1. Mitä on vertaistoiminta ja mikä on sen merkitys?

Kun jotain tehdään, niin olisi mukava, jos niitä tehtäisiin yhdessä, eikä niin, että joidenkin tai jonkun tarvitsisi lähteä yksin tilanteisiin.

Vertaistoiminnalla tarkoitetaan joko vapaamuotoisesti tai organisoidusti järjestäytynyttä keskinäistä apua ja tukea, jossa samassa elämäntilanteessa olevat tai samankaltaisia elämänkohtaloita kokeneet ihmiset pyrkivät yhdessä etsimään tukea tai selvittelemään ja ratkaisemaan elämäntilannettaan. (Vuorinen ym., 2004). Toiminta perustuu yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin tai samankaltaisiin elämänkokemuksiin. Vertaisryhmän tavoitteena on edistää jäsentensä hyvinvointia, jaksamista sekä tarvittaessa tukea paranemista.

Vertaistoiminnan edelläkävijä ja ehkä tunnetuin edustaja on AA-liike (Alcoholics Anonymous), joka syntyi Yhdysvalloissa 1930-luvulla. Vertais- ja oma-aputoiminta ovat Suomessa osa liikehdintää, joka alkoi voimistua 1980- ja 1990-luvuilla sosiaali- ja terveydenhuollossa. Vahvaa ammatillisuutta alettiin kyseenalaistaa ja tunnustettiin, että myös ihmisellä itsellään on mahdollisuus löytää ratkaisuja pulmiinsa ilman ammattilaisten välitöntä ohjausta ja neuvontaa.

Vertaistoiminnan merkityksen korostuminen liittyy useisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin:

• Muutos asiantuntijuudessa: ihmiset nähdään aikaisempaa enemmän oman elämänsä subjekteina ja tuntijoina ja vähemmän pelkästään ammattilaisten hoidon tai toimenpiteiden kohteena (esimerkiksi terveydenhoidossa).
• Identiteettikysymykset ovat tulleet entistä haasteellisimmiksi esimerkiksi äkillisissä elämäntilanteen muutoksissa (työttömyys, avioerot jne.): Kuka minä olen silloin, kun elämisen olosuhteet (läheiset, koti, työ) ympärilläni ratkaisevasti muuttuvat?
• Hyvinvointivaltion ja -yhteiskunnan muutos: hyvinvoinnin ja -palveluiden monituottajuus, vapaaehtois- ja vertaistoiminta tullut entistä enemmän palveluketjun täydentäjäksi.

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat olleet edelläkävijöitä vertaistoiminnan erilaisten muotojen kehittämisessä. Esimerkiksi potilasjärjestöissä työskennellään paljon tilanteissa, joissa ihmisen elämä on kriisissä. Keskeisiä haasteita, joihin vertaistoiminnalla voidaan tällöin vastata, ovat toivon viriäminen ja ylläpito tai muutoksen mahdollisuuden näkeminen. Vertaistoiminta ei liity pelkästään kriiseihin ja isoihin elämän muutoksiin, vaan vertaisryhmän yhteiseksi ideologiaksi riittää samanlainen elämäntilanne, esimerkiksi pienten lasten kasvattaminen ja vanhemmuus.

Vertaistoiminta perustuu kokemukselliseen asiantuntijuuteen. Siinä korostuu arjen arvostus ja ryhmäläisten omat elämänhistoriat. Ryhmässä saatu ahaa-elämys, käytännön vinkki tai vahva tunnekokemus voivat olla merkityksellisiä ihmisen jokapäiväisessä elämässä.

Vertaistoiminnan arvopohjana on tasa-arvoisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen. Ryhmätoiminnan perimmäinen idea on yhdenvertainen kokemusten jakaminen keskinäisessä kanssakäymisessä. Keskeinen asia on ryhmään kuuluminen, arvostetuksi ja kuulluksi tuleminen.

Vertaisryhmiä on monenlaisia, toimintatavat, tavoitteet, kesto ja kokoonpanot vaihtelevat. Monet vertaisryhmät syntyvät spontaanisti ja toimivat ilman ulkopuolista ohjausta. Vapaamuotoisesti syntyneitä ryhmiä ovat muun muassa erilaiset harrastusryhmät. Vertaisryhmiä on sekä maallikkovetoisia että ammatillisesti ohjattuja.

Vertaistoiminta on yhdistyksille, etenkin sosiaali- ja terveysalan järjestöille, kasvava ja tärkeä toimintamuoto. Ryhmiä järjestetään sekä kohderyhmiä että omaa jäsenkuntaa varten. Yhdistyksessä on yleensä nimetty henkilö(t), jonka vastuulla vertaistoiminnan koordinointi ja organisointi on. Nämä ryhmät kokoontuvat säännöllisesti ja niillä on vastuuohjaaja tai -vetäjä, joka voi myös olla yksi ryhmän jäsenistä. Yhdistykset järjestävät aikaisempaa enemmän myös koulutusta vertaisohjaajilleen.

Vertaistoiminnan edellytykset paranevat, kun toiminta on organisoitua ja ryhmällä on vastuullinen koulutettu vetäjä. Vaikka omakohtainen kokemus vaikeasta elämäntilanteesta muokkaa ihmisen näkemystä elämästä, ihmisyydestä ja auttamisesta, se ei tee hänestä vielä toimintavalmista vertaistukijaa. Mitä vaikeampaan tilanteeseen vertaisuus liittyy, sitä enemmän toiminta vaatii koordinointia, ohjausta ja tukea.

Vertaistoiminnalla on merkitystä sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Yksilön kannalta merkittävää on saada mahdollisuuksia arjessa selviytymiseen, jaksamiseen sekä omaan ja/tai läheisten kasvuun. Ryhmän tuki ja ymmärrys on tärkeää, yksilö ei jää vertaisryhmässä yksin asiansa kanssa. Ryhmän tuki saattaa olla yksilön eteenpäin selviytymisessä ratkaisevaa.

Yhteiskunnallisesti arvioituna vertaistuki on erittäin edullinen tukimuoto, ohjaajat ovat usein vapaaehtoisia. Vertaistoiminnalla on lisäksi vahva ennalta ehkäisevä merkitys. Ihmisiä voidaan auttaa elämässään eteenpäin siirtämällä tuen painopistettä aikaisemmaksi. Tällöin ei aina tarvitse turvautua julkisiin hoito- ja kriisipalveluihin.

Vertaistoiminta täydentää julkisia sosiaali- ja terveyspalveluketjuja. Vertaisryhmät voivat olla linkkeinä virallisen (ammatillisen) ja epävirallisen (läheisten oma apu) tuen välissä. Yhteistyötä julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa kannattaa tehdä, viranomaiset voivat auttaa mm. tiedottamisessa ja vertaisryhmiin ohjaamisessa.

Ammattiapu ja vertaistuki eivät ole toistensa kilpailijoita, vaan toisiaan täydentäviä tuen muotoja. Vertaistuen vahvuuksia ovat tasa-arvoisuus, tilanneherkkyys, myötäeläminen ja ymmärtäminen sekä saavutettavuus ruohonjuuritasolla. Siinä ei asetuta ammattirooleihin, vaan jokainen on tasaveroinen oman arkensa ja elämänsä asiantuntija. Vertaistuki ei ole korvattavissa ammattiavulla, vaan sen erityinen arvo perustuu samankaltaisten elämänkokemusten jakamiseen ryhmässä ja sen vahvistavaan vaikutukseen yksilölle.