkin kohdistua ristiriitaisia odotuksia, epäluuloja, kritiikkiä tai suoranaista kateutta. Näiden ristiriitaisten odotusten ja oman elämäntilanteen tasapainottelussa täytyy ohjaajan kiinnittää erityistä huomiota omaan jaksamiseensa. Ohjaajaan jaksaminen on koko yhteisön toimivuuden edellytys ja näin ollen myös koko yhteisön asia. Paras auttaja on joustava tukija, jota tuetaan suojelemaan omaa persoonaansa.

Omien voimavarojen tunnistaminen

Vertaisohjaajaksi ryhdytään yleensä halusta auttaa ja tukea muita samassa elämäntilanteessa olevia. Pelkkä auttamisen halu ei kuitenkaan takaa ohjaajan voimavarojen riittävyyttä. Vertaisohjaajan tarkoituksena ei ole saada tukea itselle, vaan jakaa sitä kokemuksellista pääomaa, jota hänelle on kertynyt. Ohjaajaksi ryhtyvällä tulisi olla oma selviytymisprosessi läpikäytynä ja näin ollen riittävä etäisyys omiin kokemuksiin. Hänen tulee voida miettiä tapahtumia ahdistumatta niistä itse.

Ohjaajan jaksamiseen vaikuttaa koko hänen elämäntilanteensa. Kun ohjaaja on sinut itsensä kanssa ja tuntee oman jaksamisensa ja osaamisensa rajat, hän pystyy luotsaamaan ryhmää haluttuun päämäärään. Jaksaminen ei kuitenkaan ole staattinen tila ja siksi ohjaajan on hyvä tarkkailla omia voimavarojaan säännöllisesti. Omista fyysisistä, sosiaalisista ja emotionaalisista tarpeista on muistettava huolehtia.

Uupumisen tunnistaminen

Uupumista aiheuttaa mm. liian korkea vaatimustaso, epärealistiset toiveet ja tavoitteet (itsen tai toisten asettamat) sekä asiat, joihin ei koe pystyvänsä itse vaikuttamaan. Uupumisen oireita ovat mm:

• turhautuminen
• väsymys, ärtymys, masennus
• välinpitämättömyys ryhmäläisiä kohtaan
• kärsimättömyys ja vihaisuus
• keskittymisvaikeudet
• huumorintajuttomuus
• erilaiset fyysiset oireet

Uupumisen ehkäiseminen

Toisten ihmisten tukija uupuu yleensä silloin, kun hänen oman vastaanottokykynsä "säiliö" täyttyy. Tuota säiliötä täytyy tyhjentää silloin tällöin. Tehokkain keino säiliön tyhjentämiseen on keskustelu ja omien ajatusten jakaminen. Mikäli vertaisohjaajalla on jokin taustayhteisö, on sen rooli ohjaajan tukemisessa merkittävä. Taustayhteisön kautta voidaan järjestää työnohjausta myös vapaaehtoisille. Työnohjaus voi olla joko yksilö- tai ryhmätyönohjausta. Jos varsinaista työnohjausta ei ole saatavilla, tulisi ohjaajille järjestää mahdollisuus tavata toisia ohjaajia kokemusten jakamiseksi, ideoiden uusintamiseksi sekä omien voimavarojen täydentämiseksi.

Ohjaajan uupumista voidaan ehkäistä myös kokeilemalla parityöskentelyä ryhmän ohjaamisessa. Jos ohjaajalla on pari, ei vastuu kasaannu yksin hänelle ja aina on lähellä joku, jonka kanssa voi tarvittaessa purkaa nopeasti ryhmässä syntyneitä kokemuksia. Myös kisälli-oppipoikamallia voi hyödyntää vertaisryhmässä. Kokeneempi ohjaaja voi pitää rinnallaan ohjaajaksi opettelevaa. Tällainen käytäntö turvaa myös ryhmän toiminnan jatkumisen, jos ohjaaja jostain syystä haluaa vetäytyä toiminnasta.

Palkitseminen on tärkeä tukemisen ja sitä kautta uupumisen ehkäisemisen muoto. Vaikka vapaaehtoiset ohjaajat eivät saakaan työstään rahallista korvausta, on pieni huomioiminen tärkeää. Huomioiminen voi olla henkilökohtainen tai julkinen tunnustus tehdystä työstä. Taustaorganisaation osoittama arvostus ja tukitoimet auttavat jaksamaan. Jos ohjaaja kokee annetut tehtävät vähäarvoisiksi tai muut toimijat eivät arvosta niitä, innostus toimintaan hiipuu. Mahdollisuus osallistua koulutukseen ja kehittää omaa osaamista ja pätevyyttä voi myös toimia palkitsemisen välineenä.

Jos ohjaajalla ei ole selkeää taustaorganisaatiota, hän voi hankkia palautetta ryhmältä. Palautteen ei tarvitse (eikä pidäkään) koskea itse ohjaajaa, vaan ryhmän toimintaa. Saadun palautteen pohjalta ohjaaja voi arvioida ryhmän edistymistä ja sen sisäistä ilmapiiriä ja saada lisää puhtia toimintaansa.

Ohjaajana toimiva voisi ripustaa itselleen huoneentaulun, jota on syytä vilkaista silloin tällöin: Älä halua auttaa kaikkia kaikkialla! Älä ajattele, että olet korvaamaton, sinun käsiesi ei tarvitse kannatella koko maailmaa! Vähän on riittävästi!