Lehdistötiedote 6.6.2006

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto:

SUOMI TARVITSEE KANSALLISEN STRATEGIAN TURVAAMAAN YLEISHYÖDYLLISET PALVELUT

EU:n sosiaalipolitiikkaa on kytketty yhä voimakkaammin työllisyys- ja talouspolitiikkaan, mikä ei voi olla vaikuttamatta suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Niiden turvaksi Suomi tarvitsee kansallisen strategian yleishyödyllisistä palveluista.

EU:ssa Suomea on toistuvasti kehotettu alentamaan verotusta, uudistamaan sosiaaliturvaa ja lisäämään kilpailua hyvinvointipalveluissa. Suomessa on käynnissä myös voimakas kansallinen markkinoistamiskehitys, jossa vallitseva ajattelu lähtee siitä, että kaikki voidaan tarjota markkinoille. Tämä murentaa hyvinvointipalvelujen periaatteellista taustaa ja niiden kehittämismahdollisuuksia.

Hyvinvointipalvelujen peruselementti on riskien ja resurssien tasaaminen eri väestöryhmien kesken. Olennaista sosiaali- ja terveyspalveluissa on jatkuvuus, luottamus ja yhteistyö, yhteiskunnan pyrkimys vastata tasapuolisesti yksilöiden ja perheiden tarpeisiin. Markkinaehtoisessa toiminnassa puolestaan keskeistä on markkinoille pääsy sekä mahdollisuus kilpailuttaa ja vaihtaa palveluntuottajia. Kilpailun ja valinnanmahdollisuuksien korostaminen vahvistaa palvelujen eriytymistä maksukyvyn ja sen mukaan, onko palvelujen tarvitsijalla resursseja tehdä valintoja.

Julkiselle sektorille kuuluvien hyvinvointivelvoitteiden luonne ja kattavuus ovat viime kädessä poliittisia arvovalintoja, jotka kaipaavat perustakseen laajaa ja avointa kansalaiskeskustelua. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton mielestä pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän rapauttaminen on vihdoin aika asettaa kyseenalaiseksi ja tunnustaa sosiaalipoliittisten tavoitteiden arvo myös EU-tasolla. Suomen tulisi ottaa aktiivinen rooli EU:n sosiaalipolitiikan rakentamisessa ja siinä, että sosiaalisen ja taloudellisen välille saataisiin nykyistä parempi tasapaino myös EU-tasolla.

Suomessa tarvitaan yleishyödyllisiä palveluja koskeva kansallinen strategia, joka määrittelee suomalaisen perinteen ja kansallisten tarpeiden mukaisesti, mitä yleishyödylliset palvelut ovat, miten ne tulisi kansallisesti rahoittaa ja kuinka ne sovitetaan yhteen EU:n sisämarkkinasääntelyn kanssa. Perustuslain mukaan julkisen tehtävä on turvata kaikille riittävät sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut asuinpaikasta riippumatta.

Ydinkysymys on se, kuinka turvataan sosiaaliset perusoikeudet samalla kun tuotetaan laadukkaita, väestöryhmien eriytyvät tarpeet ja erilaisten palveluntuottajien roolit  huomioon ottavia palveluja EU:n kilpailu- ja valtiontukisäännösten puitteissa. Perusoikeudet eivät voi jäädä unionin tärkeimpinä pitämien tavoitteiden, palveluiden, tavaroiden, pääomien ja ihmisten vapaan liikkuvuuden toteuttamisen jalkoihin.

On syytä muistaa, että kansainväliset vertailut kertovat pohjoismaisen hyvinvointimallin tehokkuudesta: sen ylläpitäminen on pystytty yhdistämään vahvaan talouskasvuun ja kilpailukykyyn samalla kun on tuotettu kohtuullisin kustannuksin demokratiaa, hyvinvointia ja turvallisuutta. Jos rapautamme julkista vastuuta ja hyvinvointimalliamme, toimimmeko lopulta myös kasvua ja kilpailukykyä vastaan?

Järjestöjen merkitys tunnustettava EU-tasolla

EU:n sisämarkkinasääntelyssä tunnistetaan vain julkinen ja yritykset, ja järjestöt rinnastetaan yrityksiin. Tämä on ongelma paitsi järjestöjen, myös koko kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta: järjestöt luovat sosiaalista pääomaa ja tavoittavat perinteisesti myös niitä ihmisiä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Tärkeä ero yrityksiin on järjestötoiminnan aatteellinen ja voittoa tavoittelematon luonne.

Suomalaisessa perinteessä ja myös komission tiedonannossa Yritysten ja säätiöiden tukemisesta Euroopassa tämä perustava ero ymmärretään ja järjestöjen toiminnan tukemista pidetään välttämättömänä unionin ja sen kansalaisten vuorovaikutuksen vahvistamisen kannalta. Sisämarkkinoiden ja hyvinvointipolitiikan nykyistä paremman tasapainon kannalta on välttämätöntä, että järjestöjen ja yritysten selkeä ero tunnistetaan ja tunnustetaan sekä unionin jäsenvaltioissa että unionin tasolla.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto toivoo, että Suomi lähtee omalla EU-puheenjohtajuuskaudellaan viemään tätä tavoitetta eteenpäin ja vaikuttamaan siihen, että kansalaisjärjestöjen aseman vahvistamiseen liittyvää työtä jatketaan EU:n tasolla. Kun kansallisia EU-linjauksia tehdään, ei ole kysymys vain kansallisen toiminnan prioriteeteista suhteessa unioniin, vaan myös niistä perusvalinnoista ja –tavoitteista, joiden pohjalta sosiaali- ja terveyspolitiikkaa halutaan muokata niin kuntien, Suomen kuin Euroopan unioninkin tasolla.

Unionin talouspoliittiset tavoitteet ja sisämarkkinoiden toimintaperiaatteet eivät saa tehdä mahdottomaksi hyvinvointipolitiikan tavoitteiden toteuttamista kansallisella tasolla. Suomen on osaltaan otettava selkeä vastuu siitä, ettei näin tapahdu. Hyvinvointipalvelujen toiminta on mielekästä turvata niin perusoikeuksien toteutumisen, sosiaalisen koheesion kuin kilpailukyvynkin tavoitteiden kannalta.

Lisätietoja:

Riitta Särkelä, toiminnanjohtaja, puh. 050 63 663
Sirkku Immonen, tiedottaja, puh. 050 558 7470

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto julkaisi 6.6.2006 kirjan Hyvinvointi United – FC Sisämarkkinat: Reilu peli (toim. Elina Palola ja Riitta Särkelä),
ISBN 951-747-168-8, 128 sivua, hinta 20 euroa.

Julkaisu on syntynyt asiantuntijaryhmässä, johon ovat kuuluneet tohtori Pentti Arajärvi, ylitarkastaja Peter Fredriksson, dosentti Matti Kari, erikoistutkija Meri Koivusalo, tutkija Elina Palola, vastaava tutkija Maija Sakslin ja toiminnanjohtaja Riitta Särkelä.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto on valtakunnallinen sosiaali- ja terveyspoliittinen yhteistoimintajärjestö, jonka jäseninä on 124 valtakunnallista sosiaali- ja terveysjärjestöä, 16 alueellista yhdistystä, 5 ammatillista yhdistystä ja tukijäseninä 120 kuntaa ja 3 yhteisöä.

Lisätietoja järjestöstä: www.stkl.fi

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu

Katso julkaisutiedot