Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle
palvelusetelityöryhmän ehdotuksista 28.8.2008

Palvelusetelin käyttöalan laajentaminen on tärkeä sosiaali- ja terveyspoliittinen uudistus. Se voi tarjota monia myönteisiä mahdollisuuksia. Asiakkaiden valinnanvapauden kasvaminen on myönteinen asia. Tulevaisuuden palvelutarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan entistä enemmän welfare mix -ratkaisuja, jolloin kunnat, järjestöt ja yritykset osallistuvat palveluiden tuottamiseen. Tavoitteena tulee olla näiden eri tahojen yhteistyön ja kumppanuuden kehittäminen palveluiden tuottamisessa.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto haluaa tuoda parannusehdotuksina esiin seuraavat seikat:


1. Palvelusetelin käytön laajentamisen tulee tapahtua sosiaali- ja terveyspoliittisista
lähtökohdista

Työryhmän muistion perusteluissa, lähtökohdissa ja sisällöllisissä painotuksissa korostetaan eri kohdissa erittäin vahvasti elinkeinopoliittisia lähtökohtia ja uudistuksen merkitystä palveluyritysten kasvun kannalta. Siinä todetaan, että palvelusetelin tulisi olla kunnan kilpailukykyä lisäävä, yrittäjyyttä ja työllisyyttä edistävä ja markkinoiden kehittymistä tukeva. Samoin siinä ehdotetaan, että kuntien ja seutukuntien sisällä tulee lisätä hallinnonalat ylittävää yhteistyötä elinkeinotoimen ja sosiaali- ja terveystoimen kesken. Sen sijaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä ei ole nostettu lainkaan esille. Tämä siitäkin huolimatta, että järjestöillä on erittäin merkittävä rooli edelleen erityisesti sosiaalipalveluiden tuottamisessa.

On myönteistä, että palveluiden tuottamisessa korostetaan monituottajuutta, kuntien omaa roolia, järjestöjä ja yrityksiä. Se on palveluiden turvaamisen ja kestävän sosiaali- ja terveyspolitiikan toteuttamisen kannalta hyvä lähtökohta. Tarkastelussa tulisi kuitenkin olla tasapainoisemmin läsnä kuntien oma rooli ja myös järjestöjen merkitys ja rooli palveluiden tuottajana. Nyt muistion tarkasteluissa lähtökohta on ennen kaikkea ja korostetusti yritystoiminnan intresseistä ja tarpeista lähtevä, mikä ei voi olla sosiaali- ja terveyspoliittisen uudistuksen ensisijainen tavoite.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää välttämättömänä, että jatkovalmistelussa sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet ja asiakasnäkökulma ovat uudistuksen lähtökohtana vahvemmin, eivätkä pelkästään elinkeinopoliittiset tavoitteet, kuten nyt työryhmän muistiossa.


2. Asiakkaan valinnan vapauden lisääminen ei aina tarkoita todellista valinnan mahdollisuutta

Työryhmän muistiossa korostetaan kautta linjan, että palvelusetelin käyttöalan laajentamisella on erittäin suuri merkitys asiakkaiden valinnan vapauden lisääntymisen ja asiakkaan oman vastuunottamisen kannalta. Näin voi parhaimmillaan olla.

Työryhmän esityksistä välittyy kuva, että palveluseteli lähtökohtaisesti sopisi lähes kaikkiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Jatkotyössä on määriteltävä selkeämmin, mitkä ovat ne alueet, joihin palvelusetelin käyttö ei sovi. Rajaukseksi ei riitä tahdonvaraiset toimenpiteet. On tunnustettava, että on useita asiakasryhmiä, joiden kohdalla nämä tavoitteet eivät toteudu ja joille palvelusetelijärjestelmä ei sovi. Palvelusetelin käyttö edellyttää, että alueella on toimivat markkinat ja riittävästi palvelujen tuottajia. Pienillä paikkakunnilla ei tällä hetkellä ole monia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajia eikä myös palvelumarkkinoita. Se merkitsee myös sitä, että valinnanmahdollisuuksia ei todellisuudessa asiakkaalla ole. Enemmänkin kyse on siitä, saako asiakas lainkaan tarvitsemaansa palvelua. Sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ensisijaisesti ole kyse kuluttajuudesta, vaan perusoikeuksien toteutumisesta.

Palvelusetelin käyttö edellyttää myös, että asiakkaalla on valmiuksia ja voimavaroja valintojen tekemiseen ja palvelujen vertailuun. Suurella osalla asiakkaita ei ole tällaisia kykyjä toimia palvelusetelimarkkinoilla. On epäinhimillistä vaatia vaikeassa elämäntilanteessa olevalta asiakkaalta voimia perehtyä monimutkaiseen palvelujärjestelmään, jotta hän voi saada tarvitsemansa palvelun. Osa asiakkaista ei pysty yksin tuomaan palvelutarpeitaan edes esille.

Palvelusetelin käyttö edellyttää myös, että palvelun hinta ja laatu on määritelty ja palvelut on tuotteistettava. Kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole tuotteistettavissa ja tuotteistamista ei tule tehdä silloin kun palvelukokonaisuuden eheys siitä kärsii.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto korostaa sitä, että palveluseteli voi soveltua osaan sosiaali- ja terveyspalveluista. Keskustelua ja kriittistä arviointia kuitenkin tarvitaan siitä, mihin palveluihin se ei sovi. Liian laajasti sovellettuna palvelusetelijärjestelmä heikentää ihmisten oikeudenmukaista ja yhdenvertaista kohtelua. Palvelusetelistä ei saa tulla väline, jolla kunnat voivat unohtaa vaikeissa elämäntilanteissa elävien ihmisten tarpeisiin vastaamisen. Lisäksi palvelusetelin käytön laajentaminen on mittavat tiedottamiseen ja neuvontaan liittyvä haaste.

Keskusliitto ei pidä hyvänä sitä, että keinotekoisesti yritettäisiin synnyttää alan yrittäjyyttä kunnan omien palvelujen kustannuksella paikkakunnille, jossa sille ei ole edellytyksiä. Se ei ole asiakkaiden palveluiden jatkuvuuden, kustannusten eikä myöskään potentiaalisten yrittäjien etu.


3. Palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma keskeisiksi välineiksi lakiesitykseen

Työryhmän muistiossa on nostettu esiin se, että palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma ovat tärkeä osa palvelusetelin käytön laajentamista. Sitä ei kuitenkaan ole selkeästi kirjoitettu lakiluonnokseen, joka on työryhmän muistion liitteenä. Lakiluonnos tulisi olla vielä erillisellä lausuntokierroksella, koska se on liian väljä ja epätäsmällinen uudistuksen pohjaksi. Lakiesityksessä tulee keskusliiton näkemyksen mukaan olla ainakin alla olevat asiat nykyistä selkeämmin todettuna.

Kunnalla on vastuu palveluiden järjestämisestä jatkossakin ja kunnan tulee aina varmistaa, että palveluseteli on kyseisen asiakkaan kohdalla toimiva ja asiakkaan kykyjä vastaava vaihtoehto.

Palvelusetelin käytön tulee perustua asiakkaan palvelutarpeesta tehtyyn huolelliseen arviointiin ja palvelu- tai hoitosuunnitelmaan ja asiakkaalla tulee aina halutessaan olla mahdollisuus kieltäytyä palvelusetelistä ja valita kunnan itse tuottama palvelu. Asiakkaan oikeusturvaan liittyviä tekijöitä tulee painottaa esityksessä vahvemmin. Epäselväksi jää myös palvelusetelin voimassaoloaika ja millaisiin päätöksiin niiden käytön tulee perustua.


4. Kilpailu ei aina lisää tuottavuutta ja hillitse hintojen nousua

Työryhmän muistiossa lähdetään liikkeelle siitä, että kilpailu ja yrittäjyyden lisääminen sosiaali- ja terveyspalveluissa lähtökohtaisesti lisää alan tuottavuutta ja hillitsee hintojen nousua. Kansallisesti eikä kansainvälisestikään ole olemassa kiistattomia tutkimustuloksia siitä, että näin olisi. Päinvastoin on tutkimuksellista evidenssiä myös siitä, että kilpailuttamisen transaktiokustannukset kasvattavat palveluiden kustannuksia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Lisäksi kilpailuttamisella on myös ei-toivottuja vaikutuksia, jotka tulee ottaa huomioon.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto korostaa sitä, että kilpailutuksen vaikutuksiin ei saa suhtautua kritiikittömästi. Kun kilpailuttaminen on osa palvelusetelin käyttöalan laajentamista, myös sen kielteisiä vaikutuksia tulee arvioida avoimesti ja tutkittuun tietoon perustuen.


5. On varmistettava, että asiakkaan omavastuuosuus säilyy kohtuullisena

Palvelusetelissä lähtökohtana on, että kunta päättää sen, minkä palvelun hankkimiseen palveluseteliä voidaan käyttää ja myös sen, mikä palvelusetelin arvo on eli mihin määrään asti hankittua palvelua voidaan setelillä korvata. Asiakkaalle jää omavastuuosuutta, joka tarkoittaa sitä osuutta palvelun kokonaiskustannuksista, josta asiakas vastaa itse ja jota kunnan palveluseteli ei kata. Työryhmä toteaa, että palvelusetelin arvo tulisi määritellä siten, että se on asiakkaan kannalta kohtuullinen. Jotta palveluseteli olisi todellinen vaihtoehto, sen arvoa tulisi tarkistaa säännöllisesti kustannuskehitystä vastaavasti.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää tärkeänä sitä, että palvelusetelin arvon määräytyminen on kytketty asiakasmaksulakiin ja otetaan huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon maksukattoa määriteltäessä.

Kohtuullisuus tulee hallituksen esitykseen palvelusetelilaiksi erikseen määritellä, että ei synny kovin erilaisia kuntakohtaisia kohtuullisuustulkintoja. Muuten on riskinä, että asiakkaiden omavastuuosuus aikaa myöten muodostuu kohtuuttoman suureksi ja tarkistuksia kunnissa ei tapahdu kustannusten mukaisesti. Keskusliitto korostaa sitä, että palveluiden hinta ei saa muodostua niiden käytön esteeksi ja että palvelujärjestelmässä jatkossa säilyy julkisen vastuu ja pääosin verorahoitteisuus.


6. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden valvontaa on kehitettävä ja järjestöt on otettava mukaan palveluseteliuudistuksen jatkovalmisteluun

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto korostaa sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden valvonta ja asiakkaiden oikeusturva ovat tärkeitä asioita, jotka tulee uudistuksen jatkovalmistelussa ottaa erityisesti huomioon.

Sosiaalipoliittinen ja järjestöjen asiantuntemus on jäänyt työryhmän kokoonpanossa ja valmistelussa liian vähälle huomiolle. STKL pitää välttämättömänä sitä, että palveluseteliuudistuksen jatkovalmistelussa ja siihen liittyvässä ehdotetussa kokeilussa sosiaali- ja terveysjärjestöt otetaan tasavertaisina kumppaneina huomioon yritysten rinnalla. Sitä kautta voidaan varmistaa sekä asiakasnäkökulman että järjestöjen palveluntuottajanäkökulman esille tuleminen.


Helsingissä 28. elokuuta 2008

SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO ry

Elli Aaltonen
liittohallituksen puheenjohtaja

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja
 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu