2. Vertaistoiminnan eettinen laatu

Minä en jää yhdestäkään kokoontumisesta pois, tämä on niin tärkeä asia, että siirrän mieluummin muita töitä ja menoja, että pääsen tulemaan.

Etiikalla tarkoitetaan tässä sitä, miten toimia hyvin ja oikein toisia kohtaan. Yhteisten, moraalisten arvojen pohjalta nousevat eettiset velvollisuudet. Toimintaohjeemme ovat eettisesti laadukkaita, kun ne perustuvat paitsi tosiasioihin, myös arvoihin ja normeihin.

Vertaisryhmien eettistä laatua on, että ryhmäläisillä on taustalla selkeä vertaisuuskokemus. Se syntyy riittävän samanlaisen tilanteen tai kokemuksen pohjalta. Esimerkiksi vastasyntyneensä menettänyt vanhempi ei välttämättä koe elämäntilannettaan tarpeeksi samanlaiseksi kuin iäkkään puolisonsa menettänyt, eikä yhteistä vertaisryhmää näin ollen ole paikallaan tarjota. Vertaisuuskokemus syntyy luonnostaan, kun elämäntilanteissa on riittävästi yhteisiä piirteitä.

Luottamuksellisuuden syntyminen ja säilyminen on toinen keskeinen laatupiirre kaikessa vertaistukitoiminnassa. Luottamus avun saamiseen syntyy vain sen arvoisessa ilmapiirissä. Se, keitä henkilöitä ryhmään on tullut, tai heidän kokemuksensa yksityiskohdat eivät kuulu ulkopuolisille. Ei myöskään ole hyvä tapa ottaa puheeksi ryhmästä poissaolevan asioita.

Toiminnan on myös oltava luotettavaa; siitä, mitä on luvattu, pidetään kiinni. Kun resurssit ovat rajallisia, lupauksissa tulee olla varovainen. Toiminnan alussa on tärkeää, että apua pyytävälle vastataan nopeasti tai ainakin kerrotaan, milloin ja miten apua on saatavissa.

Toiminnan laatua on myös se, että vastuuhenkilöiden jaksamisen tuesta on sovittu. Toimintaa voidaan ylläpitää hyvänä ja kehittää vain, jos kerätään palautetta osallistujien kokemuksista. Näiden yleisten laatuohjeiden lisäksi jokainen ryhmä voi laatia täsmällisemmät pelisäännöt ryhmän alussa.

Turvallisuuden tunne vertaisryhmässä on niin keskeinen laatupiirre, että siitä on oma kappaleensa.

Miksi ryhmän on oltava turvallinen?

Kun ihmisen turvallisuuden tunne on järkkynyt esimerkiksi äkillisen onnettomuuden, pitkäaikaisen sairauden, turvattomien lapsuuskokemusten tai muun syyn vuoksi, hän alkaa suojautua ja eristäytyä sosiaalisesti. Ennen pitkää hän voi myös menettää kykynsä ilmaista tarpeitaan. Turvattomuus on uhkan kokemusta. Taustalla on vaikeita tunteita kuten pelkoa, häpeää, syyllisyyttä ja arvottomuuden tunteita.

Turvallisuuden tunne voidaan palauttaa pienessä, turvallisessa vertaisryhmässä. Ryhmässä ihminen alkaa vähitellen tunnistaa omia tarpeitaan toisten avulla. Tietäessään mitä tarvitsee, löytää selviytymiskeinotkin paremmin. Toisilta ryhmäläisiltä kuulee, miten he ovat selviytyneet ja keinoja voi alkaa soveltaa itseenkin. On eheyttävää oppia ilmaisemaan kokemuksiaan. On tärkeätä, ettei turvallisuuden tunnetta järkytetä eheytymisvaiheen ollessa kesken.

Mitä vaikeampi ja akuutimpi kriisivaihe on, sitä lujempaa turvallisuuden tunnetta tarvitaan eheytymisen mahdollistamiseksi. Siksi vaikeimmat tilanteet tulee jättää ammattiauttajien terapian varaan. Esimerkiksi lievemmin masentuneet voivat ryhmässä auttaa toisiaan, mutta vakavasta masennuksesta kärsiviä ryhmä voi vain kuormittaa. Heidän oikeutensa on pääsy terapiaan. Vertaisohjaajille riittää työkenttää vähemmän vaativissa tilanteissa auttamisessa. Hyvää työnjakoa vertaistuen ja ammattiavun kesken on, että terapian jälkeen sosiaalinen eheytyminen jatkuu vertaisryhmissä. Toisinaan näiden tukimuotojen järjestys on päinvastainen: ihminen tunnistaa syvemmät tarpeensa vasta vertaisryhmässä ja hakeutuu terapiaan joko ryhmän aikana tai sen jälkeen.

Vertaistoiminnan eettiseen laatuun kuuluu myös arvostava suhtautuminen ammattiauttajiin ja toimiva työnjako eri yhteistyökumppaneiden kesken. Jos ryhmän turvallisuus järkkyy syystä tai toisesta, on harkittava ulkopuolisen avun pyytämistä ryhmään.

Joskus ryhmissä joudutaan käsittelemään ikäviä kokemuksia siitä, että itse auttamisjärjestelmä on epäonnistunut tehtävässään. Tällöin voi puhua kaksinkertaisesta menetyksestä. Nämä tilanteet ovat poikkeuksia, joissa on hyvä kääntyä potilas- tai sosiaaliasiamiehen puoleen.

Tasapaino omien tarpeiden kanssa

Ohjaajan tulee olla tasapainossa omien kokemustensa kanssa. Liian pian omien kriisikokemusten jälkeen ei ole hyvä ryhtyä kantamaan vastuuta vertaisryhmästä. Ensinnäkin omat kokemukset voivat liiaksi rajata sen hahmottamista, miten eri tavoin eri ihmiset voivat selviytyä. Toinen riski on, että hiljakkoin kriisiin joutunut vetäjä hoidattaa ryhmällä vielä omia hoitamatta olevia tarpeitaan.

Ohjaajaksi ryhtymisen hyvät ehdot täyttyvät, kun ensin on saanut itselleen riittävästi tukea ja hoitoa, toiseksi pahimmista vaiheista on kulunut kohtuullisesti aikaa ja lisäksi on käynyt vertaisohjaamisen kurssin. Olennaista on kyky hahmottaa omien ja toisten tilanteiden ja tarpeiden erilaisuus. Silloin pystyy aidosti antamaan tilaa toisten ilmaisuille. Hyödyllistä on myös kokeneempien ryhmänvetäjien kanssa keskusteleminen tai vastuun jakaminen ryhmästä parina. Näin vältetään se, ettei ryhmään tule vain yhden totuuden ilmapiiriä.

Terapeuttista vaan ei terapiaa

Hyvä peukalosääntö on muistaa, että vertaistuki on kyllä terapeuttista, mutta se ei ole terapiaa.

Kun ryhmä on päässyt työskentelyssään liikkeelle, siinä kehkeytyy "kirkastusvuorikokemus". Kun vihdoin saa kuulijoita omille tarpeilleen, on niin hyvä olla, että haluaa hoidattaa itseään kaikin puolin. Niinpä tapaamiset voivat venyä ja ryhmä voi alkaa käsitellä myös monia muita kuin ryhmän perustehtävään kuuluvia asioita. Osa ryhmäläisistä voi alkaa ystävystyä.

Uusien ihmissuhteiden saaminen on yksi tarkoitus, mutta ohjaajan tulee rajata ryhmän teemat pääosin sovittuihin aiheisiin. Hän voi kannustaa muiden aiheiden käsittelyyn ryhmän päätyttyä. Ryhmän ei tarvitse vastata kaikkiin tarpeisiin, vaan muistuttaa tai ohjata eteenpäin niiden hoitamisessa. Ryhmän lopussa voi tarjota myös mahdollisuutta yhteystietojen vaihtoon.

Nettikeskustelu ja ryhmät

Nykyisin monet ryhmät käynnistyvät nettikeskustelupalstoilla tai jotkut ryhmäläisistä osallistuvat palstojen keskusteluihin. Moni kokee helpotusta saadessaan ensimmäisen kerran avautua tuntemattomana, ja monille nettikeskustelupalstat tarjoavat merkittävän kanavan avautumiseen ajasta ja paikasta riippumatta.

On kuitenkin huomattava, että on oma riskinsä tavata kasvokkain niitä, jotka ovat puhuneet nimimerkin suojasta ns. kasvottomasti netissä. Nettikeskustelussa on voitu kertoa paljon sellaista ja sellaisella tavalla, jolla asioita ei kerrottaisi aidossa kohtaamisessa. Ryhmässä nousee hankalia tunteita, jos joku ottaa nettipalstoilla sellaisia asioita esille, joita toinen ei kasvokkain halua käsitellä.

Niinpä on hyvä sopia heti alussa siitä, että nettinimimerkkeihin eikä nettikeskusteluihin ole lupa viitata. Itsestään selvää on, että myöskään ryhmässä toisen kertomaa ei saa siirtää toisen nettipalstoille. Ryhmässä voi olla sellaisia, jotka ovat ulkopuolella nettiryhmän, eikä siksikään ole tahdikasta puhua ryhmän ulkopuolisista asioista. Ryhmässä on hyvä keskittyä elämään tässä ja nyt -tilanteessa. Vain näin voidaan rakentaa luottamuksellinen ilmapiiri.

Yhdistyksen ja omat toiveet

Joskus käy niin, että ryhmävastuuseen sopivia henkilöitä on liian vähän ja samat henkilöt saavat tehtäviä ylen määrin. Sosiaalisesti vastuuntuntoinen vetäjä ei hevin uskalla kieltäytyä. Näin hyvästäkin ohjaajasta tulee ennen pitkää uupunut vetäjä, joka hoitaa ryhmiä rutiininomaisesti, eikä tunnetuki toimi enää yhtä herkästi kuin aluksi. Ohjaajien keskinäisiä tapaamisia tarvitaan myös sen tueksi, että saa pitää taukoja ja tehdä vain sen verran, että työn ilo myös ohjaajalla säilyy.

Kun tavoitteet ovat korkealla, mutta resurssit pienet - mikä on tavallinen ristiriita - tulee helposti myös henkilöiden keskinäisiä ristiriitoja yhdistyksen sisällä. Silloin on paikallaan pyytää ulkopuolista työnohjausta. Jollei näin menetellä, riskinä on, että autettavat aistivat kuormittuneisuuden, eivätkä koe tuen saannin edellyttämää turvallisuutta. Toistensa syyttelyn sijasta on paikallaan muistuttaa ulkoisten resurssien ja tunnetarpeiden välisestä ristiriidasta. Vapaaehtoinen voi periaatteessa lopettaa tehtävänsä, kun niin haluaa. Hyviin tapoihin kuuluu kuitenkin sopia määräaikaisista jaksoista. Jos jakso jää kesken, sijaisen etsimisessä auttaminen on reilua vertaistuen järjestäjää kohtaan.

Potilaslaista

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista saatiin 1993. Lailla suojataan kaikkien Suomessa asuvien potilaiden oikeus saada terveydentilansa edellyttämää hoitoa terveydenhuoltoa antavissa laitoksissa.

Potilaalle tulee antaa tiedot hänen terveydentilastaan ja hoidosta: mitä hoitoon sisältyy, millaisia riskejä siihen liittyy ja mitä eri hoitovaihtoehtoja potilaalla on. Jonottamaan joutuvalle ilmoitetaan odottamisen syy ja sen arvioitu kesto.

Potilaalla on oikeus hyvään hoitoon ja kohteluun. Hoidossa ei saa loukata ihmisarvoa, vakaumusta tai yksityisyyttä. Äidinkieli, kulttuuri ja henkilökohtaiset tarpeet otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Hoitoon tarvitaan potilaan suostumus. Se selvitetään keskustellen ja riittävästi tietoa vaihtoehdoista antaen. Tietoa on annettava ymmärrettävässä muodossa. Jos potilas kieltäytyy jostain hoitotoimenpiteestä, pyritään sopimaan muusta hoitotavasta.

Potilaalla on oikeus tarkistaa tiedot, jotka hänestä on kirjattu potilasasiakirjoihin ja tarvittaessa korjaamaan niissä olevia virheitä. Potilasasiakirjat on pidettävä salassa. Hoitohenkilökunta ei saa antaa niistä tietoja sivullisille ilman potilaan kirjallista suostumusta. Sivullisia ovat omaiset ja muut kuin kyseisessä hoitoyksikössä potilaan hoitoon osallistuvat henkilöt. (Huom. poikkeuksena on lastensuojelulain asettama ilmoitusvelvollisuus PYKÄLÄT!) onko tarkoitus olla näin, vai onko jotain unohtunut?.

Hoitoon tyytymätön voi tehdä muistutuksen hoitolaitokselle tai kantelun terveydenhuoltoa valvovalle viranomaiselle. Hoitoyksikön potilasasiamies neuvoo tarvittaessa näiden tekoon. Muistutuksen teolla potilas voi saada mielipiteensä hoitoyksikön tietoon. Vakavampien ongelmien ilmettyä ohjataan vahingonkorvauksen tai kurinpitomenettelyn käynnistämisessä.

( Lähde: Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785, Esite Sosiaali- ja terveysministeriö 2002:8) Suomessa toimii myös potilaiden etuja ajava Suomen Potilasliitto ry. Sen tehtäviä ovat mm. potilaiden tukeminen ja rohkaiseminen sekä heidän sosiaali- ja oikeusturvansa parantaminen. Yhteystiedot: Suomen Potilasliitto ry, puh. (09) 562 2080, www.potilasliitto.net.