Tiedote 15.4.2008

Sosiaalibarometri 2008:

Palvelujärjestelmä rajussa muutoksessa,
kuntalaisten tarpeet eivät muutoksen keskiössä

Kuntien sosiaalitoimessa, terveyskeskuksissa, työvoimatoimistoissa ja Kelan toimistoissa on käynnissä voimakas muutos, jonka taustalla ovat kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä valtiollisten toimijoiden organisaatiomuutokset ja tuottavuusohjelma. Noin neljäsosa toimijoista kokee muutoksen suhteellisen hallitsemattomaksi.

Arviot muutoksen vaikutuksista palveluihin ovat ristiriitaisia. Samankin kunnan sisällä nähdään sekä myönteisiä mahdollisuuksia että suuria riskejä palvelujen käyttäjien kannalta. Monessa kunnassa vallitsee epätietoisuus siitä, miten palvelut käytännössä tulevaisuudessa tuotetaan.

Sosiaalibarometrin mukaan kuntien erot kyvyssä turvata asukkaiden sosiaalipalvelut ovat suurimmillaan 12 vuoteen. Noin 60 % sosiaalijohtajista arvioi mahdollisuutensa palvelujen turvaamiseen hyviksi, mutta lähes viidennes huonoiksi tai melko huonoiksi. Terveyskeskusten mahdollisuudet palvelujensa turvaamiseen ovat kohentuneet: 69 % terveyskeskuksista arvioi mahdollisuudet hyviksi ja vain 7 % heikoiksi.

Palvelujen alibudjetoinnista näyttää tulleen pysyvä toimintatapa osalle kunnista. 29 % sosiaalitoimista ja 24 % terveyskeskuksista kertoi palvelujen tietoisesta alibudjetoinnista. Sosiaalijohtajat arvioivat alibudjetoinnin vaikuttaneen eniten lastensuojelu- ja vanhusten palveluihin ja osassa kuntia myös vammais- ja päivähoitopalveluihin.

Kuntalaisen ääni ei kuulu Paras-uudistuksessa

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamisessa merkittävin tekijä on ollut liian pieni väestöpohja (65 % kunnista). Taloudellinen tilanne ja aiemmat yhteistyösuhteet ovat vaikuttaneet ratkaisuun noin puolella kunnista. Kuntalaisten palvelutarpeiden ja mielipiteiden systemaattinen kartoittaminen on vaikuttanut ratkaisuihin selvästi vähemmän.

Sosiaali- ja terveysjohtajien näkemykset huomioidaan uudistuksessa aiempaa paremmin. Koko valmisteluprosessiin on osallistunut aktiivisesti kolme neljästä sosiaalijohtajasta ja 60 prosenttia terveyskeskusten johtajista. Vain viisi prosenttia sosiaali- ja kahdeksan prosenttia terveysjohtajista on edelleen valmistelun ulkopuolella.

Kuntalaiset eivät pääse vaikuttamaan uudistukseen aina edes luottamushenkilöiden välityksellä. Sosiaalihuollosta vastaava lautakunta on käsitellyt uudistuksen toimeenpanosuunnitelman vain runsaassa kolmasosassa kuntia, terveydenhuollosta vastaavista lautakunnista noin puolet. Tällöin lautakuntien näkemykset on otettu varsin hyvin huomioon.

Sosiaalijohtajat suhtautuvat uudistuksen vaikutuksiin kriittisimmin alle 20 000 asukkaan kunnissa. He ovat huolissaan lähi- ja peruspalvelujen saatavuudesta, palvelurakenteen monimutkaistumisesta, palveluketjujen katkeamisesta ja perusterveydenhuollon kanssa tehtävän yhteistyön ohentumisesta. Myös asiakkaiden mahdollisuuksien osallistua palvelujen suunnitteluun arvioidaan heikentyvän.

Uudistuksen vaikutusta terveyspalveluihin arvioidaan kriittisimmin alle 10 000 asukkaan kunnissa. Terveyskeskusten johtajat ovat huolissaan palvelurakenteen selkeyden, asiakkaiden osallistumismahdollisuuksien ja organisoinnin toimivuuden heikkenemisestä. Uudistuksen arvioidaan parantavan terveyskeskusten keskinäistä yhteistyötä, toimintatapoja ja henkilöstön erityisosaamisen hyödyntämistä.

Julkisten palvelujen tuottajat ovat jo vuosia todenneet, että päihde- ja mielenterveysongelmaiset ja pitkäaikaistyöttömät syrjäytyvät palvelujen piiristä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt arvioivat sekä näiden ryhmien että vanhusten avohuollon palvelujen edelleen heikkenevän kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Useimmat sosiaali- ja terveysjohtajat uskovat päihdeongelmaisten palvelujen pysyvän ennallaan tai paranevan, mutta mielenterveyspalvelujen kehitys jakaa mielipiteitä. Yli 40 % sosiaalijohtajista ja kolmannes terveyskeskuksista arvioi mielenterveyspalvelujen kohenevan. Palvelujen heikkenemistä ennakoi viidennes sosiaalijohtajista ja lähes neljännes terveyskeskuksista. Myönteisimmin Paras-uudistuksen odotetaan vaikuttavan lastensuojelupalveluihin.

Välityömarkkinoilla pallotellaan vastuuta

Ns. välityömarkkinoista etsitään ratkaisua noin 145 000 suomalaisen elämäntilanteeseen, jossa työ- ja toimintakyvyn rajoitteet tai pitkittynyt työttömyys jarruttavat työelämään osallistumista. Tarjolla on mm. työhallinnon työvoimakoulutusta ja palkkatukea, sosiaalitoimen kuntouttavaa työtoimintaa sekä julkisten toimijoiden, yritysten, järjestöjen, osuuskuntien, työpajojen ja sosiaalisten yritysten tarjoamia työmahdollisuuksia.

Välityömarkkinoiden kehittämisen suuri haaste on epäselvä vastuunjako. Kaikkien palveluntarjoajien mielestä työnjako ja vastuut pitää selkeyttää, mutta vastuunkantajaksi toivotaan usein jotakin toista tahoa. Julkiset palveluntuottajat ja järjestöt odottavat tukea ja palveluja ensisijaisesti työvoimatoimistoilta. Työvoimatoimistojen mukaan ensisijainen tuen ja palvelujen tarjoaja on kuitenkin sosiaalitoimi. Käytännössä luottamus sosiaalitoimen mahdollisuuksiin ottaa enemmän vastuuta on heikko: kaksi kolmasosaa kaikista vastanneista pitää mahdollisuuksia huonoina ja kuudesosa hyvinä.

Sosiaalibarometrin vastaajien mukaan tehokkain työllistymisen tukikeino on työnantajalle maksettava palkkatuki. Työvoimatoimistot arvioivat palkkatuetun työn tarjonnan kuitenkin vähenevän selvästi tänä vuonna. Myös oppisopimus- ja ammatillinen koulutus, aktivointisuunnitelmat, työmarkkinatuen mahdollistama harjoittelu, työkyvyn arviointi, työkokeilut ja ammatillinen kuntoutus tukevat hyvin työllistymistä. Kuntouttavan työtoiminnan ja oppisopimusten määrän uskotaan kasvavan tänä vuonna eniten.

Heikoimmin työllistymistä tukevat työnhakusuunnitelmat. Työllistymistä estää sopivien työpaikkojen, työpajojen, sosiaalisten yritysten ja joillain alueilla työvoiman palvelukeskuksen puute sekä se, että aktivointisuunnitelmia ei aina tehdä tai niiden seuranta lipsuu.

Palveluntarjoajien mukaan pelkät työllistämistoimet eivät riitä, vaan vaikeimmin työllistyvät tarvitsevat lisäksi enemmän henkilökohtaista ohjausta, yksilöllisesti räätälöityä, pitkäkestoista tukea ja päihdepalveluja. Työttömien terveystarkastusten toivottiin edelleen yleistyvän; nykyisin niitä järjestää systemaattisesti ja kattavasti vain noin viidennes terveyskeskuksista.

Nykyisin työllistämistoimien vaikuttavuutta arvioidaan pelkästään sillä, työllistyykö tuettu henkilö jatkossa avoimille työmarkkinoille. Kaikkien vastaajien mukaan asetettu kriteeri on liian kapea-alainen, sillä vaikeimmin työllistyvät ihmiset tarvitsevat pitkäjänteisiä tukipolkuja toimintakyvyn kasvaessa asteittain. Vaikuttavuutta arvioitaessa tulisikin ottaa huomioon myös koulutukseen ja eläkkeelle hakeutuminen ja elämänhallinnan koheneminen, mikä näkyy mm. päihteiden käytön vähenemisenä ja sosiaalisena kuntoutumisena.

Lisätietoja:

toiminnanjohtaja Riitta Särkelä, puh. 050 63 663
tutkimuspäällikkö Anne Eronen, puh. (09) 7747 2206, 050 574 2544

Toimittajakappaleet:

tiedottaja Sirkku Immonen, puh. (09) 7747 2244, 050 558 7470, sirkku.immonen@stkl.fi

Sosiaalibarometri on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton STKL:n vuosittain julkaisema ajankohtaisselvitys kansalaisten hyvinvoinnin ja palvelujärjestelmän tilanteesta ja kehityssuunnista. Nyt julkaistu Sosiaalibarometri on 18:s. Barometriin vastasi vuodenvaihteessa yhteensä 546 sosiaalitoimen, terveyskeskusten, työvoimatoimistojen, Kelan toimistojen sekä valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen johtajaa. Vastausprosentti oli 46.

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu

Sosiaalibarometrin

sisällys, yhteenveto ja johtopäätökset (pdf)

kannanotto 15.4.2008

kannanotto pdf-muodossa

kansi

julkaisutiedot