Lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle

Vp laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta

Pyydettynä lausuntona laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto toteaa seuraavaa:


1. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto yhtyy pääosin esityksen perusteluihin ja sisältöön.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, STKL kannattaa ja tukee esityksen sisältöjä ja yleisperusteluita pääosin. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma voi merkitä oleellista parannusta kehittämistyön pirstaleisuuden korjaamiseksi ja pitkäjänteisen, toimintatapoja uudistavan kehittämistyön rakentumiseksi. Erityisen tärkeänä keskusliitto pitää sitä, että kehittämisohjelma linjaa valtakunnalliset, rajatut kehittämistavoitteet, joiden avulla kokonaisuuden ohjaaminen ja hallitseminen voi helpottua sekä suuntaa niiden pohjalta resursseja kehittämistyöhön. Tärkeää on myös se, että alueelliset tarpeet otetaan huomioon valtakunnallisen suunnitelman tavoitteita sovellettaessa alueellisiin kehittämissuunnitelmiin, niiden toteuttamiseen ja arviointiin.


2. Järjestöt kuntien kumppanina kehittämistyössä vahvemmin esiin.

STKL pitää hyvänä sitä, että hallituksen esityksen perusteluosassa otetaan huomioon ohjelman valmistelussa ja toteuttamisessa sosiaali- ja terveysministeriön, sen alaisten laitosten ja Suomen Kuntaliiton lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset ja alueelliset toimijat sekä eri sidosryhmien edustajat.

Keskusliiton näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöt kuntien kumppanina tulisi nostaa vahvemmin esityksessä esiin, koska uusien toimintatapojen kehittäminen ja uusien palveluiden kehittäminen edellyttää tulevaisuudessa paitsi kuntien keskinäistä myös kuntien ja järjestöjen nykyistä tiiviimpää kumppanuutta. Kansallisessa kehittämisohjelmassa on nähty tärkeänä se, että kaikki olemassa olevat voimavarat tukevat yhteisesti tärkeäksi nähtyihin tarpeisiin vastaamista ja kehittämisohjelman toteuttamista.

Lakiehdotuksen perusteluissa 5 b §:ssä todetaan, että valtionavustuksen myöntäisi hakemuksesta sosiaali- ja terveysministeriö ja hakemuksen saajana olisi kunta tai kuntayhtymä. Muotoilu vastaa nykyistä käytäntöä. On myönteistä, että valtioneuvoston 31.1.08 hyväksymässä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa osassa ehdotetuista toimenpidekokonaisuuksissa niiden toteuttamisessa vastuutoimijaksi kuntien rinnalla on mainittu järjestöt. Vaikka valtionosuudet on ensisijaisesti tarkoitettu kunnille ja kuntayhtymille, keskusliitto pitää välttämättömänä sitä, että kehittämistyössä kuntien kumppanina rahoitusta tulee voida kanavoitua tällöin järjestöille.

Keskusliitto ehdottaa, että hallituksen esityksen perusteluissa järjestöjen merkitys vastuullisena kehittäjänä nostetaan vahvemmin esiin. Ehdotetaan lisättäväksi, että niissä tilanteissa, joissa hyväksytyn kansallisen kehittämishankkeen jonkin toimenpidekokonaisuuden toteuttamisvastuu on valtuutettu järjestöille, kunta/ kuntayhtymä voi valtionosuuden saatuaan tehdä jatkosopimuksen hankkeen tietyn osuuden toteuttamisesta jonkin järjestön kanssa samalla, kun se tekee sosiaali- ja terveysministeriön kanssa sopimuksen.


3. Alueellisten johtoryhmien rooli ja resurssointi

STKL pitää hyvänä sitä, että alueellisilla johtoryhmillä on keskeinen rooli alueellisten valintojen ja kehittämissuunnitelmien tekemisessä. Alueellisten johtoryhmien kokoonpanossa tulee huolehtia siitä, että niissä on mukana kaikkien keskeisten tahojen, myös järjestöjen edustus. Alueellisille johtoryhmien käyttöön ei kuitenkaan olla suuntaamassa resursseja, mikä tulisi korjata.

Keskusliitto ehdottaa, että alueellisten kehittämissuunnitelmien valmisteluun suunnataan alueellisille johtoryhmille tietty, määritelty osuus, jonka ne voivat sijoittaa hankesopimukseen sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.


4. Valtionosuuksien maksatus, valvonta ja tarkastus

STKL pitää hyvänä sitä, että valtionosuuksien maksatus ja valvonta ollaan keskittämässä yhteen lääninhallitukseen. Se voi nopeuttaa ja yhdenmukaistaa käytäntöjä ja ei ole liian kuormittava, koska hankkeiden määrä jää rajatuksi. Sen sijaan toiminnallinen valvonta tulee tapahtua mahdollisimman lähellä toimintaa ja kehittämisen ei pidä jäädä irralliseksi alueen muusta valvonnasta ja tarkastustoiminnasta.


5. Valtionosuusprosentit ja neuvottelumenettely

STKL pitää hyvänä sitä, että määrärahan alueellinen jako tapahtuu ensisijaisesti neuvottelemalla viiden alueellisen johtoryhmän tekemien kehittämissuunnitelmien pohjalta. Sen lisäksi on tärkeää, että esityksessä todetaan, että asetuksessa voidaan tarvittaessa määritellä myös väestömäärään, pinta-alaan tai muuhun perusteeseen pohjautuvat kriteerit määrärajan alueelliselle jakamiselle. Näin voidaan varmistaa se, että erityistä kehittämispanosta tarvitsevat kehittämiskohteet voivat nousta rahoitettaviksi, jos muuten näin ei ole tapahtumassa.

Esityksessä todetaan, että valtionavustusta voidaan myöntää 75% valtionavustukseen oikeuttavista kustannuksista kunnalle tai kuntayhtymille. Sen sijaan sairaanhoitopiirille puolestaan 50% ja myöhemmin Paras- hankkeen edetessä valtionavustusprosentit nousisivat samalle tasolle. Keskusliitto esittää, että on perusteltua noudattaa jo alusta lähtien sitä, että kaikille valtionapuun oikeutetuille tahoille valtionavustusprosentti olisi sama, 75%. Erilaiset avustusprosentit voivat jossakin tilanteessa tuottaa pulmia hankkeiden laajuuden suhteen ja vaikeuksia kuntien sitoutumiselle, vaikka muuten sairaanhoitopiiri koettaisiin hyväksi ja perustelluksi hakijaksi.


Helsingissä 7. helmikuuta 2008


Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry


Elli Aaltonen, liittohallituksen puheenjohtaja

Riitta Särkelä, toiminnanjohtaja




Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu