Lausunto valtiovarainministeriölle selvityshenkilön esityksestä yhteispalvelun kehittämiseksi sekä julkisten palvelujen järjestämiseksi 28.8.2008

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto (STKL) on sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija- ja yhteistoimintajärjestö, jonka jäseninä on 140 valtakunnallista sosiaali- ja terveysjärjestöä, 16 alueellista sosiaali- ja terveysyhdistystä ja tukijäseninä 120 kuntaa.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton arvion mukaan yhteispalveluilla voi olla merkittävä rooli tulevaisuuden palvelujärjestelmän kehittämisessä. STKL on osallistunut yhteispalveluiden kehittämiseen erilaisia asiaan liittyviä selvityksiä tekemällä sekä Sisäasiainministeriön ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamilla kehittämishankkeilla. Tällä hetkellä STKL:lla on käynnissä RAY:n rahoittama kehittämishanke (2007-2010), jossa selvitetään ja kokeillaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolia yhteispalvelussa neljällä paikkakunnalla Joensuussa, Jyväskylässä, Kuusankoskella ja Oulussa.

Selvityshenkilö Timo Kietäväisen esitys yhteispalvelujen kehittämiseksi pitää sisällään runsaasti ehdotuksia, joilla yhteispalvelujärjestelmä voi nousta todelliseksi vaihtoehdoksi tulevaisuuden palvelujärjestelmän kehittämisessä.

STKL:n arvion mukaan yhteispalveluiden jatkokehittämisessä tulee kiinnittää huomiota vielä seuraaviin seikkoihin:


1. Yhteispalvelua on kehitettävä ihmislähtöisesti ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa

Uusien toimintamallien kehittäminen julkisten palvelujen saatavuuden varmistamiseksi ja lähipalvelujen turvaamiseksi on STKL:n arvion mukaan erittäin tärkeää. Yhteispalvelupisteet ja esityksen yhteispalvelutoimistot vastaavat omalta osaltaan tähän haasteeseen. On ilahduttavaa, että yhteispalvelutoimistojen palveluvalikoimaa suunnitellaan laajennettavaksi nykyisistä avustavista asiakaspalvelutehtävistä varsinaisiin palveluihin ja että sosiaali- ja terveysjärjestöt mainitaan selvityksessä yhtenä mahdollisena yhteistyökumppanina.

STKL on samaa mieltä selvitystyön tekijän kanssa, että yhteistyö on tärkeää myös siksi, että asiakkaat ovat usein samoja. Tämän vuoksi yhteistyö sosiaali- ja terveysjärjestöjen kanssa tulee rakentaa kiinteäksi osaksi uusia toimintamalleja. Sosiaali- ja terveysjärjestöt tekevät monipuolista työtä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi organisoimalla vapaaehtoistoimintaa, vertaistukea ja harrastusmahdollisuuksia, tekemällä kehittämistoimintaa sekä vaikuttamistyötä sekä tuottamalla sosiaali- ja terveyspalveluja.

STKL:n arvion mukaan yhteispalveluiden kehittämisessä tärkeintä on kiinnittää huomio palvelun laatuun ja ihmisen kohtaamiseen sekä hänen ohjaamiseensa tarvittavien palvelujen äärelle. Kustannustehokkuus ja teknisten välineiden hyödyntäminen ei saa nousta tärkeimmäksi kriteeriksi yhteispalveluja kehitettäessä.


2. Järjestöjen tarjoama tuki sopii osaksi yhteispalvelua

Verkottamalla sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa osaksi yhteispalvelupisteitä voidaan laajentaa yhteispalvelutoimiston palveluvalikoimaa, kasvattaa asiakasvirtoja ja lisätä toimiston tunnettavuutta.

STKL:n näkemyksen mukaan on kannatettavaa, että yhteispalvelutoimistojen yhteydessä voisi toimia palvelukokonaisuuksia tukevia järjestöjä, esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöjä, ja muita yksityisiä palveluntuottajia. Järjestöjen ja yritysten toimintatavat eroavat kuitenkin merkittävästi toisistaan, mikä on otettava huomioon yhteistyöstä sovittaessa. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat yleishyödyllisiä toimijoita, jotka eivät tavoittele voittoa toiminnallaan. Niillä ei ole myöskään mahdollisuuksia maksaa osallistumisestaan. Selvityksessä suositeltu markkinahintaisten vuokrien periminen järjestöiltä ei tue järjestöjen osallistumista yhteispalvelupisteisiin eikä laajenna palvelupisteiden palveluvalikoimaa. Se päinvastoin voi estää järjestöjen osallistumista yhteispalveluun. STKL:n arvion mukaan mm. kuntajärjestäjätahojen tulisikin harkita järjestöjen osallistumisen mahdollistamista esim. toiminta-avustusten muodossa tai siten, että toimitilat tarjotaan maksutta järjestöjen käyttöön.

STKL:n arvion mukaan erityisesti kuntavetoisiin yhteispalvelutoimistoihin kannattaa koota kuntien, valtion viranomaisten ja Kelan palvelujen lisäksi myös järjestöjen toimintoja. STKL:n oman kehittämistoiminnan perusteella palvelupisteiden palveluvalikoimaan soveltuvat vähintäänkin esitteet ja materiaalit järjestöjen tarjoamista toiminta-, harrastus- ja osallistumismahdollisuuksista. Näiden lisäksi palvelupisteiden ja erityisesti räätälöityjen toimistojen valikoimaan sopisi STKL:n arvion mukaan myös esimerkiksi päivystysluontoinen ohjaus- ja neuvontatyö kulloisenkin sosiaali- ja terveysjärjestön erityisalaan liittyvissä kysymyksissä.


3. Syrjään jäävien ihmisten tavoittamiseen on kiinnitettävä huomiota

Yhteispalveluja kehitettäessä tulee STKL:n näkemyksen mukaan kiinnittää erityistä huomiota myös vaikeissa elämäntilanteissa ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten tavoittamiseen. Tähän työhön sosiaali- ja terveysjärjestöillä on osaamista, taitoa ja perinteitä. Järjestöt tavoittavat tehokkaasti esimerkiksi pitkäaikaissairaita, vammaisia, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia, työttömiä, lastensuojelun asiakkaita ja yksinäisiä vanhuksia.

Ennen nykyistä yhteispalvelulakia järjestö saattoi toimia myös yhteispalvelun isäntänä. Tällaisesta toiminnasta saatiin hyviä kokemuksia vuosina 2004-2005, jolloin STKL ylläpiti sisäasiainministeriön tuella kahta järjestövetoista, matalan kynnyksen yhteispalvelupistettä. Toiminnalla onnistuttiin tavoittamaan ihmisiä, jotka eivät saaneet tarvitsemaansa aikaa, huomiota tai palvelujen kokonaisuutta perinteisistä virastoista. Hanke myös lisäsi järjestöjen keskinäistä sekä järjestöjen ja julkisen sektorin toimijoiden yhteistyötä. Erilaisten järjestövetoisten ohjaus- ja neuvontapisteiden toiminta on huomioitava yhteispalveluja kehitettäessä.


4. Sosiaalialaa koskevan ohjaus- ja neuvontatyön vastuut ja velvollisuudet selvitettävä

STKL:n arvion mukaan on kannatettava lähtökohta, että yhteispalvelujen kehittämisessä huomioidaan perustuslain asettamat reunaehdot, joissa valtio ja kunnat kantavat viranomaisvastuun esimerkiksi yleisneuvontatyössä. Neuvonta on erittäin tärkeää, koska STKL:n kokemusten mukaan ihmiset eivät osaa hakeutua heille kuuluvien palveluiden äärelle muun muassa tiedonpuutteen vuoksi.

Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on mahdollisuus tuoda oma osaamisensa osaksi neuvontatoiminnan kehittämistä. Järjestöillä on pitkä kokemus ohjaus- ja neuvontatyöstä, joka täydentää virallista palvelutarjontaa ja vähentää osaltaan palvelujärjestelmän kuormittumista. Kun kyseessä on sosiaali- ja terveysalaa koskeva ohjaus tai yleisneuvonta, rajapinta viranomaisten ja järjestöjen kesken kuitenkin usein hämärtyy. Yleisneuvonnan määrittely sekä ohjaus- ja neuvontatyöhön liittyvät vastuut ja velvollisuudet ovat epäselviä, eikä niistä ole riittävästi tietoa ja kokemuksia. Asia vaatii selvittämistä ja onnistunut neuvonnan organisointi vaatii resursseja.


5. Sähköisen asioinnin ja puhelinpalvelujen kehittämisessä huomioitava heikossa asemassa olevien ihmisten erityistarpeet ja järjestöjen osaaminen

Esityksessä kuvataan, että palveluasiantuntijan yhtenä tehtävänä on opastaa asiakasta sähköisessä asioinnissa ja hän voi asiakkaan valtuuttamana hoitaa hänen asiaansa. Myös järjestön työntekijä voi asiakkaan valtuuttamana hoitaa asiakkaan asiaa. STKL kuitenkin korostaa, että ihmisille on tarjottava riittävästi opastusta ja teknisiä laitteita viranomaisten toimesta ja mahdollisuuksia asioida myös henkilökohtaisesti. Sähköinen asiointi ei voi täysin korvata henkilökohtaisen asioinnin mahdollisuutta. Sähköisen asioinnin liian yksipuolinen kehittäminen voi syrjäyttää vähäresurssisia ihmisiä palveluiden piiristä.

Esityksessä ehdotetut julkisten palvelujen valtakunnallinen neuvontapuhelin ja valtakunnallinen neuvontaportaali ovat lähtökohtaisesti kannatettavia ehdotuksia. Tähän kehittämistyöhön tulee kuitenkin verkottaa jo varhaisessa vaiheessa mukaan myös se osaaminen, mitä aiheeseen liittyen on järjestöissä. Valtakunnallisesta yleisneuvonnasta on STKL:n arvion mukaan mahdotonta jättää huomioimatta järjestöjen tarjoamat toiminnot ja palvelut. Esimerkiksi vertaistuen tarjoaminen kriisin kohdanneelle toteutuu useimmiten jonkin järjestön kautta. Järjestöillä on myös paljon erilaisia erityiskysymyksiin keskittyviä neuvontapuhelimia ja -portaaleja, joihin ihminen voidaan yleisneuvonnasta ohjata.


6. Palveluasiantuntijan tutkinto- ja osaamisvaatimukset määriteltävä tehtävän vaatimuksia vastaavasti ja siihen on sisällytettävä perustiedot järjestöjen toiminnasta

Palvelusasiantuntijan työ vaatii monialaista osaamista ja esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmän tuntemusta. Palveluasiantuntijan tulisi kyetä ohjaamaan ihmistä laajoissakin kysymyksissä, sillä yhteispalvelutoimistot voivat olla paikkoja, joista haetaan ensiapua monimutkaisiin ongelmiin. Työ edellyttää erityisesti asiakaspalvelutaitoja, ohjaus- ja neuvontatyön osaamista ja taitoa kohdata ihminen. Nämä tulee ottaa huomioon tutkinto- ja osaamisvaatimuksia täsmennettäessä. Tietoteknisesti painottunut sihteerin tutkinto ei ole palveluasiantuntijalle riittävä, vaan palveluasiantuntija osaamisen on vastattava tehtävän haasteellisuutta. Jos yhteispalvelun osana on sosiaali- ja terveysalan palveluita, on näiden alojen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset otettava huomioon. Se on tärkeä asia asiakkaana olevien ihmisten oikeusturvan varmistamiseksi. Yhteispalveluista tätä kautta käytännössä luoda todellista vaihtoehtoa myös haja-asutusalueilta katoaville palveluille.

Palveluasiantuntijoiden koulutukseen tulee sisällyttää myös osioita, jotka lisäävät palveluasiantuntijoiden valmiuksia tehdä yhteistyötä järjestöjen paikallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa. Järjestöyhteistyökumppanit vaihtelevat vapaaehtoisista ja luottamushenkilöistä korkeasti koulutettuihin ammattilaisiin. Yhteistyö onnistuu parhaiten, kun kumppanit tuntevat toistensa toimintatapoja ja kulttuureja.


7. Sosiaali- ja terveysjärjestöt otettava mukaan yhteispalvelun kehittämiseen ja valmisteleviin työryhmiin

Selvityksessä ehdotetaan valtiovarainministeriön johdolla toimivan johtoryhmän perustamista viipymättä, jotta kehittämisen ja koordinaation valmistelu voisi alkaa. Lisäksi esitetään ministeritason koordinaatiota kehittämään kokonaisuutta valtakunnallisessa yhteispalvelun neuvottelukunnassa. Selvityksessä järjestöt on rajattu näiden ryhmien ulkopuolelle.
STKL esittää, että kehittämisessä otetaan huomioon järjestöjen tarjoamat mahdollisuudet ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustajia kutsutaan mukaan näihin ryhmiin. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto on omien yhteispalvelupisteiden kehittämistyön kokemusten pohjalta käytettävissä tähän työhön. Kuntiin perustettaviin paikallisiin yhteispalvelutoimistojen yhteistyöryhmiin tulee tarvittaessa kutsua mukaan myös paikallisia järjestötoiminnan edustajia.


Helsingissä 28. elokuuta 2008

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja

Juha A. Pantzar
kehitysjohtaja

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry

 

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu