Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry
Terveyden edistämisen keskus ry

Oikeusministeriölle

Asia: Lausunto Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset –mietinnöstä (OM 2006:14)

YTY, STKL ja Tekry pitävät suomalaisen yhteiskunnan kehittämisen kannalta merkittävänä Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman yhteyteen rakentunutta monipuolista valmistelutyötä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat halukkaita voimakkaasti työskentelemään monien tärkeiden tehtyjen ehdotusten jalostamiseksi ja toteuttamiseksi. YTY, STKL ja Tekry sosiaali- ja terveysjärjestöjen keskeisinä yhteistyöorganisaatioina tarkastelevat yhteisessä lausunnossaan työryhmämietinnön keskeisimpiä ja periaatteellisimpia ehdotuksia. Useat sosiaali- ja terveysjärjestöt antavat tämän lisäksi oman lausuntonsa.

YTY, STKL ja Tekry (seuraavassa lausunnonantajat) edustavat hyvin kattavasti sosiaali- ja terveydenhuollon alueella toimivaa kansalaisjärjestökenttää. Niiden jäseninä on yhteensä noin 210 eri yhteisöä.

1. Valtioneuvoston periaatepäätös

Lausunnonantajat pitävät työryhmän käytössä olleeseen aikaan nähden perusteltuna mietinnön näkemystä, että tällä hetkellä ei ole tarvetta lainsäädäntömuutoksiin. Tärkeätä on, että luodaan menettelytavat vaikutusarvioinnille, joka seuraa yleisen säädösvalmistelun merkitystä kansalaistoiminnan kannalta.

Lausunnonantajat pitävät välttämättömänä, että mietinnössä ehdotettu valtioneuvoston periaatepäätös valmistellaan ja annetaan nopeasti. Päätöksen sisältöä on vielä syytä tarkentaa ja laajentaa.

Keskeistä on yleishyödyllisen kansalaistoiminnan määrittely. Määritelmän elementit on kuvattu mietinnössä. Määritelmän tulee olla niin selkeä, että julkisen sektorin eri toimijat esim. kauppa ja teollisuusministeriö, opetusministeriö, sisä-asianministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja erityisesti valtiovarainministeriö ymmärtävät sen riittävässä määrin yhtenäisesti. Tärkeätä on myös että markkinasektori ymmärtää käsitteen. Yleishyödyllisen kansalaistoiminnan käsite antaa myös mahdollisuuden selkeään rajan vetoon julkisen sektorin, markkinasektorin ja kansalaistoiminnan sektorin – jota usein kolmanneksi sektoriksi kutsutaan – välillä.

Yleishyödyllistä kansalaistoimintaa voidaan yhdestä näkökulmasta kuvata (osaltaan määritellä) mietinnön esittämällä tavalla autonomiseksi toiminnaksi sääntöjen tarkoituspykälää toteuttaessa.

Lausunnonantajat haluavat vielä korostaa, että yhteiskunnan tulee hyväksyä kansalaistoiminnalle ominainen toimintalogiikka julkisen sektorin ja markkinasektorin toimintalogiikasta poikkeavaksi. Tällä hetkellä monissa tapauksissa pyritään kieltämään toimintalogiikan autonomisuus ja myös tällä tavalla rajoittamaan kansalaistoiminnan yhteiskunnallista toimintatilaa.

Yleishyödyllisyyden käsitettä ei ole kattavasti eikä edes selkeästi määritelty Suomen lainsäädännössä. Tuloverolain määritelmä on luonnollisesti muokattu tämän lain tarpeisiin. Muut lainsäädännön 67 pykälää lähinnä toteavat yleishyödyllisen toiminnan olemassaolon.

On itsestään selvää, että Suomen lainsäädäntö koskee kansalaisjärjestöjä ja niiden toimintaa aivan samalla tavalla kuin muita yhteisöjä ja kaikkia ihmisiä. Työn-antajana järjestöt ovat samassa asemassa kuin muutkin työnantajat.

Ainakin sosiaali- ja terveysjärjestöjen kannalta lisäselvitystä tarvitsee myös elinkeinotoiminnan käsite, josta on tullut hyvin keskeinen tulkintaongelma järjestöjen verotusta koskevissa kysymyksissä. Käsitteen määrittelyssä käytetään hyvin monia rinnakkaisia mutta myös ristiriitaisia perusteita, kuvauksia ja luokituksia. Näin ollen yritystoiminnan puolellakaan käsitteen käytäntöön soveltaminen ei aina ole johdonmukaista eikä ehkä ennakoitavissakaan. Vaikeudet ovat suurempia järjestötoiminnan tarkastelussa.

Tämänkin takia on välttämätöntä jatkaa nyt pohjustettua keskustelua. Mietinnön luvussa 6 olevassa taulukossa käydään elinkeinotoiminnan ja kansalaistoiminnan rajanvetoa käyttökelpoisella tavalla ja monipuolisesti.

Vaikka yleishyödyllisen kansalaistoiminnan määrittely on tärkeätä on samalla välttämätöntä ymmärtää kansalaistoiminnan moninaisuus. Mietinnön liitteessä 1 on tämä näkökulma avattu kuvaamalla suomalaisen järjestökentän monia erilaisia ryhmiä.


2. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta

Lausunnonantajat pitävät yhtenä keskeisimmistä mietinnön ehdotuksista Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan asettamista. Hyvin työskentelevä neuvottelukunta vie eteenpäin Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman työskentelyn aikana syntyneitä ehdotuksia ja edelleen jatkaa monien ongelmakohtien selvittelyä. Sen tehtävänä tulee olla kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten vahvistaminen ja toisaalta myös sisältöasioiden käsittely.

Lausunnonantajien mielestä ihanteellisin sijoituspaikka neuvottelukunnalle olisi valtioneuvoston kanslian yhteydessä, koska se parhaiten takaisin ministeriörajat ylittävän työskentelyn. Ellei se ole mahdollista, erittäin perusteltua on myös neuvottelukunnan ”kotipesän” sijoittaminen oikeusministeriöön. Yhdistymisvapaus on perustuslain erityisessä suojeluksessa ja kansalaistoimintaan muullakin tavoin liittyy kansalaisten perusoikeuksien näkökulma. Oikeusministeriössä on luontevaa tarkastella lainsäädännön muutostarpeita. Oikeusministeriö ei toiminnassaan ole sitoutunut minkään muun kuin kansalaisen oikeuksia koskevien asioiden sisältökysymyksiin.

Edellä lausutun lisäksi lausunnonantajat pitävät välttämättömänä, että valtioneuvosto tai valtiovarainministeriö asettaisi verohallinnon ja kansalaisjärjestöjen neuvottelukunnan tai pysyvän neuvotteluelimen. Verotusta koskevat kysymykset ovat noin viiden viimeisen vuoden aikana nousseet niin monella tavalla ongelmallisiksi, että järjestöjen käsityksen mukaan on välttämätöntä pidemmän ajanjakson kuluessa tarkastella muutoksia ja niiden vaikutuksia. Verotuksen perusteita koskevat ratkaisut eivät vaikuta yksinomaan verotuskysymyksiin, niillä voi olla järjestöjen toimintaan ja laajemminkin yhteiskunnallisiin painotuksiin vaikuttavia merkityksiä, mikä on unohtunut verohallinnon päätöksenteossa. YTY ry:n lausunnossa käsitellään tätä ehdotusta tarkemmin.

Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan avulla voidaan yhdenmukaistaa eri hallinnonalojen ymmärrystä kansalaistoiminnassa. Tällä hetkellä valitettavasti järjestöt usein joutuvat selittämään eri viranomaisille erilaisin käsittein, erilaista kieltä käyttäen, toimintansa perusluonnetta ja sisältöä. Erityisen ongelmallista tämä on ollut Verohallinnon suhteen, mitä toki on pohdittu myös mietinnössä monella tavalla.

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat kritikoineet useita hallinnon tekemien tulkintojen muutoksia, jotka ovat tapahtuneet ennakoimattomasti ja nopeasti. Lainsäädäntö ei ole muuttunut, poliittiset päätöksentekijät sanovat, että mitään ei ole tarkoitus muuttaa, mutta käytännössä hallinnon tulkinnat lainsäädännöstä ja ympärillä vaikuttavasta todellisuudesta ovat useissa tapauksissa jyrkästi muuttuneet. Asetettava neuvottelukunta antanee mahdollisuuksia yhdessä tarkastella muutostarpeita ja ennakoida niitä – antaa myös aikaa muutoksiin valmistautumiseen.

On esiintynyt erilaisia näkemyksiä siitä, miten neuvottelukunnan hallinnointi järjestetään ja voimavarat turvataan. Lausunnonantajien mielestä neuvottelukunnalla tulee olla riittävästi mahdollisuuksia myös ylläpitää yhteyksiä laajasti valtiovallan ja kuntien eri toimijoihin ja seurata kansalaisyhteiskunnan toimintaan vaikuttavia asioita ja suorittaa myös tutkimustyötä.

Kansalaisyhteiskunta 2006 –toimikunnan raportissa (OM 2005:14) ehdotetaan myös uuden neuvottelukunnan asettamista. Opetusministeriö vienee tätä ehdotusta jo eteenpäin. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen mielestä on ennen neuvottelukunnan asettamista käytävä monipuolinen keskustelu siitä, mihin julkisen hallinnon organisaatioon neuvottelukunta sijoitetaan. Kansalaisjärjestöjen toiminta ulottuu lähes kaikille yhteiskuntaelämän aloille. Tämän takia on vaikea perustella neuvottelukunnan sijoittamista mihinkään sisältöministeriöön (OPM, STM, TM, YM jne.). Neuvottelukunnan poikkihallinnollisten tehtävien kannalta luonteva sijoituspaikka olisi valtioneuvoston kanslia.


3. Raha-automaattiyhdistyksen tuoton käyttö

Lausunnonantajat korostavat mietinnön kuudetta esitystä Valtiokonttorille nyt vuosittain osoitettavan noin 100 miljoonan euron summan asteittaisesta palauttamisesta arpajaislain mukaisen jakomenettelyn piiriin. Veikkaus Oy:n tuoton osalta on jo erityislailla päätetty palauttaa lama-aikana kuntien kirjastoille ohjattu rahoitus jälleen vuoteen 2010 mennessä normaalikäyttöön.

Lausunnonantajat haluavat tässäkin yhteydessä korostaa arpajais-lain mukaisten yksinoikeuksien turvaamisen merkitystä. On kansallinen etu, että pelitoiminnalla kerättävät varat pysyvät Suomessa. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat korostaneet RAY:n toiminnassa yhteis-kuntapoliittisten ja sosiaalisten näkökohtien huomioonottamista sekä pitkäjänteistä ja tavoitteellista toimintaa, jolla ei tavoitella voimakasta tuoton kasvua.

Raha-automaattiyhdistys on järjestöjen perustama varainhankintaorganisaatio. Nykyisin sen avustukset kattavat 13 – 15 % avustuksen saajien toimintamenoista.

Taloudellisen laman kiristäessä voimakkaasti valtiontaloutta päätettiin vuonna 1994 Raha-automaattiyhdistyksen tuottoa siirtää kattamaan valtion menoja osoittamalla tuottoa Valtiokonttorin käytettäväksi rintamaveteraanien ja sotainvalidien hoitoon ja kuntoutukseen. Uusi arpajaislaki tuli voimaan 1.1.2002. Sen 22 §:ään kirjoitettiin poikkeussäännös, jolla tätä väliaikaiseksi tarkoitettua käytäntöä voitiin jatkaa. Lain 22 §:n 1 momentissa on pääsääntö, jonka mukaan RAY:n tuotto käytetään avustusten myöntämiseen oikeuskelpoisille yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille.


SOSIAALI- JA TERVEYSJÄRJESTÖJEN YHTEISTYÖYHDISTYS YTY RY

Raimo Lindberg
puheenjohtaja

Jouko Vasama
pääsihteeri

SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO RY

Elli Aaltonen
puheenjohtaja

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja

TERVEYDEN EDISTÄMISEN KESKUS RY

Mikael Fogelholm
puheenjohtaja

Mika Pyykkö
toiminnanjohtaja




Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu