Lausunto terveyden edistämisen politiikkaohjelmasta
22.9.2007 ohjelmajohtaja Maija Perholle

Terveyden edistämisen politiikkaohjelma sisältää monia myönteisiä ja kannatettavia asioita. Se sisältää Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan kuitenkin joitakin puutteita. Nostamme tässä lausunnossa erityisesti esiin asioita, joiden nykyistä vahvempaa painottamista politiikkaohjelmassa pidämme tärkeänä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry korostaa terveyden edistämisen politiikkaohjelman jatkovalmistelun kannalta erityisesti seuraavia asioita:


1. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin kehittäminen mahdollisuutena

Ohjelmassa korostetaan myönteisesti ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia (IVA) ja sen kehittämistä. Pidämme myönteisenä sitä, että tässä nostetaan rinnakkain sosiaalisten vaikutusten ja terveysvaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointityön kehittämisen nostaminen ohjelmassa nykyistä vahvemmin esiin olisi perusteltua. Se voisi toimia keskeisenä välineenä poikkihallinnollisuuden rakentamisessa sekä vahvistaa eri hallinnonalojen nykyistä laajempaa vastuuta hyvinvoinnista.


2. Esteettömyyden esiin nostaminen myönteistä

Ohjelmassa on kuvattu erilaisia terveyttä edistäviä elintapoja ja terveyspalveluja. Elinolosuhteissa pääpaino on fyysisessä ympäristössä ja rakentamisessa, turvallisuudessa ja liikkumiseen liittyvissä konkreettisissa kysymyksissä. Esteettömyyteen liittyy ohjelmassa mainittujen hyvien tavoitteiden lisäksi olennaisena osana mahdollisuus kommunikoida toisten ihmisten kanssa, joka on merkittävä terveyden edellytystekijä. Esteettömyyteen liittyy myös tiedon saanti, jossa on jatkuvia ja kasvavia vaikeuksia monien ihmisryhmien näkökulmasta. Näkö-, kuulo-, kognitiohäiriöt, ikääntyminen ja erilaiset sosiaaliset ongelmat merkitsevät sitä, että niistä kärsiville ihmisille ei ole olemassa riittävästi selkeään muotoon muokattua tietoa eikä riittävästi mahdollisuuksia saada henkilökohtaista neuvontaa. Sähköiset palvelut syrjäyttävät osan ihmisistä, mikä edellyttää toimia.


3. Hyvinvoinnin edistämisen rakenteet kunnissa

Politiikkaohjelmassa todetaan, että PARAS -hankkeen toteuttamisen jatkovalmistelussa huolehditaan siitä, että terveyden edistämisen yksiköt ja vastuuhenkilöt sijoittuvat uusissa rakenteissa siten, että niillä on sananvaltaa poikkihallinnollisiin, terveyttä edistäviin ratkaisuihin niin julkisten kuin yksityisten toimijoiden suhteen. Pidämme tätä erittäin tärkeänä linjauksena. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää kuitenkin välttämättömänä, että ei luoda vain terveyden edistämisen yksiköitä ja rakenteita, vaan hyvinvoinnin edistämisen rakenteita, jolloin sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä tarkastellaan rinnan. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia asettuisi luontevasti silloin näiden hyvinvointia edistävien yksiköiden ja vastuuhenkilöiden kehittämistehtäväksi.


4. Sosiaalisen ja terveyden vahva yhteys

Terveyden edistäminen tapahtuu keskusliiton mielestä luomalla edellytyksiä ja arjen olosuhteita, jotka tukevat ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan hyvinvointi koostuu terveydestä, koulutuksesta, työllisyydestä, asumisoloista, asuinympäristöstä, perhesuhteista, sosiaalisista suhteista, taloudellisista ja poliittisista resursseista. Tämä laaja lähestymistapa tulisi olla ohjelmassa mukana. Ohjelmasta puuttuu lähes kokonaan sosiaalinen ja sosiaalisen tuen oleellinen merkitys terveyden edellytystekijänä. Se on keskusliiton mielestä asia, joka tulisi jatkovalmistelussa ottaa huomioon.

Luvussa 3.6. mainitaan osallisuus ja yhteisöllisyys. Tämä on tärkeä lähestymistapa. Viime vuosina on julkaistu mittava määrä tutkimuksia lääketieteen, terveyspsykologian ja sosiologian aloilla, joissa on osoitettu, miten merkittävä yhteys sosiaalisen luottamuksen ja sairastavuuden välillä on. Kyvyttömyys luottaa toisiin ihmisiin selittää mm. väestön kuolleisuutta, työssäkäyvien terveyttä ja esimerkiksi sepelvaltimotautiin sairastumista. Luottamuksensa menettäneet ihmiset kestävät muuta väestöä huonommin erilaisia vastoinkäymisiä, kuten työperäistä stressiä tai työttömyyttä ja heidän sairastavuusriskinsä on kohonnut. Yhteenvetona eri tutkimustuloksista voidaan sanoa, että voidakseen hyvin ihmisen on kiinnityttävä johonkin yhteisöön, joka luo elämän merkityksiä. Hyvin vähäinen määrä luottamusta korreloi kohonneen sairastavuus- ja kuolleisuusriskin kanssa. Tällä hetkellä käynnissä on niin vahva yhteiskunnallinen eriytyminen, että on syntynyt kasautuneesti huono-osaisten ryhmä. Se eroaa muusta väestöstä myös elämänkokemustensa ja –tulkintojensa osalta. Myös luottamuksensa menettäneet ihmiset selviytyvät elämässä hyvin, jos pääsevät elämään turvallisissa oloissa. Tieto huono-osaisuuden luonteesta korostaa resurssien uudelleenjaon tärkeää, ennaltaehkäisevää merkitystä. Syrjäytymisen vähentämisen osalta politiikkaohjelmalla on luonteva kytkentä sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen ja rinnakkain kehittäminen ei ole aikaisemmissa laajoissa kehittämishankkeissa ja ohjelmissa lähtenyt riittävästi käyntiin. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on vakava riski, että sosiaalihuolto ja terveydenhuolto eriytyvät ja yhteinen työ ohenee. Tätä eriytymistä ei pidä vahvistaa terveyden edistämisen politiikkaohjelmalla. Tulevien haasteiden kannalta on välttämätöntä tarkastella sosiaali- ja terveydenhuoltoa rinnan sekä sosiaalista hyvinvointia, syrjäytymisen ehkäisyä ja terveyttä toisiinsa tiivisti liittyvinä ja toisiaan tukevina asioina. Sosioekonomiset tekijät ovat oleellisia terveyserojen taustatekijöitä. Terveyseroihin vaikuttaminen tapahtuu parhaiten syrjäytymistä vähentämällä, ihmisten sosioekonomista tilannetta parantamalla ja vahvistamalla ihmisten hyvinvointia suojaavia tekijöitä


5. Sosiaali- ja terveysjärjestöt vahvemmin mukaan ohjelmassa

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolia ja merkitystä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on käsitelty ohjelmassa melko ohuesti ja sattumanvaraisesti. Ohjelmassa käsite kolmas sektori on keskusliiton näkemyksen mukaan syytä korvata systemaattisesti järjestöt ja/tai kansalaisyhteiskunta – termeillä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt luovat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, mikä sinänsä jo vahvistaa ihmisten hyvinvointia, vaikka esimerkiksi paikallisyhdistykset eivät käytäkään käsitteitä hyvinvoinnin edistäminen tai terveyden edistäminen kuvatessaan omaa toimintaansa.

Lokakuussa 2007 ilmestyvän Järjestöbarometrin mukaan paikallisyhdistysten järjestämässä virkistystoiminnassa tapahtumien, kerhojen jne. rinnalla keskeisiä toimintamuotoja ovat muun toiminnan lisäksi erilaiset liikuntaan ja urheiluun liittyvät toimintamuodot. Tyypillisin sosiaali- ja terveysyhdistyksissä käynnistynyt uusi toimintamuoto vuonna 2006 oli erilaiset liikuntaryhmät. Ohjelmassa useaan kertaan mainittujen liikuntajärjestöjen lisäksi sosiaali- ja terveysjärjestöt on syytä mainita vahvemmin. Lisäksi on syytä huomata, että sosiaali- ja terveysjärjestöt tavoittavat toimintaansa usein hankalimmin tavoitettavaa väestöä. Heitä ovat mm. pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset sekä päihdeongelmaiset. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen mahdollisuudet tukea näitä väestöryhmiä ja myös heidän terveyttä edistäviä elämäntapojaan ovat ainutlaatuiset. Järjestöt voivat paikallistasolla järjestää toimintaa, jossa osallistumisen kynnys on matala. Tätä työtä tukee myönteisellä tavalla Raha-automaattiyhdistyksen uusi avustustoiminnan linjaus kansalaisjärjestötoiminnan ja järjestöjen perustyön vahvistamisesta. Politiikkaohjelmassa olisi hyvä korostaa myös sitä, että kuntien järjestöjen paikallistoimintaan suuntaamat yleisavustukset mahdollistavat tärkeällä tavalla hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.


6. Vahvempi yhteys työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman kanssa tarpeen

Mielenterveyssyistä johtuva eläköityminen on erittäin iso ongelma. Mielenterveysongelmilla on vahva yhteys työolosuhteisiin, työelämän säästöihin ja resurssipulaan sekä työelämän kohonneisiin vaatimuksiin. Esimerkiksi henkilökuntaresurssien vähentämisen on voitu kiistatta osoittaa lisäävän henkilöstön sairastavuutta. Työolojen kehittämisessä ei-sitovien kriteeristöjen kehittämistä tärkeämpää olisivat laajapohjaiset työelämän kehittämistoimet yhdessä työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman kanssa. Tätä yhteyttä politiikkaohjelmassa tulisi vahvistaa nykyisestä.


7. Poikkihallinnollisuutta tarpeen vahvistaa

Ohjelma lähtee vahvasti sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalasta, vaikka joitakin kytkentöjä muihin hallinnonaloihin on eri hankkeissa olemassa. Muiden hallinnonalojen päätöksillä on laajoja sosiaalisia seurauksia ja vaikutuksia ihmisten terveyden kannalta. Ne joko rakentavat ihmisten hyvinvoinnin perustaa tai syrjäyttävät ihmisiä hyvinvoinnista. Jos otetaan lähtökohdaksi, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kaikkien hallinnonalojen tehtävä, se ei konkreettisesti näy riittävästi ohjelmassa. Ohjelmassa on hyvin runsaasti erilaisia hankkeita. Poikkihallinnollisen otteen näkökulmasta on riski, että ne vievät liiaksi huomion yksittäisiin asioihin ja hankkeet eivät yllä poikkihallinnollisen otteen kehittämiseen. Lainsäädännöllisten velvoitteiden tarvetta olisi myös tarpeen arvioida nykyistä vahvemmin.


Helsingissä 22. syyskuuta 2007


SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO ry

Elli Aaltonen
puheenjohtaja

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja



Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu