Päivien puheenvuoroja 12.8.2009
Johtaja Jaakko Kiander,
Palkansaajien
tutkimuslaitos:
Millaista hyvinvointia
Suomi kestää?
Suomen
mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää
hyvinvointivaltiota ovat jo pitkään
vaikuttaneet epävarmoilta. Syitä tähän ovat olleet
1990-luvun laman perintö ja
lähitulevaisuudessa odotettavissa oleva väestön
ikääntyminen. Väestön
ikääntyminen lisää menopaineita. Samalla on oltu
huolissaan siitä, että
kansainvälinen kilpailu estää verojen korottamisen.
Nyt
näitä huolia ajankohtaisemmaksi uhkatekijäksi on
muodostunut syksyllä 2008
puhjennut kansainvälinen talouskriisi, joka myös Suomessa on
johtanut nopeasti
julkisen talouden rahoituskriisiin. Kuntien tulopohjan romahdus
näyttää tekevän
mahdottomaksi hyvinvointipalvelujen rahoittamisen.
On
kuitenkin syytä uskoa, että tämänhetkinen kriisi
– samoin kuin monet aiemmatkin
– osoittautuu väliaikaiseksi. Kriisin jälkeen talous
elpyy, työllisyys paranee
ja verotulot kääntyvät kasvuun. Tämän vuoksi
nykyistä kriisiä suuremmaksi
haasteeksi muodostuu ennen pitkää väestön
ikääntyminen, joka heikentää huoltosuhdetta.
Ikääntymisen vaikutukset ovat kuitenkin hallittavissa.
Hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät veronkorotuksia ja työllisyysasteen nousua ja riittävän korkeaa syntyvyyttä. Tavoitteet ovat kuitenkin saavutettavissa. Hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseksi Suomen on kuitenkin lähestyttävä vähitellen muiden Pohjoismaiden tasoa niin verotuksessa kuin työllisyysasteessakin. Tämä merkitsee kokonaisveroasteen nousua noin 45 prosenttiin ja nykyistä selvästi pidempiä työuria, jotta vähintään 75 prosentin työllisyysaste voidaan saavuttaa.