Lausunto 19.10.2006 sosiaali- ja terveysvaliokunnalle

HALLITUKSEN ESITYS KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUKSEN PUITELAIKSI

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää kunta- ja palvelurakenneuudistusta tärkeänä hankkeena ja pitää tärkeänä, että siihen liittyvässä puitelaissa otettaisiin huomioon hallituksen esitystä lakitekstissä paremmin seuraavat näkökulmat:


1. Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden kehittäminen rinnakkain

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry on omissa aikaisemminkin kunta- ja palvelurakenteen uudistamista koskevissa kannanotoissaan korostanut sitä, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulee kehittää rinnakkain, tasavertaisina ja toisiaan tukevina peruspalveluina. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on monilla alueilla yhteisiä asiakkaita ja asiakkaita, joiden palvelutarpeisiin ja tilanteen tukemiseen tarvitaan molempien alueiden osaamista. Näin on esimerkiksi vanhustenhuollon, päihdehuollon, mielenterveyspalveluiden, oppilashuollon alueilla.

Hallituksen esitys puitelaiksi ei keskusliiton näkemyksen mukaan tue riittävästi tätä lähestymistapaa ja sosiaali- ja terveyspalveluiden tiivistä yhteyttä sekä rinnakkain ja tasavertaisina osaamisalueina kehittämistä. Erityisen pulmallinen tästä näkökulmasta on keskusliiton näkemyksen mukaan puitelakiesityksen 5§, jossa todetaan ”kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään 20 000 asukasta”.

Myös käsitteellisesti edellä mainittu pykälän kohta on pulmallinen: mitä tarkoitetaan perusterveydenhuoltoon ja siihen kiinteästi liittyvillä sosiaalitoimen tehtävillä? Muotoilu tekee sosiaalihuollon alisteiseksi terveydenhuollolle, mitä ei keskusliiton näkemyksen mukaan tule tehdä. Toiseksi käsitteellisesti lakiesityksen teksti on edellä mainitussa kohdassa pulmallinen: puhutaan perusterveydenhuollosta ja toisaalta sosiaalitoimen tehtävistä. Keskusliiton näkemyksen mukaan ei pitäisi puhua epämääräisesti sosiaalitoimen tehtävistä, koska se viittaa organisaatioon, ei tehtäviin ja lisäksi niiden sisältö jää epämääräiseksi. Keskusliiton näkemyksen mukaan tulisi pitäytyä vakiintuneessa ja virallisessa käsitteistössä, jota sosiaalihuollossa ja sitä koskevassa lainsäädännössä käytetään. Sosiaalitoimen tehtävät tulee keskusliiton näkemyksen mukaan korvata käsitteellä ”sosiaalihuolto”, koska silloin on selvää, että tarkoitetaan sosiaalihuoltolaissa määriteltyjä tehtäviä.

Uudistuksen on keskusliiton näkemyksen mukaan pystyttävä luomaan huomattavasti nykyistä paremmin olosuhteet, jotka tukevat ja lisäävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä kaventavat vallitsevia hyvinvointi- ja terveyseroja. Kunnan tai vastaavan tehtävänä on oltava ennen kaikkea kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja ongelmien syntymisen ehkäiseminen. Tämä on ennen kaikkea perustasolla tapahtuvaa työtä ja edellyttää eri hallintokuntien yhteistyötä. Puitelain perusteluissa näkökulma on esillä, mutta ei varsinaisessa lakitekstissä, mikä on puute.

Edellä olevan pohjalta Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry esittää, että puitelain 5§ kolmas kohta: ”kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään 20 000 asukasta” muutettaisiin.

Keskusliitto ehdottaa, että kyseinen kohta kuuluisi lopullisessa puitelaissa seuraavasti: ”kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä ja sosiaali- ja terveydenhuollosta, on oltava vähintään 20 000 asukasta”.


2. Laajaa väestöpohjaa edellyttäviä palveluita koskevaa puitelakiesityksen pykälää oleellisesti selkiytettävä

Hallituksen esityksessä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain 6§ on käsitteellisesti ja sisällöllisesti erittäin epäselvä. Puitelaissa on selkiytettävä, mitä kuntayhtymällä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Merkitseekö muotoilu myös sitä, että esimerkiksi kehitysvammahuollon alueella hyvin toimivia usean sairaanhoitopiirin alueella olevia kuntayhtymiä jouduttaisiin purkamaan? Uudistuksen tavoitteena on yhtäältä ollut kustannusten hallinta ja päätöksenteon selkeys. Puitelakiesityksen edellä mainittu pykälä synnyttää käsityksen, että uudistus entisestään vahvistaa sairaanhoitopiirien roolia erityistason palveluissa. Jos näin on, se on ristiriidassa uudistukselle asetettujen tavoitteiden kanssa. Sosiaalihuollon erityistason palveluiden organisointi tulee jättää kuntayhtymän harkittavaksi. Lähtökohtana ei tule olla, että ne kytketään automaattisesti sairaanhoitopiireihin. On tärkeää, että erityishuoltolain mukaiset kuntayhtymät voivat säilyä ja niiden tehtäviä voitaisiin myös haluttaessa laajentaa.

6§:ssä on mainittu ruotsinkielisten palveluiden järjestäminen, mutta ei lainkaan saamenkielisten ja viittomakielisten palveluiden turvaamista. Erityisen tärkeää on nostaa tässä myös esiin viittomakielisten palvelut, jotka näyttävät erityisen helposti tulevan unohdetuiksi.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää välttämätöntä, että puitelain 6§ täsmennetään siten, että puitelain toimeenpanossa on selvää, mitä kuntayhtymällä pykälässä tarkoitetaan. Sosiaalihuollon erityispalveluiden organisoinnin tapa tulee jättää kuntayhtymän harkittavaksi ja sosiaalihuollon erityispalveluita ei tule lähtökohtaisesti kytkeä sairaanhoitopiireihin.

Valtakunnallista väestöpohjaa edellyttävien ryhmien ja viittomakielisten palveluiden saatavuus tulee myös turvata kyseisessä pykälässä.


3. Järjestöjen tärkeä merkitys osana suomalaista hyvinvoinnin infrastruktuuria tulee tunnustaa ja järjestöjen osaamisen käyttö turvata uudistuksessa

Puitelakiesityksessä ei oteta riittävästi huomioon sitä, että suomalaisessa palvelu- ja tukijärjestelmässä järjestöillä on ollut ja on tärkeä merkitys. Joillakin erityisalueilla järjestöjen rooli palveluiden tuottajana ja osaajana on jopa suurempi kuin kuntien. Järjestöille ja muulle vapaalle kansalaistoiminnalle on uudistuksen yhteydessä varmistettava toimintatila sekä sellaisten rakenteiden ja sopimusmekanismien olemassa oleminen, jotka mahdollistavat järjestöjen ja kuntaorganisaation edustajien säännöllisen vuorovaikutuksen. Sosiaali- ja terveysjärjestöillä paikallisyhdistyksineen on keskeinen rooli osallistumisen ja liittymisen mahdollisuuksien tarjoajina erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille sekä syrjäytymisen ehkäisyssä. Osallistumismahdollisuudet, ihmisten keskinäinen vertaistuki sekä asiantuntevan tiedon saaminen ovat järjestöjen paikallisen yhdistystoiminnan merkittävintä antia. Lisäksi järjestöt tuottavat virallisten tilastojen mukaan 17 prosenttia sosiaalipalveluista ja 5 prosenttia terveyspalveluista. Todellisuudessa järjestöjen rooli erilaisen tuen tarjoajana ihmisille on näitä lukuja suurempi, koska tilastointi ei tunnista laajaa arjen selviytymisen tukea eri muodoissaan

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää välttämättömänä, että puitelain perusteluissa nostetaan esiin järjestöjen tärkeä rooli osana hyvinvoinnin turvaamista ja se, että järjestöjen ja kuntien / yhteistoiminta-alueiden välille on luotava uudenlaiset sopimusmekanismit. Järjestöillä on palveluiden tuottamisen lisäksi vahva rooli ehkäisevän toiminnan alueella.

4. Eri hallinnonalojen laaja hyvinvointivastuu

Uudistusta toteutettaessa tulee ottaa vahvemmin lähtökohdaksi eri hallinnonaloille, mm. sosiaali- ja terveys-, opetus-, työhallinto-, elinkeino- ja kaavoitusviranomaiset, kuuluva laaja hyvinvointivastuu, ei vain palveluiden tuottaminen. Uudistuksen on saatava eri hallintokunnat ymmärtämään ja sitoutumaan laajaan hyvinvointivastuuseen. Lähestymistapa on tärkeä ongelmia ehkäisevän ja palvelutarpeita vähentävän työn kannalta. Sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon yhteistyö muiden sektoreiden kanssa ja muu poikkihallinnollinen yhteistyö tukevat ehkäisevää työotetta, joka on monissa kunnissa vielä kehittynyt heikosti.

Laajan hyvinvointivastuun toteuttamiselle tarvitaan selkeät rakenteet ja yhteinen käsitys vastuunjaosta ja johtajuudesta sekä riittävä resursointi toiminnan kaikilla osa-alueilla. Kysymys ei ole pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluista vaan laajasti kaikkia hallinnonaloja vastuuttavasta kokonaisuudesta.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää välttämättömänä, että puitelain perusteluissa nykyistä vahvemmin tulee esille laaja, eri hallintokuntien toteuttama hyvinvointivastuu, ei vain palveluiden tuottaminen. Laaja hyvinvointivastuu on oleellinen ongelmien syntymisen ehkäisylle ja ehkäisevälle työlle.


Helsingissä 19. lokakuuta 2006


Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja
Juha Pantzar
kehitysjohtaja
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry





Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu