 |

Etusivu

STKL

Koulutus

Tutkimus

Julkaisut

Kannanotot

Lausunnot

Tiedotteet

Alueellinen
toiminta

Kansainvälinen
toiminta

Projektit

Mitalit

Yhteystiedot

Sosiaali-
ja terveysviesti

Sosternet

Palaute

Ilmoittautuminen

Intranet

In
English

På
svenska
|
 |
Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle lääkkeiden
kustannusvastuun ongelmista ja ehdotuksista niiden ratkaisemiseksi
2.3.2007
(Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:2)
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää selvityshenkilö Jussi
Huttusen esittämiä ehdotuksia lääkkeiden kustannusvastuun ongelmien
selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi erittäin tärkeänä työnä
kustannusrakenteen yksinkertaistamiseksi ja selkiinnyttämiseksi.
Huttusen tekemä selvitystyö luo hyvän pohjan tälle työlle, jonka
tekeminen edellyttää kuitenkin keskusliiton näkemyksen mukaan
pitkällä aikavälillä yksittäisiä korjaustoimenpiteitä suurempaa
kokonaisuudistusta.
1. Selvityshenkilö Huttusen työssään tekemä voimassa olevan
lainsäädännön kuvaus, ongelmakartoitus ja erilaisten
ratkaisuehdotusten pohdinta mahdollistaa keskusliiton mielestä
ongelmakohtien ja ratkaisuvaihtoehtojen puolueettoman arvioinnin.
Huttusen selvitysten perusteella on myös koko
kustannusvastuujärjestelmän suhteen käynyt selville se, mikä
kansalaisjärjestöihin kantautuneiden asiakaskokemusten perusteella
on näyttänyt todellisuudelta. Monelta osin nykyiset käytännöt ja
linjaukset mahdollistavat epätasa-arvoisen korvauskohtelun ilman,
että kyse olisi edes tarveharkintaisuudesta, vaan jopa sattumasta.
Korvauskäytännöt saattavat vaihdella jopa yksittäisen viranhaltijan
tekemisen päätösten kesken. Erityisen vaikea tilanne on ollut
pitkäaikaissairaiden ja heikossa taloudellisessa tilanteessa olevien
asiakkaiden kohdalla.
2. Kunnallisen terveydenhuollon toimintayksikön piirissä annetun
lääkehoidon korvattavuuden osalta Huttusen tekemät ehdotukset
yksinkertaistaisivat vastuunjakoa tärkeällä tavalla.
Kustannusvastuun ulottaminen pelkän laitoshoidon ulkopuolelle
tasa-arvoistaisi myös kustannusvastuujärjestelmää. Asiakkaan
näkökulmasta tarkasteltuna järjestelmä muuttuisi merkittävästi
yksinkertaisemmaksi, mikäli sairausvakuutuslain mukaisesti
korvattavista lääkkeistä ei tarvitsisi hakea erikseen korvauksia,
vaan hoitava yksikkö voisi tehdä tämän isommissa erissä, määräajoin.
Samalla saatettaisiin vielä saavuttaa resurssisäästöjä, kun
korvaukset haettaisiin suuremmissa erissä, yksittäistapausten
sijaan.
3. Kun tarkastellaan tilannetta kotisairaalatoiminnan ja kotihoidon
osalta, on selvityshenkilö Huttusen esitys erillisen selvityksen
tekemisestä lainsäädäntömuutostarpeista keskusliiton näkemyksen
mukaan kannatettavaa. Kotisairaalatoiminnan määrittelymuutokset ja
kotisairaalatoiminnan rinnastaminen sairaalan tai terveyskeskuksen
osastohoitoon sekä maksukäytännön rinnastaminen osastolla
tapahtuvaan laitoshoitoon ovat ehdotuksina oikean suuntaisia.
Keskusliiton näkemyksen mukaan tulisi jatkotyössä kuitenkin entistä
voimakkaammin pohtia toimenpiteitä, joiden avulla logistiset
ongelmat ja lääkehoidon toteutuksen optimointi saataisiin toimimaan
paremmin.
4. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan
selvityshenkilön ehdotus Lääkehoidon arviointilautakunnan
perustamisesta sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen on
asiakkaiden oikeusturvan ja kohtuullisen hoidon toteutumisen
kannalta oikea. Esitetyn mallin tulee toiminnallaan ja
tavoitteillaan vähentää heikosta taloudellisesta tilanteesta
kärsivien asiakkaiden epätasa-arvoista asemaa, kun kyse on
asianmukaisen hoidon toteutumisesta. Arviointilautakunnan
jäsenistöön tulisi keskusliiton näkemyksen mukaan sisältyä myös
potilasjärjestöjen edustus.
5. Huttusen ehdotuksen mukaan tilanteissa, joissa sairauden hoidon
kannalta välttämätöntä lääkettä ei ole apteekista saatavilla tai
sillä ei poikkeuksellisen kalliina lääkkeenä ole sairausvakuutuslain
mukaista korvattavuutta, odotetaan potilaan maksavan sairaalalle tai
terveyskeskukselle erillisen lääkemaksun. Mikäli tällainen
lääkemaksu otetaan käyttöön, tulee sen kohdalla tarkoin harkita sen
vaikutukset suhteessa potilaan muihin terveydenhuoltokuluihin.
Keskusliiton näkemyksen mukaan lääkkeille sekä muille sosiaali- ja
terveydenhuollon kustannuksille, kuten palvelumaksuille ja
matkakustannuksille tulisi joka tapauksessa pystyä kehittämään
yhtenäinen maksukattojärjestelmä. Keskusliitto pitää tärkeänä sitä,
että yhtenäisen maksukattojärjestelmän kehittämistyötä jatketaan
määrätietoisesti pitkäaikaissairaiden ja monenlaista tukea sekä
hoitoa tarvitsevien ihmisten kustannusvastuun ja köyhyysriskin
helpottamiseksi.
6. Poikkeuksellisen kalliiden erikoissairaanhoitoon kuuluvien
lääkehoitojen kustannusten jakamisperiaatteisiin esitetyt muutokset
helpottavat kustannuksia eräiden yksittäisten kuntien osalta.
Kuntien näkökulmasta tarkasteltuna tasa-arvoista käytäntöä rakentaa
myös maksuperusteen asukaskohtaisuus sekä arviointilautakunnan rooli
tasausjärjestelmän piiriin kuuluvista lääkkeistä päätettäessä.
Kuntaperustaisuutta tulee toki tarkastella suhteessa
kuntarakenteissa tapahtuviin muutoksiin ja niiden aiheuttamiin
mahdollisiin rakenteellisiin muutospaineisiin. Keskusliiton
näkemyksen mukaan kalliiden lääkkeiden apteekkimarginaalille
asetettavaksi ehdotettu katto on kannatettavaa asuinpaikasta
riippumattoman asianmukaisen lääkehoidon toteutumisen kannalta.
7. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan
esitetyt ehdotukset vievät kustannusvastuujärjestelmää
oikeudenmukaisempaan suuntaan. Samalla keskusliitto kuitenkin myös
jakaa selvityshenkilö Huttusen esittämän näkemyksen siitä, että
kustannusvastuun perustavat ongelmat on mahdollista ratkaista
ainoastaan rahoitusjärjestelmän kokonaisuudistuksen kautta, jota
koskeva työ tulisi keskusliiton näkemyksen mukaan pikaisesti
käynnistää.
SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO ry
Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja
Juha A. Pantzar
kehitysjohtaja

Edellinen
sivu | Sivun
alkuun | Tulosta
tämä sivu
|
 |

|
 |