5. Vertaisryhmän toiminta

Ryhmä on sosiaalinen yksikkö, joka muodostuu erillisistä yksilöistä, jotka ovat tietoisia yhteenkuuluvuudestaan ja joilla on kyky ja pyrkimys toimia yhdenmukaisella tavalla ympäristöönsä nähden.
Koppinen & Pollari 1993

Avoin vai suljettu ryhmä

Jo ennen ryhmän aloittamista ja ilmoittelua on hyvä päättää, onko ryhmä luonteeltaan ns. avoin vai suljettu. Avoimella tarkoitetaan ryhmää, jonka jokaisesta kokoontumisesta ilmoitellaan ulospäin ja toivotaan, että entisiä ja uusia tulijoita riittää. Suljettu ryhmä on sen sijaan ryhmä, josta tiedotetaan ennen sen alkua kaikille siihen sopiville henkilöille. Kun riittävä määrä ilmoittautujia on saatu ja ensi tapaaminen ollut, ei enää uusia osallistujia oteta ryhmään.

Kummallakin ryhmällä on etuja ja rajoituksia. Ihanteellista olisi, että tarjolla olisi molempia ryhmiä. Kynnys tulla avoimeen ryhmään voi olla matalampi, koska osallistua voi vain kerran tai joka kerta oman valinnan ja elämäntilanteen mukaan. Jos ryhmä esimerkiksi toivottaa tervetulleeksi vasta jonkin sairausdiagnoosin saaneet, on hyvä, että tapaamista ei tarvitse odottaa kauan oman tilanteen ilmettyä. Vakituiset kävijät alkavat kuitenkin helposti kokea, että aina täytyy toistaa samoja tarinanpätkiä, eikä syvempään keskusteluun ole mahdollisuutta. Avoimet ryhmät sopivat alkutueksi ja käytännönläheisten asioitten käsittelyyn, esimerkiksi lapsen allergiaoireiden ehkäisemiskeinojen pohtimiseen.

Suljetussa ryhmässä voidaan käsitellä arempia ja syvällistä keskustelua edellyttäviä aiheita kuten itsemurhan tehneen läheisten kokemuksia tai lapsettomuuskriisiä. Suljetussa ryhmässä pystytään rakentamaan syvempi luottamuksellisuuden taso ja päästään omassa prosessissa eteenpäin turvallisesti. Ryhmän rajoitus on, että aloituksen jälkeen mukaan haluavat joutuvat odottamaan ehkä pitkäänkin seuraavan vertaisryhmän käynnistämistä.

Jatkuva vai määräaikainen ryhmä

Tavallisesti ryhmät toimivat kausiluonteisesti, sillä jo vapaaehtoisten ohjaajien saanti asettaa rajoituksia. Osa avoimista ryhmistä on kuitenkin jatkuvia, jos niissä on yhdistyksen palkkaama työntekijä kuten mielenterveystyön klubitaloissa. Myös imetystukitoiminnassa tukea tarvitaan ympäri vuoden, joten on hyvä, jos vapaaehtoisia rekrytoidaan tätä silmällä pitäen.

Määräaikainen vertaisryhmä voi lyhyimmillään olla yhden kerran tapaaminen, joka sekin jo vapauttaa eristäytyneisyydestä. Tavallisesti sovitaan 4-6 kokoontumiskerrasta, mitä voi pitää miniminä ryhmäprosessin syntymiselle. Toivottavaa olisi kuitenkin useimmissa kriisiluonteisissa tilanteissa tarjota vähintään kymmenen tapaamisen jakso.

Kun ryhmä aloittaa kokoontumiset, kerrotaan kaikki kokoontumisajankohdat ja myös ryhmän päättyminen. Tietoisuus ryhmän kestosta on osa turvallisuuden rakentamista. Ryhmän tai kauden päättyessä avoimessa ryhmässä tuetaan poisjääntiin. Näin ehkäistään riippuvuuden syntymistä ryhmästä. Uuteen ryhmään voidaan harkitusti ottaa entisiäkin osallistujia. Ryhmästä irtaantumista helpottaa, kun mietitään yhdessä, mitä muuta tukea on tarjolla.

Ryhmän kokoontumistiheys

Kokoontumistiheydellä on suuri vaikutus ryhmädynaamisiin ilmiöihin. Mitä tiheämmin tavataan, sitä nopeammin luottamuksellisuus voidaan saavuttaa ja turvallinen prosessointi alkaa. Resurssien niukkuus ja osallistujien mahdollisuudet, kuten pitkät välimatkat, rajaavat tiheyden käytännössä pariin kertaan kuussa.

Kahta viikkoa pidemmät välit merkitsevät kuitenkin, että elämäntilanteissa ja tunnekokemuksissa on tapahtunut taukojen aikana paljon. Myös ryhmässä koetut tunteet väljähtyvät niin, että jokaisella kerralla ikään kuin aloitetaan ryhmäprosessi alusta.

Tiheästi lyhyen aikaa kokoontuva ryhmä voi olla toisinaan parempi, toisinaan taas pidemmälle jaksolle sirotetut harvemmat tapaamiset. Kannattaa siis keskustella kokeneiden vastuunkantajien kanssa siitä, mikä olisi aiotulle ryhmälle paras toteutustapa.

Yhteistyö kehittyy vähitellen, omaan yksilölliseen tahtiinsa. Ryhmän kehittymisessä on kuitenkin tunnistettavissa selviä vaiheita:

1. Muotoutumisvaihe, jossa toisilleen vieraat ihmiset etsivät omaa paikkaansa ja rooliaan vertaisryhmässä. Ryhmän jäsenet voivat olla epävarmoja ja jännittyneitä, koska heillä ei ole vielä selkeää kuvaa ryhmän päämääristä, rakenteesta tai toimintatavoista, siksi alkuvaihetta leimaa ohjaajakeskeisyys.
2. Kuohuntavaihe, vähitellen ryhmäläisten uskallus kasvaa ja näkemyseroja sekä ristiriitoja alkaa syntyä. Tästä vaiheesta eteenpäin voidaan selvitä vain yhteisin ponnisteluin ja ongelmia ratkaisemisella. Ratkaisujen löydyttyä ryhmä voi toimia entistä yhteistyökykyisempänä.
3. Sopimisvaiheessa edellisen vaiheen tunnekuohut tasaantuvat, roolit selkeytyvät ja yhteistoiminnan pelisäännöt muotoutuvat. Ryhmäläisten yhteenkuuluvuus lujittuu.
4. Hyvin toimivan ryhmän vaihe edustaa todellisen ryhmän tasoa, jossa yhteistoiminta on tehokasta. Jäsenet tukevat toisinaan ja käyttävät kunkin vahvuuksia hyväksi. Ryhmän roolit ovat joustavia ja toimintaa edistäviä. Kilpailun sijasta tehdään yhdessä, kannustetaan ryhmän jäseniä.
5. Ryhmän toiminta lakkaa tai ryhmä hajoaa. Vertaisryhmän toiminta voi loppua esimerkiksi kun sen tavoitteet on saavutettu tai sen tehtävä on tullut tarpeettomaksi. Joskus toiminta voi muuttua yhdistystoiminnaksi tai siitä voi tulla jopa julkisen sektorin toteuttamaa palvelua.

Vertaisryhmän toimivuus ei ole itsestään selvää, eikä toimivuuden takaamiseksi ole olemassa mitään valmista kaavaa. Toimintaan vaikuttavien tekijöiden pohtiminen ja tiedostaminen edistävät kuitenkin ryhmän toimivuutta ja yhteistyötä. Ryhmää vahvistavat tekijät

• luottamuksellisuus
• vaitiolovelvollisuus
• toisia kunnioittava ilmapiiri
• samanlainen elämäntilanne tai yhteiset kiinnostuksen kohteet

Ryhmää hajottavat tekijät

• minun ongelmani on suurempi kuin sinun
• neuvojen antaja, moralisoija - sinun täytyisi, pitäisi
• henkilö, joka tuo ryhmään jotakin tärkeää aivan viime hetkellä
• henkilö, joka haluaa jakaa jotakin vain ohjaajalle ryhmän jälkeen
• epäasialliset tunteiden ilmaisut tai kommentit, esim. nauraminen sopimattomassa kohdassa

Hyvä keskusteluilmapiiri edellyttää:

• keskustelun tulee saada sujua rauhassa
• mahdollisuus katsekontaktiin
• ei taustamelua
• miellyttävät puitteet ja olosuhteet

Jokainen vertaisryhmän jäsen vaikuttaa ryhmän toimintaan. Avainhenkilö on kuitenkin ryhmän ohjaaja. Ohjaajan tehtävät:

1. Ryhmän ohjaajan tehtävä on ylläpitää vapautunutta ja luottamuksellista ilmapiiriä, jossa jokainen uskaltaa puhua.
2. Ryhmän ohjaaja pitää huolta siitä, että kaikki saavat puhua - ohjaaja ymmärtää, että pelkkä kuunteleminenkin on osallistumista ja se voi olla osallistujalle merkityksellistä.
3. Ohjaaja rohkaisee esittämään erilaisia näkökantoja, koska se pitää keskustelun elävänä.
4. Ryhmän ohjaaja pitää keskustelun aisoissa, tavoitteiden suunnassa.
5. Ohjaajan tehtävä on myös harjoitella aktiivista kuuntelua:
   • toista, mitä puhuja sanoi
   • tee kysymyksiä, osoita, että olet kiinnostunut
   • kokoa keskustelu osanottajien puheenvuoroista
   • kerro puheenvuoron herättämistä tunteista - tunnista ja nimeä tunteita.