Päivien puheenvuoroja 14.8.2009

Sosiaalisesti kestävä kehitys – mitä se sellainen on?

Sosiaalitieteilijät ja hyvinvointisektori eivät ole tarttuneet kestävän kehityksen kysymyksiin riittävällä tarmolla. Nykyisessä ilmastonmuutoksen, talouskriisin ja sosiaalisen kehityksen haasteiden tilanteessa olisi tärkeää miettiä näiden välisiä suhteita. Siihen tarvitaan kuitenkin jonkinlainen yhteinen ymmärrys siitä, mitä sosiaalinen kestävyys on.

Yhtä sanakirjamääritelmää ei ole tarjolla. Sosiaalisesti kestävään kehitykseen kuuluu ensinnäkin se, että on pyritty huolehtimaan siitä, että kaikilla kansalaisilla on omaa elämänhallintaansa mahdollistavat resurssit. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu myös se, että hyvinvointi jakautuu riittävän oikeudenmukaisesti. Kolmanneksi sosiaalisesti kestävään yhteiskuntaan kuuluvat toimivat sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus ihmisten välillä. Neljäs sisältö termille syntyy luottamuksesta tulevaisuuteen, muihin ihmisiin ja instituutioihin. Termillä tuntuisi olevan siis sekä yksilöitä että yhteisöä koskeva sisältönsä.

Olennaista lienee, että yhteiskunnassa on aito halu pohtia ja määritellä mikä milläkin alueella ja kulloinkin on riittävää tai oikeudenmukaista. Tällaisesta prosessista voi seurata toimintaa tilanteen korjaamiseksi sekä edelleen vahvistuvaa luottamusta päätöksentekoon, muihin ihmisiin ja tulevaisuuteen. Sosiaalisesti kestävissä yhteiskunnissa voi olla paremmat edellytykset sopeutua rakennemuutoksiin ja toteuttaa taloudellisia ja ekologisia tavoitteita.

Voiko kehitystä mitata?

Kestävän kehityksen indikaattorikokoelmat näyttävät kovin erilaisilta. Sosiaalisen kestävyyden mittarit ovat kehityksessä jälkijunassa.

Ekologinen jalanjälki on hyvä esimerkki ympäristöpuolen kehitystyöstä. Julkistalouden kestävyyttä kuvaava kestävyysvaje taas on indikaattoreiden aatelia ainakin vaikutusvallalla mitattuna. Mikäli ao. mittari näyttää vajetta tai sen kasvua, se käynnistää välittömästi valtiovarainministeriön virkamieskoneiston valmistelemaan hallitusta kestävyyttä parantaviin toimiin.

Vertailun vuoksi voi miettiä sosiaali-indikaattoriemme painoarvoa. Esimerkiksi toteutuneesta tulonjaon tasaisuudesta tai köyhyydestä kertovat mittarit, huolimatta vakiintuneesta tavasta tuottaa tätä vertailu- ja seurantakelpoista tietoa, eivät yllä lähellekään samaa tasoa politiikanohjaajina. Niiden tulkinta on myös vaikeampaa.

Hyvätkään mittarit eivät siis automaattisesti takaa toimia. Ei varmaan myöskään voida ajatella, että sosiaalisesta kestävyydestä olisi puristettavissa yksi tunnusluku. Mittareiden kehittämistä ei pitäisi laiminlyödä, sillä ne mahdollistavat tilannearviointia ja tulkintaa suunnasta. On esimerkkejä siitä, että sosiaalista kestävyyttä voi tolkullisesti yrittää arvioida. Saadut tulokset tuntuvat merkityksellisiltä ihmisten ja tulevaisuuden kannalta, vaikka johtopäätöksiin on vielä matkaa.

Ikärakenteen muutoksen kokevassa Suomessa tavoitellaan kestävyyttä, mutta nyt se ymmärretään voittopuolisesti taloudellisena kestävyytenä. Muutoksella on kuitenkin aina sosiaaliset kasvonsakin. Sosiaalisen kestävyyden näkökulma tarjoaa välineen nostaa esille niitä puolia, joita kestävyyslaskelmista ei näy.