VEROHALLITUKSELLE

Aihe: Lausuntopyyntö - luonnos Verohallituksen verotusohjeeksi yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille (Viite 384/349/2007)

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry (STKL) on valtakunnallinen sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija- ja yhteistyöjärjestö, jonka jäsenenä on 135 valtakunnallista sosiaali- ja terveysjärjestöä, 16 alueellista sosiaali- ja terveysturvayhdistystä ja tukijäseninä 120 kuntaa.

Lausuntonaan luonnoksesta verohallituksen verotusohjeeksi yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry toteaa seuraavaa:

1. Yleisiä kommentteja ja arvioita

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan verohallituksen luonnos verotusohjeeksi on ilmaisullisesti selkeämpi kuin edellinen. Sen kirjoittamisen sävy on lempeämpi ja eikä niin kategorinen lähestymistavassaan kuin edellinen ohje. Näkemyksemme mukaan myönteisestä yrityksestä huolimatta verotusohje ei vielä kuitenkaan ole järjestöjen näkökulmasta riittävän selkeä ja yleishyödyllisen toiminnan ja elinkeinotoiminnan rajankäynti jää monissa kohdin erittäin tulkinnanvaraiseksi. Se jättää liian paljon sen varaan, miten vankka asiantuntemus järjestötoiminnasta ja millainen valmius asioiden selkiyttämiseen ja vuoropuheluun päätöstä valmistelevalla virkamiehellä on.


2. Verotusohjetta ei tule viedä luonnoksen muodossa eteenpäin, vaan sen valmistelua tulee jatkaa yhteistyössä järjestöjen kanssa

Verotusohjetta ei ole edelleenkään valmisteltu riittävästi yhteistoiminnassa järjestöjen kanssa ja edelleen näyttää siltä, ettei sen valmistelua ole riittävästi ohjannut järjestöjen toiminnan tuntemus. STKL ehdottaa, että verotusohjetta ei otettaisi käyttöön luonnoksen nykyisessä muodossa, vaan että sen valmistelua jatkettaisiin eri järjestöryhmiin kuuluvien edustajien ja verohallinnon yhteistyöryhmässä.

Lisäksi STKL huomauttaa siitä, että verotusohjeen luonnoksen lausuntoaika oli erittäin lyhyt annetusta muutaman päivän jatkoajasta huolimatta. Pidämme tärkeänä sitä, että verohallinto noudattaa ennen lausuntopyyntöä vahvistettua valtioneuvoston periaatepäätöstä järjestöjen aseman vahvistamisesta ja sen linjausta, jonka mukaan ” Osallistumismenettelyjä kehitetään siten, että keskusjärjestöillä on mahdollisuus kuulla jäsenjärjestöjään lausuntoaan antaessaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tehostetaan järjestöjen osallistumista hallinnon valmisteluelimiin ja järjestöjä kuullaan niin varhaisessa vaiheessa, että järjestöjen jäsenjärjestöjen kuuleminen on mahdollista.” Verotusohjeen lausunnonantoaikataulu oli niin tiukka, että se ei mahdollistanut keskusjärjestöille riittävästi jäsenjärjestöjen näkemysten kuulemista ja yhteistä lausunnon valmistelua.


3. Sosiaali- ja terveysjärjestöt toimivat lähtökohtaisesti yleishyödyllisinä, aatteellisina ja voittoa tavoittelemattomina toimijoina

Verotusohjeen luvussa 2.4.3 todetaan, että ” perinteinen urheiluseuratoiminta … on pääsääntöisesti yleishyödyllistä toimintaa.” Tämän lähtökohdan toteaminen on myönteistä.

Vaikka sama pätee myös muihin järjestöihin esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöihin, sitä ei verotusohjeessa todeta ja tunnusteta. Sosiaali- ja terveysjärjestöihin liitetään vahvasti toiminta palveluiden tuottamisen alueella, vaikka käytännössä vain pieni osa sosiaali- ja terveysjärjestöistäkin toimii palveluiden tuottajana. Suurin osa sosiaali- ja terveysjärjestöjenkin toiminnasta on kansalaisjärjestötoimintaa tai järjestölähtöistä auttamistyötä, jotka ovat lähtökohtaisesti yleishyödyllistä toimintaa.

Verotusohjeessa ei edelleenkään lähdetä liikkeelle riittävän selkeästi valtioneuvoston periaatepäätöksen taustamuistion ( Pentti Arajärvi 2007) toteamasta lähtökohdasta, jonka mukaan ” tarkoitus- ja toiminnan laatukriteerillä yleishyödylliseksi määrittyvää yhdistystä on myös pidettävä sellaisena, jollei sen tosiasiallinen toiminta osoita muuta”.


4. Päätösten tekeminen tulisi keskittää valtioneuvoston periaatepäätöksen linjauksen mukaisesti yhteen paikkaan

Valtionneuvoston periaatepäätöksessä järjestöjen aseman turvaamiseksi 8.3.2007 todetaan, että verotuksen osalta tilanne on saatettava johdonmukaiseksi niin verotuksellisesti kuin yleishyödyllisyyden kannalta. Lisäksi siinä linjataan, että ” yleishyödyllisten yhteisöjen verotus tulee keskittää yhteen toimipisteeseen vuoden 2008 alusta. Tällöin voidaan lisätä verotuksen yhdenmukaisuutta ja parantaa päätösten taustalla olevaa asiantuntemusta”.

STKL pitää yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksen keskittämistä yhteen paikkaan välttämättömänä, jotta eri puolilla maata olevista kirjavista ja toisiinsa nähden ristiriidassa olevista käytännöistä päästäisiin eroon. Se parantaisi oleellisella tavalla kansalaisjärjestöjen oikeusturvaa.


5. Kilpailuun osallistumista ei voida kategorisesti tulkita siten, että aina silloin olisi on kyse elinkeinotoiminnasta

Verohallituksen ohjeluonnoksessa, kuten edellisessäkin ohjeessa, todetaan, että

”elinkeinotoiminnan tunnusmerkit näyttäytyvät usein siten, että yleishyödyllinen yhteisö toimii kilpailuolosuhteissa harjoittaen samanlaista toimintaa kuin elinkeinonharjoittajat…. Erityisesti seuraavat seikat vaikuttavat siihen, onko sosiaalialan palveluiden tarjoamisessa kysymys yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoiminnasta: toiminen kilpailuolosuhteissa, sitoutuneen pääoman suuri määrä, palkattu henkilökunta, tuotteistetut palvelut, palveluiden tarjoaminen käypään hintaan…. Yhteisön osallistuminen kunnan järjestämään palveluiden kilpailutukseen osoittaa, että yhteisö toimii kilpailuolosuhteissa samalla tavalla kuin alalla toimivat yritykset. Jos sosiaalialan palveluita tarjotaan markkinaympäristössä elinkeinotoiminnan ehdoin ja palkatulla henkilökunnalla, toimintaan on sitoutunut merkittäviä määriä pääomia ja palveluista peritään käyttäjiltä käyvän hintatason mukainen korvaus, palvelutalotoiminta on lähtökohtaisesti elinkeinotoimintaa”.

STKL:n näkemyksen mukaan elinkeinotoiminnan tunnusmerkit ja niiden pohjalta järjestön palvelutoiminnan määrittyminen lähtökohtaisesti elinkeinotoiminnaksi on liian suoraviivainen ja yksioikoinen.

Järjestöillä, jos ne toimivat asiantuntijajärjestöinä ja pitkäjänteisesti on erittäin usein palkattua henkilökuntaa ja sitä kautta toimintaan sitoutuu resursseja. Palkatun henkilöstön olemassaolossa on erityisesti kyse siitä, että järjestössä on vastuullisesti huolehdittu toiminnan laadusta ja asiantuntijuudesta, kuten asiantuntijaorganisaation ja vaikuttamistyötä tekevien tahojen kuuluukin tehdä. Se ei automaattisesti kuitenkaan tarkoita sitä, että kyse olisi elinkeinotoiminnasta.

Järjestöillä on erittäin pitkä, ei vain verotusohjeessa mainittu vuosikymmenen perinne, palveluiden ja tuen tuottamisesta ja yhteistyöstä kuntien kanssa. Järjestöjen palvelut ovat erittäin usein syntyneet sellaisille alueille, joissa on niiden jäsenten tai jonkin ihmisryhmän kannalta merkittäviä palveluaukkoja. Kyse on monissa tilanteissa myös alueista, joilla ei ole yrittäjiä eikä todellisuudessa yritystoiminnan ja voiton syntymisen edellytyksiä tulevaisuudessakaan ole ryhmien pienuuden tai vaaditun erityisosaamisen vuoksi tai siksi, että toiminta sitoo paljon henkilöstöresursseja kohderyhmän monimuotoisten tarpeiden vuoksi.

Myös näillä alueilla järjestöillä pitää olla mahdollisuus tarjota palveluita kuntien käyttöön ja osallistua palveluiden kilpailutukseen ilman, että toiminta kilpailuun osallistumisen vuoksi tulkitaan lähtökohtaisesti elinkeinotoiminnaksi. On syytä muistaa, että kilpailuttamiseen voi osallistua myös vain yleishyödyllisiä toimijoita, koska käytännössä yrityksiä ei ole olemassa eikä käytännössä edellytyksiä niiden syntymiselle. Pelkästään se, että jollekin alueelle voisi joskus tulevaisuudessa syntyä kenties palveluyrityksiä ei ole kestävä lähtökohta sen arvioimiselle, että toimittaisiin kilpailuolosuhteissa.

Edellä olevaa ei tule kuitenkaan tulkita niin, että järjestöillä tulisi olla erityisasema suhteessa yrityksiin. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto korostaa sitä, että monissa tilanteissa järjestöjen ja pienten hoivayrittäjien tilanne on samanlainen. STKL on huolissaan siitä, että hyvinvointipalveluiden alueella näyttää tapahtuvat palveluiden tuottamisen keskittymistä vain suurille palveluyrityksille. Kustannusten kasvun ja keskittymisen välttäminen on yhteiskunnan kokonaisedun ja ennen kaikkea palveluita käyttävien ihmisten edun mukaista.


6. Epäselväksi ja hyvin tulkinnanvaraiseksi jää, mitä tarkoittaa ” elinkeinotoiminnan tulee olla tietyllä lailla alisteista suhteessa yleishyödylliseen toimintaan”

Keskusliiton näkemyksen mukaan erittäin epäselväksi verotusohjeessa jää kohta, jossa todetaan, että elinkeinotoiminnan tulee tietyllä tavalla olla alisteista suhteessa yleishyödylliseen toimintaan. ” ”Tietyllä lailla” on hyvin epämääräinen ilmaisu ja vaatii täsmentämistä.


7. Sosiaalialan järjestöjen osalta yleishyödyllisyysaseman menettämisen kynnys on asetettava korkeaksi.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää tärkeänä ja hyvänä lähtökohtana valtioneuvoston järjestöjen aseman turvaamiseen liittyvän periaatepäätöksen linjausta elinkeinotoiminnan ja yleishyödyllisen rajankäynnistä, että ”sosiaalialan järjestöjen osalta yleishyödyllisyysaseman menettämisen kynnys on asetettava korkeaksi.”

Tämä lähtökohta ei näy millään tavalla verohallituksen ohjeluonnoksessa ja STKL:n näkemyksen mukaan siitä tulee lähteä. Monissa tilanteissa on kysymys siitä, että järjestöt turvaavat haavoittuvien ja monitarpeisten ihmisten palveluita. Jos järjestöjen rooli oleellisesti muuttuu, on suuri riski, että kyseiset ihmiset jäävät ilman palveluita.


8. Yleishyödyllisen aseman tarkastelu vuosittain

Verotusohjeessa on korostettu luottamuksensuojaa, mikä on tärkeä lähtökohta. Järjestöjen yleishyödyllisen aseman tarkastelu vuosittain on pulmallista kaikkinensa ja myös luottamuksen suojan kannalta. Järjestöjen toiminnan kannalta toiminnan pitkäjänteisyys ja johdonmukaisuus ovat oleellisia. Sen tulisi tarkoittaa myös sitä, että ei olisi tarvetta yleishyödyllisen aseman tarkasteluun, ellei tosiasiallisessa toiminnassa ole tapahtunut oleellista muutosta.


Helsingissä 2. huhtikuuta 2007

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry




Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu