Olet tässä: Etusivu > Kannanotot > Kannanotto
	Etusivu STKL Koulutus Tutkimus Julkaisut Kannanotot Lausunnot Tiedotteet Alueellinen toiminta Kansainvälinen toiminta Projektit Mitalit Yhteystiedot Sosiaali- ja terveysviesti Sosternet Palaute Ilmoittautuminen Intranet In English På svenska		Terveyden edistämisen keskuksen ja Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton toiminnanjohtajien kirjoitus Helsingin Sanomien Mielipidesivulla 15.5.2006 Järjestöjen omaleimaisuus vihdoin tunnustettava! Järjestöjen toimintaa on viime aikoina yritetty tulkita elinkeinotoiminnaksi mutta samalla sitä on arvioitu kuin julkishallintoa. Kumpikin vertailukohde on väärä, sillä järjestöjen toiminta poikkeaa molemmista merkittävästi. Järjestöjen omaleimaisuus on vihdoinkin tunnustettava! Valtiontalouden tarkastusvirasto julkisti äskettäin tarkastuskertomuksensa Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) avustustoiminnasta. Tarkastuksen kohteena olivat kansansairauksien ehkäisyyn tähtäävät hankkeet, joiden toteuttajina kansanterveysjärjestöt ovat keskeisessä asemassa. Tarkastusvirasto vaatii, että RAYn on julkistettava avustuskriteerinsä ja että avustustoimintaan ja tulosten arviointiin on saatava kipeästi lisäresursseja. Näihin on helppo yhtyä. Mutta kuten viime päivien julkinen keskustelu, myös tarkastuskertomus näkee järjestöt julkishallinnon jatkeena ja sen tulosohjaukseen kuuluvina. Lisäksi raportti korostaa, että RAYn rahoituksen tulisi kytkeytyä tiiviimmin valtion hyvinvointipolitiikkaan. Raportin mukaan avustustoiminnan rahoitus tarvitsee myös nykyistä vahvempaa ohjausta. Nämä vaatimukset sivuuttavat tyystin sen, että järjestöt ovat ja niiden pitää olla itsenäisiä toimijoita, joiden on saatava tehdä itse omaa toimintaansa koskevat valinnat ja päätökset. Se ei tarkoita, etteikö järjestöjen tulisi ja etteivätkö ne olisi halukkaita arvioimaan omaa toimintaansa ja sen tuloksia. Luonnollinen osa järjestöjenkin toimintaa kun on rahoittajille raportointi. Kyse ei kuitenkaan ole tulos-ohjaussuhteesta. Kansalaisjärjestöjen itsenäisyys on äärimmäisen tärkeä arvo, sillä niiden ydin on aatteellisuudessa. Järjestö rakentuu aina tietyn asian tai tarpeen ympärille, joka nousee yhteisöstä itsestään ja kokoaa ihmisiä ponnistelemaan yhteisen tavoitteen hyväksi. Keskeistä on myös toiminnan voittoa tavoittelematon luonne: jos taloudellista ylijäämää syntyy, se palautetaan toiminnan kehittämiseen. Järjestöt toimivat kansalaisten vapaaehtoisuuden ja aktiivisuuden varassa. Yhdessä toiminen luo jo sinällään hyvinvointia, terveyttä ja sosiaalista pääomaa. Järjestöt tarjoavat osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksia ja synnyttävät ihmisille tärkeitä kokemuksia osallistumisesta kansalaisena, ei palvelujen käyttäjänä tai kuluttajana. Järjestöjen itsenäisyys varmistaa, että kansalaiset voivat ja haluavat myös tulevaisuudessa liittyä vapaasti yhteen ja toimia tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Jotta hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen olisi tuloksellista, ne on nostettava keskeiseen asemaan kaikessa yhteiskuntapolitiikassa. Ennen kuin päätöksiä tehdään, eri päätösvaihtoehtojen hyvinvointi- ja terveysvaikutukset on arvioitava samalla tavalla kuin arvioidaan niiden ympäristövaikutukset. Samalla ehkäistään sosiaalisia ongelmia, terveyshaittoja ja sairauksia. Vaikka viime päivien kannanotoissa on korostettu terveyden edistämisen ja ehkäisevän toiminnan merkitystä, tosiasiassa on juututtu pohtimaan vain terveydenhuoltojärjestelmän uudelleen organisointia. Myöskään sitä merkittävää työtä, jota järjestöt tekevät kansansairauksien ehkäisemiseksi, ei pidä peilata pelkästään terveydenhuoltoon. Sitäkin on tarkasteltava laajassa yhteiskunnallisessa yhteydessä. Järjestöjen monet toiminnot kun kohdistuvat huomattavasti omaa jäsenkuntaa laajemmalle väestön osalle - suoraan tai välillisesti luomalla terveyttä edistäviä olosuhteita. Valtiovallalta on löytynyt viime vuosina valitettavan vähän halua panostaa hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen. Lisäksi on tehty kyseenalaisia päätöksiä, jotka ovat heikentäneet ihmisten mahdollisuuksia oman elämänsä rakentamiseen. Esimerkiksi alkoholiveroa on laskettu ja opetusryhmiä suurennettu. Köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet. Järjestöt ovat nähneet nämä avun tarpeet ja käyneet usein yksinäistä taistelua myös paikatakseen syntyneitä aukkoja. Sen ne ovat tehneet yhdistämällä ammatillisen työn vapaaehtois- ja vertaistoimijoiden osaamiseen. Kyse ei ole harrastelusta, kuten julkisuudessa on viime aikoina haluttu nähdä, vaan järjestöjen tuottamat palvelut pohjautuvat vankkaan ammatilliseen osaamiseen. Järjestöjen palvelujen laatua valvoo niiden itsensä lisäksi julkinen valta eli lääninhallitukset ja kunnat. Järjestöjen ei ole kuitenkaan mahdollista tuottaa palveluja koko maan kattavasti. Hoitakoon julkinen valta itselleen kuuluvan vastuunsa verovaroin! Parhaimmillaan järjestöjen ja muiden toimijoiden ponnistelut tukevat toistaan. Esimerkiksi kuntien ja järjestöjen kumppanuudella on maassamme vahva perinne. Sen jatkuminen ja kehittyminen on varmistettava luomalla pysyviä käytäntöjä säännölliselle vuoropuhelulle. Kumppanuus takaa, etteivät projektit ja muu toiminta jää irrallisiksi pyrähdyksiksi vaan ovat osa yhteistä prosessia, jolla suunnataan tukea ja toimintamahdollisuuksia eri ihmisryhmille. Suomalainen järjestökenttä on laaja, vahva ja monimuotoinen. Esimerkiksi allekirjoittaneiden tahojen jäsenyhteisöinä on yli 150 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä. Ne ovat halukkaita jatkamaan keskustelua järjestöjen toiminnan kehittämisestä ja tulevaisuudesta. Mika Pyykkö toiminnanjohtaja Terveyden edistämisen keskus ry Riitta Särkelä toiminnanjohtaja Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu