Lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle 2.10.2008  hallituksen esityksestä vuoden 2009 talousarvioksi


1. Sosiaaliturvaetuuksien tasojen tarkistukset myönteistä kehitystä, mutta SATA-komitean uudistustyölle on varattava lisäresursseja

Valtion talousarvioesitys sisältää myönteistä kehitystä vähimmäisturvaetuuksien tasojen kannalta. Vähimmäismääräisten äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja sekä sairauspäivärahoja ja kuntoutusraha korotetaan työmarkkinatuen tasolle 1.1.09 alkaen. Lapsilisää korotetaan 10 eurolla kuukaudessa kolmannesta lapsesta lähtien. Myös kotihoidontuen hoitorahaa ja yksityisen hoidon tukea korotetaan samana ajankohtana. Apurahansaajien puuttuneen sosiaaliturvan korjaaminen on myös myönteinen asia. STKL pitää hyvänä myös sitä, että opiskelijoiden asumislisässä puolison tulojen sidonnaisuudesta luovutaan.

Verohelpotukset ovat kohdistuneet ja niiden suunnitellaan kohdistuvan edelleenkin niin, että ne hyödyttävät erityisesti suuri- ja keskituloisia. Käytännössä esimerkiksi eri etuuksista ja pienistä ansiotuloista joudutaan maksamaan suhteellisen suurta veroa, mikä aiheuttaa toimeentulotuen tarvetta. Tilanne vaatii korjauksen.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää sosiaaliturvaetuuksien suunniteltuja korotuksia myönteisenä kehityksenä. Suunnitellut toimet eivät kuitenkaan ole vielä riittäviä ensisijaisten etuuksien tason kannalta.

STKL pitää välttämättömänä, että SATA-komitean uudistustyölle varataan valtion talousarviossa ja tulevissa kehyksissä määrärahoja. Uudistuksella ei ole köyhyyden vähentämiseksi onnistumisen mahdollisuuksia, jos se ajatellaan toteutettavan niin, ettei uudistuksella olisi kustannusvaikutuksia. Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tulee käytännössä merkittävällä tavalla parantaa eri etuuksien varassa pitkäaikaisesti elävien tilannetta ja mahdollistaa etuuksien ja palkkatulojen mahdollisimman joustava yhteensovittaminen.

Kunnallisverotusta tulee uudistaa siten, että kevennykset parantavat ensisijaisesti pienituloisten ja erilaisten etuuksien varassa elävien verotusta. Kyseinen muutos vähentäisi merkittävästi toimeentulotuen laskennallisen osan käytön tarvetta ja tukisi matalapalkkaisen työn vastaanottamista.
 

2. Toimeentulotuen laskennallisen osan siirtämien Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi

Toimeentulotuen laskennallista osaa kunnissa hoitavat pääosin toimeentulotukikanslistit tai vastaavat, eivät ensisijaisesti sosiaalityöntekijät. Kuntien välillä on erittäin suuria eroja myöntämiskäytännöissä ja maksatuksissa on viiveitä. Pahimmillaan toimeentulotukea joudutaan odottamaan viikkoja, josta eduskunnan oikeusasiamies on kuntia huomauttanut. Toimeentulovajeen korjaamiseen laskennallisella toimeentulotuella ei välttämättä liity sosiaalityön tarvetta, vaan kyse on usein vain ensisijaisten etuuksien tasojen vajeiden korjaamisesta. Aikaisemmat kokeilujen kokemukset siirrosta olivat myös hyvin myönteiset. Se, että Kela etuusviranomaisena hoitaisi myös toimeentulotuen laskennallisen osuuden hoitoa, mahdollistaisi sen, että se viranomaisena voisi hoitaa etuusjärjestelmästä toiseen siirtymisen kitkan viranomaistyönä. Siirto myös takaisi yhtenäisen käytännön ja nykyistä paremman ihmisen oikeusturvan. On huomattava, että osa ihmisistä ei osaa heille kuuluvaa etuutta hakea.

Tavoitteena tulee jatkossa olla, että ensisijaisten etuuksien tasot korotetaan niin riittävälle tasolle, ettei niistä johtuvaa toimeentulotuen tarvetta enää ole. Toimeentulotuen laskennallisen osan rahoitus tulee olla valtion vastuulla ja siihen liittyvät menetykset tulee kompensoida kunnille. Siirtoon on liitettävissä mekanismi, joka varmistaa sen, että mahdollinen sosiaalityön tarve tulee tarkistettua. Ehkäisevän ja harkinnanvaraisen toimeentulotuen tulee säilyä kunnissa sosiaalityön välineenä ja niiden käyttöä ponnahduslautana elämäntilanteen parantamiseksi tulee lisätä.

STKL ehdottaa toimeentulotuen laskennallisen osan siirtoa Kelan hoidettavaksi, koska se turvaa nykyistä yhtenäisemmät käytännöt, vähentää viiveitä ja takaa ihmisten oikeusturvaa. Lisäksi eri etuusjärjestelmien väliset siirtymät ovat helpommin hoidettavissa, mikä lisää lyhytaikaisen työn vastaanottamisen mahdollisuutta. Rahoitusvastuu tulee olla valtiolla ja kunnille menetys tulee kompensoida. Sosiaalityön tarpeen arvioinnin mekanismi tulee luoda uudistukseen. Ehkäisevä ja harkinnanvarainen toimeentulotuki jäävät sosiaalityön välineeksi ja niiden käyttöä tulee laajentaa.
 

3. Kuntien valtionosuuksien korotukset myönteisiä

Kuntien valtionosuudet ovat kasvaneet viime vuosina ja niitä suunnitellaan korotettavaksi ensi vuonna. Kehitys on keskusliiton näkemyksen mukaan myönteinen. Sen tavoitteena on ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen ja saatavuuden parantaminen. Ongelmana on kuitenkin se, että laskennalliset valtionosuudet ja niiden lisäykset eivät välttämättä kunnissa kohdennu valtakunnallisesti suunniteltuihin painopisteisiin ja sosiaali- ja terveyspalveluihin

Tilannetta tulee edelleen jatkossa mutkistamaan se, että valtionosuudet siirtyvät vuoden 2009 alusta valtiovarainministeriön hoidettavaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta sosiaali- ja terveysministeriön ohjausvälineet heikkenevät. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksujen korotukset ja se, että ne vastaavalla osuudella vähentävät kuntien valtionosuuksia, on STKL:n näkemyksen mukaan ristiriidassa SATA-komitean köyhyyden vähentämisen tavoitteen kanssa. Pidämme tärkeänä sitä, että pikaisesti saadaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen maksukatto.

STKL pitää hyvänä ja tärkeänä kuntien valtionosuuksien korotuksia. Tarvitaan uusia ohjausmekanismeja siihen, että käytettävissä olevat rahat kohdentuisivat kunnassa valtakunnallisesti suunniteltujen painopisteiden ja tehtyjen linjausten mukaisesti. Erityisesti heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien ja päihdeongelmaisten sekä osassa lapsiperheiden palveluita on vakavia puutteita.

STKL pitää välttämättömänä, että syrjäytymiskierteiden katkaisemiseksi ryhdytään määrätietoisiin toimiin. Osa sitä on perusturvaetuuksien tasojen korottaminen, joka voi tapahtua osana SATA -komitean työtä. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa rahoitusta tulee suunnata hankkeille ja kehittämistyölle, joilla tartutaan syrjäytymiskierteiden katkaisuun, syrjäytyneiden elämänhallinnan parantamiseen ja ihmisten osallisuuden lisäämiseen. Tällä hetkellä näin ei ole.
 

4. Osatyökykyisten työllistymismahdollisuudet sekä järjestöjen ja kuntien työllistämismahdollisuudet on turvattava

Työvoimapulan ennakoidaan kohtaavan Suomea kuten muitakin läntisiä teollisuusmaita. Samanaikaisesti meillä on edelleen suuri pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten joukko, jolla on vaikeuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Hallitusohjelmassa on viittauksia välityömarkkinoiden kehittämiseen, mikä on myönteistä. Osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien kannalta on edelleen pulmana sosiaaliturvan ja palkkatyön yhteensovittaminen, mikä tulee ratkaista sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Työvoimahallinnon tulkintakäytännöt näyttävät helposti sulkevan työkyvyttömyyseläkettä odottaneet, mutta hylkäyspäätöksen saaneet, työvoimahallinnon toimenpiteiden ja työttömyysturvan ulkopuolelle, vaikka näin ei lain mukaan pitäisi olla. Suomessa on edelleen puutteellisesti kehitetty keinoja pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllistämiseksi ja kuntouttamiseksi. Myönteistä toki on tapahtunut esimerkiksi työvoiman palvelukeskusten kehittämisen kautta, mutta ne eivät kata koko maata. Haasteena on se, miten valtiollisia ja kunnallisia toimijoita yhdistävät ja hallinnonalojen väliin asettuvat työvoiman palvelukeskukset säilyttävät toimivan paikkansa uudistuvassa kunta- ja palvelurakenteessa.

Sosiaalibarometri 2008:n tulosten mukaan eri tahojen ja ministeriöiden välisessä työjaossa on kiireellinen selkiyttämistarve. Vastuuta pallotellaan taholta toiselle. Työmarkkinatuen suuntaaminen jatkossa erityisesti yrityksille on pulmallista. Se voi tarjota mahdollisuuksia, jos siihen rakentuu yrityksissä mahdollisesti piilossa olevien työllistymismahdollisuuksien esille saaminen ja työllistettyjen muu tuki. Järjestöt ja kunnat ovat edelleen tärkeitä osatyökykyisten työllistäjiä. Vuonna 2007 järjestöt työllistivät eri työllistämistoimin TEM:n työnvälitystilaston mukaan yhteensä 30 000 henkilöä. Erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittävä välityömarkkinoita kehittävä taho. Monet järjestöt ovat vuosia työllistäneet syrjäytyneitä, pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä käyttäen työssä sekä ammatillista että vertaisosaamista. Usein se on tapahtunut palkkatuen avulla ja sillä järjestöihin työllistettiin vuonna 2007 yhteensä 14 000 ihmistä. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä on myös pystytty tarjoamaan osalle työllistetyistä jatkotyöllistymismahdollisuus.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan on huolehdittava siitä, että jatkossakin työvoimahallinnon toimenpiteet ovat osatyökykyisten ulottuvilla. On nähtävissä, että työvoimahallinnossa on työntö näiden ihmisten saamiseksi pois työhallinnon vastuulta.

Järjestöjen ja kuntien työllistämismahdollisuuksia on vahvistettava ja lisättävä. Työllisyysmäärärahoja ja palkkatuella työllistämistä aiotaan suunnata erityisesti yrityksiin. Näiden tulee olla jatkossa myös järjestöjen ja kuntien, ei vain yritysten työllistämisen tukena. Välityömarkkinoita on määrätietoisesti kehitettävä eri hallinnonalojen ja tahojen yhteistyönä. Järjestöillä on pitkä kokemus ja paljon osaamista sekä potentiaalia tällä alueella ja se tulee jatkossakin käyttää. Osalle ihmisistä järjestöihin työllistyminen voi olla käytännössä ainut todellinen vaihtoehto ja näissä tilanteissa tuettu työ tulee olla mahdollista myös nykyistä pysyvämpänä ratkaisuna.
 

6. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen asema ja Raha-automaattiyhdistys

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittävä osallistumis- ja toimintamahdollisuuksien, tuen ja palveluiden tarjoaja. Ne ovat suomalaisen hyvinvointimallin keskeinen elementti. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen mahdollisuudet toimia kuntien kumppanina ja niiden toimintaedellytykset tulee turvata tulevaisuudessakin.

Myönteinen ja tärkeä avaus kansalaisjärjestöjen ja niiden yleishyödyllisen aseman turvaamisen kannalta on oikeusministeriöön perustettu kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta hallitusohjelmakaudeksi. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää myönteisenä neuvottelukunnan syntymistä järjestöjen kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi.

Raha-automaattiyhdistyksen tuotot on suunnattava vain sosiaali- ja terveysjärjestöille eikä niitä tule käyttää valtion muiden menojen kattamiseen. Veteraanikuntoutuksesta vähitellen vapautuvat varat on palautettava järjestöjen käyttöön. RAY:n monopoliaseman turvaamiseen ja RAY-avustusten jakoon liittyvissä kysymyksissä STKL yhtyy Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY:n lausuntoon.

STKL pitää hyvänä, että Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta, KANE on perustettu valtiovallan ja kansalaisjärjestöjen vuoropuhelua ja yhteisiä linjauksia tukemaan. Sen tavoitteellinen ja tuloksellinen toiminta kuitenkin edellyttää, että sen toiminnallisia resursseja vahvistetaan selvästi nyt suunnitellusta.
 

7. Lasten ja nuorten opiskeluedellytykset ja tuki tulee turvata

Yleisperusteluissa todetaan, että ikäluokkien pienenemisen vuoksi säästyvät varat kohdennetaan perusopetuksen laadun kehittämiseen ja luokkien oppilaskokojen pienentämiseen. Keskusliitto pitää linjausta hyvänä ja kannatettavana.

Oppilas- ja opiskelijahuollon tilanne on osassa kuntia heikko. Se on kuitenkin tärkeä mekanismi, jolla voidaan parhaimmillaan ehkäistä koulupudokkuutta ja tarttua mahdollisiin ongelmiin riittävän ajoissa. Kunnat ovat järjestäneet oppilashuoltopalvelut pääasiallisesti joko opetustoimen tai sosiaali- ja terveystoimen alaisuudessa. Lastensuojelulaissa annettiin kunnille velvoitteeksi koulukuraattori- ja psykologipalvelujen järjestäminen. Vastuunjako opetus- ja sosiaali- ja terveystoimen kesken aiheuttaa jatkuvasti kunnissa epävarmuutta. Epäselvää on myös se, mitä eri hallinalojen lakeja kulloinkin sovelletaan.

Erillisen oppilas- ja opiskelijahuoltolain valmistelun aloittaminen on kirjattu sekä terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan että lapsi- ja nuorisopoliittiseen ohjelmaan. Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla toimi 2005-2006 oppilashuoltoon liittyvän lainsäädännön
uudistamistyöryhmä. Työryhmä esitti pitkän aikavälin tavoitteeksi, että oppilas- ja opiskelijahuollosta säädettäisiin yhtenäinen laki. Oppilashuoltopalvelujen tulisi olla sisällöltään samanlaisia riippumatta siitä, miten palvelun tuottaminen on hallinnollisesti sijoitettu. Eri hallinnonalojen lakien mukaan eteneminen ei ole lasten ja nuorten edun mukaista.

Keskusliiton näkemyksen mukaan erillisen oppilas- ja opiskelijahuoltolain valmistelu tulee aloittaa. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla oikeus tarvitsemiinsa oppilas-opiskelijahuoltopalveluihin koko peruskoulu- ja toisen asteen opiskelun ajan. Tarvitaan myös yhteiset pelisäännöt eri viranomaisille, joilla on tehtäviä oppilashuollossa.

8. Sosiaalipalveluiden ja terveyspalveluiden yhteys ja toimiva ohjaus huolena Paras-
hankkeessa

Kunta- ja palvelurakenneuudistus voi parhaimmillaan tuottaa nykyistä paremmin toimivan palvelukokonaisuuden. Sen lopputuloksena voi olla myös nykyistä pirstaleisempi ja monimutkaisempi palvelujärjestelmä, joka ei ole kenenkään ohjattavissa alueellisesti eikä valtakunnallisesti. Sosiaalibarometri 2008:n tulosten pohjalta on nähtävissä hälytyssignaaleja pirstaloitumisesta ja siitä, että ei synny sisällöllisiä uudistuksia, vaan vain uusia monimutkaisia organisatorisia rakenteita. Jatkossa ihmisten voi olla entistä vaikeampi hahmottaa, miten ja mistä palvelut on saatavissa. Ihmisten kannalta riskinä on myös palveluiden siirtyminen kauas ja lähipalveluiden väheneminen. Uudistuksen suurin riski liittyy Sosiaalibarometrin tulosten pohjalta sosiaalihuollon ja terveydenhuollon keskinäisen yhteyden katkeamiseen ja siihen, että sosiaalihuolto muuttuu alisteiseksi terveydenhuollolle.

Palvelurakenteiden uudistaminen voi pahimmillaan johtaa järjestelmäkeskeiseen toimintatapaan ja sitä kautta palveluiden kysynnän ja kustannusten lisääntymiseen. Kunnan perustehtävä on vahvistaa kuntalaisten hyvinvointia. Siksi ehkäisevän työn rakenteiden ja hyvinvointia tukevien ratkaisujen luominen vahvojen peruskuntien kautta on välttämätöntä. Tässä työssä tarvitaan sosiaali- ja terveysalan lisäksi myös muiden hallintokuntien ja muiden paikallistoimijoiden osaamista.

STKL:n näkemyksen mukaan Paras-uudistustyössä tulee huolehtia sosiaalihuollon ja terveydenhuollon kehittämisestä rinnakkain ja tasavertaisina. Tämä ei näytä olevan toteutumassa. Keskusliitto pitää tärkeänä, että uudistukseen liittyvän selonteon jälkeen laadittavassa puitelakia seuraavassa lainsäädännössä se tulee eduskunnan aikaisemmin ilmaiseman tahdon mukaisesti huolehtia. Järjestöjen osaaminen tulee myös rakentaa osaksi uudistuvaa palvelurakennetta.

Valtakunnallisessa ohjauksessa on jo tällä hetkellä suuria haasteita. STKL on huolissaan siitä, miten ja kuka jatkossa kykenee ohjaamaan palvelurakennetta, joka näyttää muodostuvan erittäin monimutkaisten organisatoristen ratkaisujen varaan. Julkinen vastuu näyttää myös käytännössä rapauttavan markkinaistamisen myötä, vaikka se ei ole julkilausuttu tavoite.
 

9. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Hyvinvoinnin ja terveyden laitokseksi

Talousarvion yleisperusteluissa todetaan, että tutkimus- ja kehittämistoimintaa keskitetään yhdistämällä Sosiaali ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus ja Kansanterveyslaitoksen toiminnot vuoden 2009 alusta. Uudella laitoksella odotetaan olevan jatkossa suuri merkitys myös sosiaali- ja terveydenhuollon informaatio-ohjauksessa ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sekä Kasteen toteuttamisessa.

Molemmissa nykyisessä laitoksessa, Stakes ja KTL, resursseja on suunnattu erityisesti terveydenhuollon kysymyksiin ja myös henkilöstön osaaminen painottuu terveydenhuollon osaamiseen. Sosiaali palveluiden ja sosiaalihuollollinen osaaminen on niukkaa ja uhkaa edelleen ohentua uudessa laitoksessa. Yhdistämiseen liittyvässä lakiluonnoksessa uuden laitoksen nimeksi on todettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Laitoksen tarkoitusta kuvaavissa ja muissa pykälissä korostetaan hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä asioita ja tehtäviä. Laissa olevan laitoksen nimen ja sille ajateltujen tehtävien välillä on selkeä ristiriita.

Käsitteellisesti suomalaisessa perinteessä on nähty hyvinvointi yläkäsitteenä, jonka osa terveys on. Uuden laitoksen nimessä ja muissakin sosiaali- ja terveysministeriön asiakirjoissa käsitteet ovat alkaneet kääntyä niin, että puhutaankin terveydestä ja hyvinvoinnista.

Sosiaalihuollon ja sosiaalipalveluiden osaamisen ja näkökulman katoaminen uudesta laitoksesta on todellinen riski, jota yhtäältä myös laitoksen kompromissina syntynyt nimi heijastelee. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteyttä ja tasapuolista kehittämistä koskevat linjaukset hallitusohjelmassa eivät ole uskottavia, jos toistuvasti erilaisissa käytännön lainsäädäntöratkaisuissa tästä ei kuitenkaan huolehdita.

Eduskunta on omissa linjauksissaan korostanut sosiaali- ja terveydenhuollon tiivistä yhteyttä ja tasapuolista kehittämistä. STKL vetoaa valiokuntaan ja eduskuntaryhmiin, että uuden laitoksen nimi muutettaisiin lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä muotoon Hyvinvoinnin ja terveyden laitos, koska se vastaa perinnettä Suomessa ja heijastelee myös sosiaali- ja terveydenhuollon yhteyttä. Se olisi myös kentälle signaali siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhteyttä halutaan edelleen vaalia.
 

10. Uudistusten vauhtia on hidastettava ja niitä arvioitava

Lopuksi Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto haluaa ilmaista huolensa siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollossa ja laajemminkin eri hallinnonaloilla on käynnissä erittäin paljon ja suuria uudistuksia. Niille luonteenomaista on, että ne toteutetaan erittäin nopeilla aikatauluilla ja kiireellä, jolloin huolelliselle ja eri tahojen yhteiselle valmistelulle sekä uudistusten vaikutusten arvioinnille ei jää aikaa. Käynnissä olevassa uudistusmylläkässä on suuri riski, ettei niiden vaikutuksia ihmisten, kustannusten ja myös eri tahojen yhteistyön kannalta pystytä lainkaan arvioimaan ja ennakoimaan. Joudutaan pitäytymään vain niissä oletuksissa, joita kuhunkin uudistukseen on sisällytetty.

Keskusliitto pitää tärkeänä, että nyt rauhoitettaisiin uudistustyötä niin, että arvioitaisiin jo toteutettuja uudistuksia ja myös niissä olevia korjaustarpeita. Vasta sitten on uusien uudistusten käynnistämisen aika. Palaute niin kunta- kuin järjestökentältäkin on selkeä: uudistusten ja ohjelmien suureen ja koko ajan kasvavaan määrään ollaan uupuneita ja usko niiden toivottujen vaikutusten toteutumiseen alkaa horjua jo innokkaimmiltakin kehittäjiltä ja vankimmiltakin osaajilta.
 

Helsingissä 1. lokakuuta 2008

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu