Lehdistötiedote 4.4.2006

Sosiaalibarometri 2006:

Henkilöstöpula uhkaa sosiaali- ja terveyspalveluja

Tuore Sosiaalibarometri kertoo, että henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden vaikeudet ovat lisääntyneet nopeasti sosiaali- ja terveydenhuollossa. 40 %:lla kunnista on vaikeuksia saada pätevää henkilöstöä sosiaalitoimeen. Ammattiryhmistä vaikeinta on saada sosiaalityöntekijöitä ja palveluissa ongelmallisin alue on vanhusten hoito ja hoiva.

Toistaiseksi vain osa kunnista on tehnyt toimia henkilöstön pysyvyyden ja jaksamisen suhteen. Tilapäisiä työsuhteita on vakinaistettu, palkkausta on tarkistettu ja koulutusta sekä työnohjausta on lisätty. Lisäksi on kehitetty työ- ja vastuunjakoja eri henkilöstöryhmien välillä, jotta alan ammattilaiset voisivat paremmin käyttää omaa osaamistaan. Toteutetut toimet eivät ole kuitenkaan riittäviä.

Terveyskeskuksista puolella on vaikeuksia pätevän henkilöstön saamisessa ja noin 40 % arvioi henkilöstöresurssinsa jatkossa riittämättömiksi. Terveydenhuollon erityispiirre on laaja vuokratyövoiman käyttö. Vuokralääkäreitä on käyttänyt jo 70 % terveyskeskuksista, neljännes satunnaisesti ja hieman vajaa puolet jatkuvasti.

Henkilöstöpulmia ilmenee laajasti myös työhallinnossa. Työvoimatoimistoissa ennakoidaan henkilöstövähennyksiä eniten 12 vuoden tarkastelujakson aikana. Henkilöstömäärä vähenee arvioiden mukaan lähes joka toisessa työvoimatoimistossa. Toimistonjohtajien mukaan jo tällä hetkellä valtaosassa toimistoja on liian vähän henkilöstöä nykyisten tehtävien hoitamiseen.

Henkilöstön jaksamisesta kannettiin huolta erityisesti Kelan toimistoissa, työvoimatoimistoissa ja terveyskeskuksissa. Lisäksi sähköisten neuvonta- ja tiedonvälityspalvelujen arvioitiin lisänneen henkilöstön kuormitusta.

Heikoimmassa asemassa olevien tuki yhä riittämätöntä

Tämän vuoden Sosiaalibarometri vahvistaa aiempien barometrien tulokset, joiden mukaan heikoimmassa asemassa olevat ryhmät syrjäytyvät jo pysyvästi. Myös tällä hetkellä julkiset palveluntuottajat ja järjestöt kantavat laajasti huolta alueensa työttömistä, päihdeongelmaisista ja mielenterveyskuntoutujista. Heikoimmassa asemassa jo vuosia olleiden kansalaisryhmien tuen tarpeita on tunnistettu ja tilanteeseen on reagoitu. Päihde- tai mielenterveysongelmista kärsiville, pitkäaikaistyöttömille, lastensuojelun tarpeessa oleville ja moniongelmaisille on monin paikoin suunnattu uutta tukea tai lisätty toimia heidän auttamisekseen.

Heikoimmassa asemassa oleville tarjottava tuki arvioidaan kuitenkin edelleen varsin usein riittämättömäksi. Ratkaisuja haetaan usein tilapäisten tai määräaikaisten projektien ja henkilöstöresurssien muodossa, mikä ei riitä ratkaisemaan syviä ongelmia. Sosiaalitoimen, terveyskeskusten ja Kelan toimistojen omissa arvioissa heikoimmin alueen asukkaiden tarpeisiin vastaavat päihdehuollon ja psykiatriset palvelut sekä lapsiperheiden kotipalvelut.

Pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen haetaan ratkaisua työvoiman palvelukeskuksista. Niiden toiminta sai Sosiaalibarometrissa myönteisiä arvioita, vaikka keskusten ei katsottu vielä kovin hyvin onnistuneen perustehtävässään eli pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä ja heidän työ- ja toimintakykynsä parantamisessa. Tyytyväisimpiä palvelukeskuksiin ovat Kelan toimistot ja kuntien sosiaalitoimi, kriittisemmin suhtautuvat työvoimatoimistot ja sosiaali- ja terveysjärjestöt. Kehitettävää on myös työvoiman palvelukeskusten ja terveyskeskusten yhteistyössä.

Sosiaalibarometrin tulosten pohjalta näyttää selvästi siltä, että kamppailussa niukkenevista resursseista kärsivät eniten heikoimmassa asemassa oleville suunnatut erityisosaamista vaativat palvelut. Palvelujen saatavuus riippuu asiakkaan asuinpaikasta ja elämäntilanteesta, mikä vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisuuden.

Vain vajaa puolet kuntien sosiaalijohdosta arvioi pystyvänsä turvaamaan kuntalaisten sosiaalipalvelut hyvin nykyisillä voimavaroillaan ja vakavia ongelmia on hieman yli 10 %:lla kunnista. Heikoimmassa asemassa ovat päihde-, mielenterveys- ja lastensuojelupalvelut. Päihdepalvelujen tilanne on huono 40 %:ssa kuntia, mielenterveyspalvelujen tilanne yli 25 %:ssa kuntia ja lastensuojelupalvelujen tilanne 20 %:ssa kuntia.

Terveyskeskuksista yli puolet arvioi voivansa turvata hyvin alueensa asukkaiden palvelut nykyisillä voimavaroilla. Eniten terveyskeskuksia huolestuttavat lasten ja nuorten psykiatriset palvelut. Kelan toimistojen mukaan Kela pystyy turvaamaan palvelunsa erittäin hyvin ja Kelan etuudet vastaavat varsin hyvin asiakkaiden tarpeita. Puutteita nähtiin lähinnä psykiatrisessa kuntoutuksessa.

Työvoimatoimistojen arviot palvelujensa turvaamisesta ovat heikentyneet viime vuosina selvästi. Noin puolet uskoo pystyvänsä turvaamaan palvelunsa hyvin ja viidennes heikosti. Parhaiten työvoimatoimistot arvioivat voivansa vastata työnantajien ja työnhakijoiden tarpeisiin. Suurimmat ongelmat ovat ammatinvalinnanohjauksessa, työhallinnon koulutuspalveluissa ja tukityöllistämisessä eli eniten tuen tarpeessa oleville suunnatuissa palveluissa.

Työvoimatoimistoissa koetaan vaikeuksia perustehtävän hoitamisessa, eikä työllisyystilanne ole kohentunut niin ratkaisevasti, että siitä olisi syntynyt oleellista helpotusta. Työhallinnossa yhteistyö muiden toimijoiden kanssa näyttää sujuvan heikommin kuin muilla.


Kuntien palvelustrategiat eriytyvät – kilpailuttaminen kasvattaa kustannuksia

Kaikki Sosiaalibarometrin vastaajatahot kokevat edelleen organisaationsa muutostilanteen voimakkaana, mutta muutoksen hallinnan kokemus on heikentynyt edellisvuodesta. Yli 10 %:ssa kuntia sosiaalitoimen tilanne on jo hälyttävä.

Kuntien sosiaali- ja terveystoimet uskovat peruskuntamallin turvaavan parhaiten lähipalvelut, lähidemokratian ja mahdollisuudet ehkäisevään työhön. Peruskuntamallin uskotaan olevan myös taloudellisin kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa esillä olleista vaihtoehdoista.

Kuntien sosiaali- ja terveystoimen strategiset valinnat palveluiden järjestämistavoista näyttävät eriytyvän. Kolmanneksessa kunnista ei ole valittu selkeää yhtä palvelustrategiaa. Sosiaalibarometrissa käytettyjen palvelustrategioiden tyypittely nosti esiin viisi erilaista orientaatiota. Yleisimmin (30 %) kuntien sosiaali- ja terveystoimi nojautuu laajaan, monitoimijaiseen verkostoon. Näissä kunnissa korostetaan kuntien seudullista ja kuntaparien yhteistyötä omien ja yksityisiltä hankittavien palvelujen ohella. Näissä kunnissa on olemassa vaihtoehtoisia palveluntuottajia.

Vaihtoehtoisia palveluntuottajia on myös ostopalveluihin nojaavissa kunnissa (26 %), mutta ne lähtevät vahvemmin kilpailuttamisen lähtökohdasta. Niissä merkityksellistä on erityisesti seudullinen yhteistyö ja yritysmuotoiset sekä osin järjestölliset palvelut. Lähes yhtä suurella osalla kunnista (24 %) painottuu kuntien välinen seudullinen yhteistyö. Yleisimmin uskotaan naapurikunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön, jota pidetään myös usein välivaiheena kuntaliitoksen valmistelulle. Lähtökohtana on se, että kunta tuottaa itse lähipalvelut ja erityisosaaminen varmistetaan kuntien välisenä yhteistyönä.

Pelkästään kunnan omia palveluja korostaa 13 %. Näissä kunnissa kuntayhteistyö on usein vaikeaa pohjoisen sijainnin tai pitkien välimatkojen vuoksi tai tarjolla ei ole yksityisiä palveluja. Tällä hetkellä harvinaisin palvelustrategia on tilaaja-tuottaja –malli (7 %), jossa tilaaja ja tuottaja erotetaan toisistaan ja kunnan omat palvelut ovat hankintoja tehtäessä samalla viivalla kuin muiden tuottamat palvelut. Palvelujen tuottajina käytetään laajasti kaikkia olemassa olevia mahdollisuuksia. Nämä kunnat pyrkivät parantamaan kustannustehokkuutta, ajoittain siihen liitetään myös toimintojen ulkoistamista.

Valtaosa sosiaalitoimista ja terveyskeskuksista on kilpailuttanut palvelujaan. Jos kilpailuttamista ei ole tehty, siihen on ollut syynä vaihtoehtoisten palveluntuottajien puuttuminen alueelta. Sosiaalitoimessa uskotaan vielä kilpailuttamisen hyötyihin, mutta terveyskeskuksissa ollaan jo huomattavasti kriittisempiä. Samaa mieltä sosiaalitoimet ja terveyskeskukset ovat siitä, että kilpailuttaminen lisää hallinnollista työtä ja liitännäiskustannuksia.

Terveyskeskusten mukaan kilpailuttaminen kasvattaa sekä lyhyen että pitkän aikavälin kustannuksia. Sosiaalitoimet arvioivat kilpailuttamisen vähentävän pitkän aikavälin kustannuksia ja lisäävän järjestöjen palvelujen käyttöä. Sosiaalitoimet arvioivat myös kilpailuttamisen vaikutusta palvelujen laatuun terveyskeskuksia myönteisemmin.

Lisätietoja:
toiminnanjohtaja Riitta Särkelä, puh. 050 63 663
tutkimuspäällikkö Anne Eronen, puh. (09) 7747 2206 tai 050 574 2544
tutkimuspäällikkö Aki Siltaniemi, puh. (09) 7747 2290 tai 050 367 3447

Toimittajakappaleiden tilaukset:
tiedottaja Sirkku Immonen, puh. (09) 7747 2244 tai 050 558 7470, sp. sirkku.immonen@stkl.fi

Sosiaalibarometri on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton vuosittain julkaisema ajankohtaisselvitys kansalaisten hyvinvoinnin ja palveluiden tilanteesta ja kehityssuunnista. Nyt julkaistu Sosiaalibarometri on 16:s. Barometriin vastasi vuodenvaihteessa yhteensä 702 sosiaalitoimen, terveyskeskusten, työvoimatoimistojen, Kelan toimistojen sekä valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen johtajaa. Vastausprosentti on 55.




Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu

Katso myös liittohallituksen kannanotto Sosiaalibarometrin tulosten pohjalta:
Sosiaalitakuu tarvitaan heikoimmassa asemassa olevien turvaksi

Sosiaalibarometrin sisällysluettelo ja johtopäätökset