Tiedote 17.4.2007

Sosiaalibarometri 2007:

Sosiaalitoimi jää yllättävän usein sivuun kuntauudistuksessa

Tämänvuotisen Sosiaalibarometrin mukaan viidennes kunnista on sivuuttanut sosiaalitoimen näkökulman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmistelussa. Vähiten sosiaalitoimen näkemyksiä on otettu huomioon yli 40 000 asukkaan kaupungeissa sekä tilaaja-tuottaja-mallia valmistelevissa kunnissa, ja parhaiten sosiaalijohtoa on kuultu maaseutumaisissa ja kuntayhtymää valmistelevissa kunnissa. Hieman alle puolet kuntien sosiaalitoimen johtajista kertoo tulleensa kuulluksi hyvin tai melko hyvin.

Sosiaalijohtajat näkevät kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa sekä myönteisiä mahdollisuuksia että riskejä. Uudistuksen odotetaan vahvistavan erityisosaamista ja parantavan erityispalvelujen saantia väestöpohjan laajenemisen ansiosta.

Eniten sosiaalitoimen johtoa huolestuttaa lähipalvelujen väheneminen ja palvelujen keskittyminen, jolloin niiden tuottamisesta katoaa paikallista asiantuntemusta. Etäisyyden palveluihin pelättiin kasvavan, mikä vaikeuttaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien sekä pienissä kunnissa ja haja-asutusalueilla asuvien ihmisten hakeutumista palvelujen piiriin.

Sosiaalibarometrin mukaan on olemassa riski, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa muuttuvat vain rakenteet, ei toiminnan sisältö. Kun sekä kunnalliset että valtiolliset toimijat uudistavat yhtä aikaa toiminta-alueitaan, palvelupisteverkostoaan ja palvelujen tuottamistapoja, palvelurakenteesta saattaa tulla monimutkainen ja vaikeasti ohjattava. Se voi merkitä myös sitä, että ihmisten on entistä vaikeampi tietää, mistä mitäkin palvelua saa.

Viidennes kuntien sosiaalijohtajista pitää riskinä sitä, että terveydenhuollon näkökulma vahvistuu sosiaalihuollon kustannuksella. Sosiaalitoimesta siirretään paikoin laajojen väestöryhmien palveluja muualle, kuten vanhustenhuolto terveystoimeen ja päivähoito opetustoimeen, jolloin sosiaalihuollon vastuulle jäävät lähinnä erityisryhmien palvelut.

Kuntien tulisi arvioida päätösten sosiaaliset vaikutukset samalla tavalla kuin ympäristövaikutuksetkin. Sosiaalisten vaikutusten arviointi on kuitenkin puutteellista jo nyt kolmasosassa kuntia. Kun sosiaalihuollon painoarvo vähenee, myös sosiaalipalveluja ja sosiaalityön kehittämismahdollisuuksia supistetaan herkemmin. 

Palveluista syrjäytyneet jatkossakin ilman palveluja

Kolmannes sosiaalitoimista ja työvoimatoimistoista kertoo, etteivät kaikki väestöryhmät saa niiltä tarvitsemiaan palveluja. Samaa mieltä on neljännes Kelan toimistoista ja runsas viidennes terveyskeskuksista. Palvelujen ulkopuolelle jääviin ei kuitenkaan juuri suunnata lisää voimavaroja, vaan palveluntuottajat keskittyvät edelleen suuriin väestöryhmiin ja vahvojen oikeuksien turvaamiin palveluihin.

Julkisten palvelujen ja sosiaaliturvaetuuksien ulkopuolelle jäävät useimmiten päihdeongelmaiset, mielenterveyskuntoutujat, vanhukset ja pitkäaikaistyöttömät. Heikoimmassa asemassa ovat päihdeongelmaiset, joiden palvelujen ei uskota pysyvän ongelmien kasvun tahdissa tulevaisuudessa.

Päihdeongelmaisten ja mielenterveyskuntoutujien palveluihin ei lähivuosina ole juuri tulossa lisää resursseja. Sen sijaan vanhukset ovat lähivuosien painopisteenä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa ja Kelan toimistoissa. Työvoimatoimistot ja pieni osa sosiaalitoimista suuntaa lisää voimavaroja pitkäaikaistyöttömiin, samoin osa Kelan toimistoista. Työvoimatoimistot aikovat lisätä resursseja myös alle 25-vuotiaisiin ja osa sosiaali- ja terveystoimesta lapsiin, lapsiperheisiin ja nuoriin.

Julkisten palveluntuottajien mukaan ihmiset jäävät palvelujen ja sosiaaliturvaetuuksien ulkopuolelle, koska eivät osaa hakea niitä tai eivät tiedä oikeuksistaan. Tämä koskee etenkin päihdeongelmaisia, mielenterveyskuntoutujia ja ikääntyneitä. Kuitenkin sekä Kela että työvoimatoimistot pyrkivät laajentamaan itsepalveluperiaatteella toimivaa sähköistä asiointia.

Kelan, työvoimatoimistojen ja terveyskeskusten mukaan syrjäseutujen asukkaat jäävät muita useammin palvelujen ulkopuolelle. Perusterveydenhuollon ulkopuolelle jäävät huolestuttavat julkisten palvelujen tarjoajia erityisesti Pohjois-Suomessa. Sosiaalipalvelujen ulkopuolelle jää eniten ihmisiä yli 40 000 asukkaan kaupungeissa, joissa palvelutarjonta ei aina pysy muuttoliikkeen aiheuttaman väestönkasvun tahdissa. Parhaiten sosiaalipalvelujen tarpeisiin kyetään vastaamaan alle 6000 asukkaan kunnissa.

Henkilöstöpula vaikeuttaa edelleen julkisten palvelujen tuottamista. Pätevän henkilöstön saaminen on vaikeaa lähes 40 prosentille sosiaalitoimista ja yli puolelle terveyskeskuksista. Vajaassa puolessa työvoimatoimistoista ja lähes 40 prosentissa Kelan toimistoista henkilöstö ei kunnolla riitä kaikkien tehtävien hoitamiseen.

Sosiaalibarometrissa kysyttiin palveluntuottajilta ratkaisuja vuosia kestäneeseen resurssipulaan. Sekä sosiaali- että terveysjohtajat pitivät tärkeimpinä keinoina yhteistyön tiivistämistä ja henkilöstön lisäämistä. Sosiaalijohtajat nostivat esiin myös ehkäisevän työn lisäämisen ja palvelujen priorisoinnin ja terveyskeskusten johto työnjaon kehittämisen.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamista ei vielä osata

Sosiaalibarometrin 2007:n mukaan kaksi kolmasosaa kunnista on kilpailuttanut sosiaali- ja terveyspalvelujaan. Kilpailuttaminen on vähentynyt hieman viime vuodesta mm. ostopalvelusopimusten keston takia. Sosiaalitoimi on kilpailuttanut eniten ikääntyneiden, vammaisten ja päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja sekä kuljetuspalveluja, terveyskeskukset puolestaan lääkäri- ja sairaankuljetuspalveluja.

Noin 70 prosenttia sosiaali- ja terveystoimen vastaajista arvioi oman kilpailuttamis-osaamisensa riittämättömäksi ja noin puolet on sitä mieltä, että asiakkaita ei oteta kilpailuttamisessa riittävästi huomioon. Kilpailuttamisen arvioidaan aiheuttavan asiakas- ja hoitosuhteiden ja palveluketjujen katkeamista sekä vaikeuttavan palvelujen kehittämistä.

Lisäksi kilpailuttamisen arvioidaan kasvattavan palvelutarpeita, keskittävän etenkin terveyspalveluja suurille yksityisille palveluntuottajille, juridisoivan asioiden hoitamista ja heikentävän ehkäisevän työn edellytyksiä. Ehkäisevää työtä ei yleensäkään osata vielä ottaa mukaan palveluja kilpailutettaessa. Sosiaali- ja terveysjärjestöt kiinnittävät huomiota erityisesti kilpailutettujen palvelujen laadunvalvonnan ongelmiin.

Kilpailuttamisen odotetaan yleensä alentavan kustannuksia, parantavan palvelujen laatua, synnyttävän uusia palveluyrityksiä ja monipuolistavan palveluvalikoimaa. Kuitenkin puolet sosiaalitoimista ja kaksi kolmasosaa terveyskeskuksista arvioi, ettei kilpailuttaminen vähennä kustannuksia, vaan päinvastoin kasvattaa niitä.

Lisätietoja:

toiminnanjohtaja Riitta Särkelä, puh. 050 63 663
tutkimuspäällikkö Anne Eronen, puh. (09) 7747 2206, 050 574 2544
tutkimuspäällikkö Aki Siltaniemi, puh. (09) 7747 2290, 050 367 3447
tutkija Anne Perälahti, puh. (09) 7747 2205, 050 403 2471

Toimittajakappaleiden tilaus:

tiedottaja Sirkku Immonen, puh. (09) 7747 2244, 050 558 7470, sirkku.immonen@stkl.fi

Sosiaalibarometri on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton STKL:n vuosittain julkaisema ajankohtaisselvitys kansalaisten hyvinvoinnin ja palvelujen tilanteesta ja kehityssuunnista. Nyt julkaistu Sosiaalibarometri on 17:s. Barometriin vastasi vuodenvaihteessa yhteensä 630 sosiaalitoimen, terveyskeskusten, työvoimatoimistojen, Kelan toimistojen sekä valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen johtajaa. Vastausprosentti oli 50.

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu

Huono-osaisten ihmisten oikeus palveluihin on turvattava sosiaalitakuulla, toteaa STKL:n liittohallitus kannanotossaan Sosiaalibarometrin tulosten pohjalta.

Sosiaalibarometrin johtopäätökset (pdf)

Sosiaalibarometrin tiivistelmä (pdf)