KANNANOTTO 16.8.2007


Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto:

Perusturva on yhtenäistettävä, riittävä taso turvattava ja toteutettava tulotakuu

Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta ollaan käynnistämässä osana Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaa. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan perusturvan tulee tulevaisuudessa olla syyperusteista sekä työhön ja osallisuuteen kannustavaa. Uudistamisen tavoitteena tulee olla perusturvan yhtenäistäminen sekä etuusjärjestelmän mahdollisimman suuri selkeys ja yksinkertaisuus. Perusturvan varassa olevien ihmisten riippuvuus viimesijaiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta tulee poistaa.

Perusturvaetuuksien tason määrittely on aina poliittinen kysymys. On tarpeen luoda mekanismi, esimerkiksi lainsäädäntöön aikaraja, jonka kuluttua poliittiset päättäjät sitoutuvat arvioimaan perusturvaetuuksien tason riittävyyden ja ottamaan siihen kantaa.

Perusturvan tasojen korotus ja yhtenäistäminen vähimmäisturvaksi

Perusturvaetuuksien tasojen yhtenäistämisessä ja korottamisessa vähimmäisturvaksi voisi ensimmäisessä vaiheessa lähtökohtana olla täysi kansaneläke. Täyden kansaneläkkeen taso ei ole kuitenkaan pitkällä aikavälillä riittävä tavoite. Tulevaisuudessa kaikkien perusturvaetuuksien (asumistukea lukuun ottamatta) tulee olla sidottu samaan indeksiin.

Keskusliiton näkemyksen mukaan järjestelmän yksinkertaistaminen ja kannustavuus edellyttää tarveharkinnan minimoimista. Tarveharkinnan poistamisessa tai lieventämisessä suurimmat paineet kohdistuvat työmarkkinatuen tarveharkintaan sekä vanhempien tulojen vaikutukseen itsenäisesti asuvien opintotuessa. Järjestelmää uudistettaessa on poistettava myös tilanteita, joissa erilaisten etuuksien tarveharkinta vaikuttaa samanaikaisesti. Nyt esimerkiksi on mahdollista, että asumistuki ja toimeentulotuki pienentyvät yhtä aikaa tulojen kasvaessa ja lapsilisä pienentää toimeentulotukea.

Lasten ikärajojen yhtenäistäminen perusturvassa ja etuuspäivien laskentaperusteiden ja tulokäsitteiden yhtenäistäminen ovat välttämättömiä perusturvan uudistamisen periaatteita. Verotuksen vaikutusta sosiaaliturvaetuuksiin tulee vähentää, mikä voi tapahtua esimerkiksi korottamalla kunnallisverotuksen perusvähennyksen täysi määrä 3 000 euroon. Perusvähennyksen korotus keventäisi kaikkien pienten tulojen verotusta ja vähentäisi riippuvuutta toimeentulotuesta.

Tulotakuu toteutettava

Näiden uudistusten tueksi tarvitaan Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan Kansaneläkelaitoksen hoitamana tulotakuun toteuttaminen. Tavoitteena on ensisijaisten etuuksien riittävä taso. Tulotakuu on siksi luonteeltaan välivaiheen varmistaja. Tulotakuu vähentäisi erilaisia byrokraattisia loukkuja. Viime vuosikymmenten aikana on ensisijaisten etuuksien liian alhaista tasoa jouduttu pitkäaikaisesti paikkaamaan toimeentulotuella, joka on tarkoitettu viimesijaiseksi ja lyhytaikaiseksi tuen muodoksi. Tulotakuun avulla varmistetaan se, että niissä tilanteissa, joissa ensisijaisten etuuksien liian alhaisen tason, etuuksien hylkäämisen tai maksatusviiveiden vuoksi syntyisi oikeus perustoimeentulotukeen, kyseisen osuuden maksamisesta vastaisi Kela tulotakuun muodossa.

Tulotakuu vastaisi käytännössä toimeentulotuen ns. kaavamaista osaa eli perustoimeentulotukea. Kunta maksaisi jatkossakin aina ehkäisevän sekä täydentävän toimeentulotuen ja ne olisivat sosiaalityön välineenä. Jatkotyössä tulee määritellä se, millä tavalla mallin yhteydessä tehdään arvio sosiaalityön tarpeesta. Lisäksi tulee määritellä, mitkä ovat ne syyperusteisen perusturvan muodot, joiden saaminen oikeuttaisi tulotakuuseen. Tulotakuuta ei ilman erityisen painavia syitä perittäisi takaisin. Tulotakuun käytännön toteuttaminen, saamisen kriteerit ja sen aiheuttaman menolisäyksen suuruus on tarpeen jatkossa arvioida ja selvittää tässä esitettyä alustavaa hahmotelmaa tarkemmin.

Työllistymisen ja osallisuuden mahdollisuuksia parannettava välityömarkkinoita kehittämällä

Oleellisin kysymys perusturvan ja työllistymisen yhteyden kannalta on jatkossa se, että määrätietoisesti luodaan työllistymisen ja osallistumisen mahdollisuuksia. Työhön menon on aina selvästi lisättävä käytettävissä olevia tuloja. Tämän varmistamiseksi soviteltuun työttömyyspäivärahaan tulee taata riittävän korkea suojaosuus sekä poistaa puolison tulojen työmarkkinatukea heikentävä vaikutus. Lisäksi on perusteltua, etteivät palkkatulot aiheuta etuuden menettämistä heti, vaan tietyn suoja-ajan jälkeen. Näin vältetään monet sosiaaliturvan ja palkkatyön yhteensovittamisen pulmat sekä etuuksien takaisinperinnät.

Työttömien ja vajaakuntoisten työllistymisen kannalta on luotava edellytyksiä sille, että myös osittain työkykyiset ihmiset voivat osallistua voimavarojensa mukaisesti työhön tai muuhun mielekkääseen toimintaan. Esimerkiksi soviteltua työttömyyspäivärahaa, matalapalkkatukea ja muita soviteltuja etuuksia on tutkittava tältä kannalta.

On myös ratkaistava työkyvyn ja työkyvyttömyyden rajamaastossa kamppailevien henkilöiden tilanteeseen liittyvät ongelmat. Erityisesti tulisi olla kiinnostunut siitä pitkäaikaistyöttömien ryhmästä, joka ei täytä työkyvyttömyyseläkkeen ehtoja, mutta jonka sijoittuminen työmarkkinoille ei ole todennäköistä edes merkittävien tukitoimien avulla. On tärkeää selvittää monialaisesti ja eri tahojen yhteistyönä, mikä välityömarkkinoiden rooli on ja mikä sen tulisi olla pitkällä aikavälillä. Pelkät työhallinnon palvelut eivät riitä, tarvitaan eri hallinnonalojen ja toimijoiden rajat ylittävää aitoa yhteistyötä ja soveltuvien siirtymätyöpaikkojen lisäämistä tarvittaessa koko maan kattavan järjestelmän avulla.

Järjestöjen työllistämismahdollisuudet ovat merkittävä osa välityömarkkinoiden kehittämistä. Tulevaisuuden välityömarkkinoiden keskeisiksi ominaisuuksiksi on nostettava pitkäjänteisyys ja ennustettavuus sekä osallistujien että toimintaa järjestävien, mm. järjestöjen, näkökulmasta. Järjestöjen työllistämismahdollisuuksien luomiseksi on rakennettava pitkäjänteinen rahoitusjärjestelmä ja työmarkkinatukea on jatkossakin käytettävä järjestöihin ja kuntiin työllistämiseen. Hallituksen kaavailut työmarkkinatuen käyttämisestä vain yrityksiin työllistämisen tukena eivät ole perusteltuja. Ne jättävät järjestöissä ja kunnissa olevan merkittävän kokemuksen ja työllistämispotentiaalin käyttämättä.

-----------

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto STKL julkisti kannanoton Sosiaali- ja terveysturvan päivillä Turussa 16.8.2007. Samalla julkistettiin laaja-alaisen asiantuntijaryhmän selvitys Perusturvan pulmat ja uudistamisen vaihtoehdot.

Lisätietoja:

Toiminnanjohtaja Riitta Särkelä, STKL, puh. 050 63 663 (työryhmän puheenjohtaja)
Puheenjohtaja Elli Aaltonen, STKL, puh. 040 567 5308

Selvityksen tehneen asiantuntijaryhmän jäsenet:

Sosiaali- ja koulutusoikeuden professori, tohtori Pentti Arajärvi
Ylijohtaja Matti Heikkilä, Stakes
Diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamo, Kirkkohallitus
Projektijohtaja Matti Kari, Varma
Tutkimusprofessori Katri Hellsten, Kela
Yhteiskuntatutkimuksen päällikkö Jouko Kajanoja, Kela
Erikoistutkija Pertti Honkanen, Kela
Suunnittelupäällikkö Olli Valpola, Kela
Kehittämispäällikkö Yrjö Mattila, Kela
Tutkimuspäällikkö Anne Eronen, STKL

Perusturvan pulmat ja uudistamisen vaihtoehdot –kirjan toimittajakappaleiden tilaus:

Tiedottaja Sirkku Immonen, STKL, puh. 050 558 7470, sirkku.immonen@stkl.fi

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu