 |

Etusivu

STKL

Koulutus

Tutkimus

Julkaisut

Kannanotot

Lausunnot

Tiedotteet

Alueellinen
toiminta

Kansainvälinen
toiminta

Projektit

Mitalit

Yhteystiedot

Sosiaali-
ja terveysviesti

Sosternet

Palaute

Ilmoittautuminen

Intranet

In
English

På
svenska
|
 |
Lausunto Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja
työjaokselle
Asia: Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2008
(HE 62/2007 vp) Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan
pääluokka / Lapsiperheiden asema, köyhyys, lasten ja nuorten
syrjäytyminen.
1. Lapsiperheiden asema heikentynyt ja lapsiköyhyys lisääntynyt -
tarvitaan tehostettuja toimia tilanteen korjaamiseksi
Lapsiperheiden asema on heikentynyt 1990-luvulta lähtien.
Lapsiperheiden verotusta on kiristetty poistamalla lapsi- ja
yksinhuoltajavähennykset. Eri etuuksien leikkaukset ovat
vaikuttaneet lapsiperheiden suhteellista asemaa heikentävästi. On
osoitettavissa, että eri sosiaaliturvaetuudet ovat jääneet
merkittävästi jälkeen ansiotulojen reaalikehityksestä. Vuonna 2004
lapsiköyhyysaste oli 12,3 prosenttia, kun se oli vuonna 1990 vain
4,9 prosenttia. Paljolti perusturvan suhteellisen heikkenemisen
johdosta tuloköyhyys laskettuna alle 60 prosenttina mediaanituloista
on kasvanut noin kaksinkertaiseksi 1990-luvun alkuvuosiin
verrattuna. Samalla on kasvanut köyhissä perheissä elävien lasten
määrä ja heitä on nykyisin 128 000. Monilapsisissa, pienten lasten
perheissä ja yksinhuoltajaperheissä suhteellisen köyhyyden
lisääntyminen on ollut kaikkein voimakkainta. Oman erityisen
ryhmänsä muodostavat opiskelijalapsiperheet, joiden asema on heikko.
Toimeentulotuen varassa pitkäaikaisesti elävien määrä on kasvanut.
Neljännes yksinhuoltajaperheistä sai toimeentulotukea vuonna 2005.
Yksinhuoltajaperheiden riippuvuus toimeentulotuesta on korkea.
Lapsiperheiden köyhyyden taustatekijöitä ovat usein vanhempien
työttömyys, pätkä- ja osa-aikaiset työsuhteet sekä pienipalkkaisuus.
Pitkäaikaissairaudet ja vammaisuus voivat heikentää oleellisesti
perheen taloudellista selviytymiskykyä. (Tulonjakotilasto 2005,
Perusturvan pulmat ja uudistamisen vaihtoehdot 2007, STKL, EAPN-Fin
lapsiköyhyysraportti)
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, STKL pitää myönteisenä
sitä, että hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi lasten ja
lapsiperheiden aseman parantaminen ja lapsiköyhyyden vähentäminen.
Merkittäviä myönteisiä asioita tässä suhteessa ovat lasten, nuorten
ja perheiden hyvinvoinnin sekä terveyden edistämisen
politiikkaohjelmat. Niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia ennen
kaikkea syrjäytymisen ehkäisyn ja varhaisen tuen tarjoamisen
kannalta.
2. Sosiaaliturvaetuuksien tasojen tarkistukset myönteisiä
Valtion talousarvioesitys sisältää muutamien sosiaaliturvaetuuksien
korottamisen. STKL pitää sitä myönteisenä. Kansaneläkettä korotetaan
20 eurolla ja kuntien kalleusluokituksesta luovutaan vuoden 2008
alusta. Näillä toimilla on merkitystä kaikkein pienituloisimpien
eläkeläisten ja erityisesti naisten kannalta. Myös opintotuki nousee
keskusliiton ja opiskelijajärjestöjen toivomalla tavalla ja
opiskeluaikaisten ansioiden tulorajoja korotetaan. Näillä toimilla
on myönteinen vaikutus opiskelijoiden tilanteeseen. Myönteistä on
myös se, että vähimmäisvanhempainrahojen taso korotetaan
työmarkkinatuen tasolle vuoden 2009 alusta ja että yksinhuoltajien
ja monilapsisten perheiden lapsilisiä korotetaan. Lapsilisien
korotus ei kuitenkaan hyödytä kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa
tilanteessa eläviä perheitä, jotka saavat toimeentulotukea.
Toimeentulotukea määriteltäessä lapsilisät tulona vähennetään,
jolloin lapsilisän nosto pienentää perheen toimeentulotukea.
Lapsilisien korotus ei riitä korjaamaan yksinhuoltajaperheiden ja
monilapsisten perheiden toimeentulon jälkeenjääneisyyttä. Lapsilisät
tulee sitoa indeksiin ja etuoikeuttaa tulona niin, ettei sitä oteta
huomioon toimeentulotukea laskettaessa. Näin pienituloisimmatkin
lapsiperheet hyötyvät korotuksesta.
3. Asiakasmaksujen korotuksia ja sitomista indeksiin ei tule
toteuttaa suunnitellusti
Valtion talousarvioesitys pitää sisällään sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakas- ja palvelumaksujen korottamisen 1.8.2008
alkaen. Muutoksella halutaan korjata hallitusohjelmassa mainittu
asiakasmaksujen jälkeenjääneisyys. Samalla on tarkoitus toteuttaa
asiakasmaksujen sitominen indeksiin. Kuntien arvioidaan saavan 60
miljoonaa euroa enemmän tuloja, mutta vastaavasti kuntien
valtion-osuuksia vähennetään. Asiakasmaksujen korotusta ei voi
perustella sillä, että se merkitsisi kuntien kannalta tulonlisäystä.
Palvelujen käyttäjien kannalta asiakas- ja palvelumaksujen korotus
ei ole hyväksyttävä. Palvelujen käyttäjien rahoitusvastuu
asiakasmaksujen kautta on Suomessa muita Euroopan maita suurempi.
Asiakasmaksuilla katetaan nyt noin 8 prosenttia kokonaiskuluista.
Siitä huolimatta ihmisten ja kotitalouksien rahoitusvastuuta
halutaan entisestään lisätä.
Asiakasmaksujen korotus heikentää erityisesti paljon palveluja
tarvitsevien vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja eläkeläisten
asemaa. Monissa lapsiperheissä vammaisuus ja pitkäaikaissairaudet
ovat osa perheen arkea ja esityksillä voi olla merkittävä heidän
tilanteensa heikentävä vaikutus. Samaan suuntaan vaikuttavat
suunnitellut lääkekustannusten uudistukset, jotka tuottavat
lisäkustannuksia sekä asettavat eri asiakasryhmiä eriarvoiseen
asemaan. Pitkä-aikaissairaiden ja vammaisten henkilöiden asema on
suhteellisesti heikentynyt muihin väestöryhmiin verrattuna.
Pitkäaikaissairauden ja köyhyyden välillä on selvä yhteys.
Asiakasmaksujen korotus on paljon palveluja tarvitsevien
ihmisryhmien kannalta köyhdyttävää. Se on ristiriidassa
hallitusohjelman köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistavoitteen
kanssa.
Vammaisfoorumi ry esitti toukokuussa, että asiakasmaksujen ja
lääkekustannusten kokonaisuus synnyttää pienituloisille vammaisille
ja pitkäaikaissairaille ihmisille tilanteita, joissa Suomen
perustuslain 6 §:n mukainen yhdenvertaisuus ja PL 19 §:n mukainen
oikeus sosiaaliturvaan eivät toteudu. Sosiaali- ja terveysturvan
keskusliitto näkee tilanteen samoin.
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto vastustaa suunniteltuja
asiakasmaksujen korotuksia ja sitomista indeksiin suunnitellulla
tavalla. Korotuksella ei ole sosiaali- ja terveyspoliittisia
perusteita asiakkaiden eikä kuntien tulokertymän kannalta. STKL:n
mielestä ensin tulee toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja
lääkekustannusten yhtenäinen maksukatto. Samassa yhteydessä tulee
arvioida avohoidon ja laitoshoidon maksujen suhdetta siten, että
ratkaisu tukee avohoitoa. Samalla tulee varmistaa se, että myös
avohoidossa olevalle jää riittävä määrä käyttövaroja. Sitten kun
kaikki sosiaaliturvaetuudet on sidottu indeksiin, voidaan vasta
arvioida asiakasmaksujen indeksiin sitomisen mahdollisuutta. Lisäksi
STKL haluaa muistuttaa, että hallitusohjelmassa maksupolitiikan
uudistaminen on kytketty sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen.
4. Päivähoidon maksujen korotuksesta luovuttava ja 0-maksuluokka
säilytettävä
STKL pitää huonona hallituksen suunnitelmia lasten
kokopäivähoidon maksuttomuudesta eli ns. 0-maksuluokasta luopumista.
Kokopäivähoidon maksuttomuudesta luopuminen heikentää merkittävästi
pienituloisten lapsiperheiden, yksinhuoltajien, opiskelijoiden ja
osa-aikaista työtä tekevien tilannetta ja selviytymistä. Valittu
kehityssuunta on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa
korostetaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia, lasten
syrjäytymisen ehkäisyä sekä lapsiköyhyyden vähentämistä.
Päivähoitomaksu on yksi osa maksupolitiikan ja sosiaaliturvan
kokonaisuudistusta. STKL pitää huolestuttavana, että lasten
päivähoidon maksut irrotettaisiin siitä. STKL pitää välttämättömänä
sen varmistamista, ettei tehty ratkaisu ole ensimmäinen askel
päivähoidon subjektiivisen oikeuden purkamiseen. Päivähoidon tulee
olla jatkossakin keskeinen, perheiden arkea ja kasvatustehtävää
tukeva sosiaalipalvelu.
Hallitus on todennut, että lasten päivähoito-oikeuden käyttämistä
ohjataan nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi ottamalla käyttöön
kokopäivähoidon vähimmäismaksu. Lastensuojelullisin perustein
lapsella voisi kuitenkin olla oikeus maksuttomaan kokopäivähoitoon.
Käytännössä kunnat viime kädessä silloin ratkaisevat, käytetäänkö
tätä perustetta vai ei. Tällä hetkellä kunnissa ehkäisevää
lastensuojelutyötä tehdään vähän. Ongelmien ehkäisyn näkökulmasta ei
riitä, että päivähoitomaksusta voitaisiin tehdä poikkeuksia vasta
silloin, kun ongelmat ovat jo kärjistyneet ja kyse on
lastensuojelulapsista. Syrjäytymiskierteen alkaminen jo
varhaislapsuudessa on voitava nykyistä paremmin estää. Osana
kunnallista sosiaali- ja terveystointa toimivan päivähoidon
syrjäytymistä ehkäisevät vaikutukset ovat kiistattomat. Päivähoito
on tärkeä myös erilaisissa olosuhteissa elävien lasten
tasa-arvoisten mahdollisuuksien turvaajana. STKL:n Sosiaalibarometri
2007 nostaa esiin sosiaali- ja terveysjohtajien arvion, jonka mukaan
päivähoito on merkittävä ehkäisevän työn muoto.
Suunnitelmat ovat STKL:n näkemyksen mukaan ristiriidassa myös
hallituksen niiden tavoitteiden kanssa, että työikäisen väestön
voimavarat on saatava laajemmin käyttöön ja työvoiman tarjontaa on
lisättävä. Joillekin perheille päivähoidon maksulliseksi muuttuminen
voi olla ratkaiseva este pienipalkkaisessa tai osa-aikatyössä
olemiselle ja myös työttömien työllistymiselle. Niiden
opiskelijoiden kannalta, joilla on lapsia, opintotuen korotuksen
katoaa päivähoidon kohonneina maksuina ja ei myöskään mahdollista
hallituksen tavoitetta mahdollisimman nopeasta valmistumisesta.
STKL pitää myönteisenä lapsiperheiden kotipalvelujen parantamista ja
sitä, että perhehoitoa kehitetään korottamalla lasten kotihoidon
tuen hoitorahaa ja osittaista hoitorahaa tulevina vuosina.
STKL pitää välttämättömänä, että päivähoidon 0-maksuluokka
säilytetään tulevaisuudessakin. Päivähoito on tärkeä ehkäisevän
sosiaalipalvelun muoto ja sitä tulee sellaisena edelleenkin
kehittää. Maksuttomalla päivähoidolla on erittäin suuri merkitys
erityisesti yksinhuoltajien, opiskelijoiden,
mielenterveyskuntoutujien ja pätkätyöläisten kannalta. Lasten
kotihoidon tukemista ja kaikkien perheiden mahdollisuutta
kokopäiväiseen päivähoitoon tulee kehittää rinnan.
5. Päihdepolitiikka ja päihdepalvelut vaativat nykyistä parempaa
huomiota
Päihdehaitat ja jopa päihdekuolemat sekä asiakaskuormitus
päihdepalveluissa ovat viime vuosina selkeästi lisääntyneet.
Alkoholipoliittisten ratkaisut ovat olleet vaikuttamassa haittojen
kasvuun ja myös ongelmien vaikeutumiseen. Perheissä päihdeongelmien
kasvulla ja hoidon saamisen vaikeutumisella on myös vakavia
seurauksia lasten kannalta. Raskaana olevat päihdeongelmaiset naiset
tarvitsevat nykyistä paremmin toimivia palveluja sekä syntymässä
olevien lasten että heidän oman elämänsä rakentumisen kannalta.
Syrjäytyminen, huono-osaisuus, mielenterveys- ja muut
terveysongelmat kytkeytyvät usein yhteen alkoholiongelmien kanssa.
Harjoitetulla päihdepolitiikalla on tämän kannalta keskeinen
merkitys.
STKL pitää välttämättömänä, että hallitus ottaa sosiaali- ja
terveyspoliittiset näkökulmat alkoholipolitiikassa nykyistä paremmin
huomioon, ei vain talous-poliittisia hyötyjä. Paras-hankkeen
toteuttamisessa tulee varmistaa se, että nyt hyvin puutteellisesti
saatavissa olevat päihdepalvelut tulevat turvatuiksi ja ovat
ihmisten saatavilla. Päihdeongelmaisissa perheissä elävien lasten
tukemiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Raskaana olevien
päihdeongelmaisten naisten hoito tulee varmistaa. Päihdeongelmien
kasvussa on kyse inhimillisistä kärsimyksistä, mutta se heikentää
myös ihmisten työkykyä ja sitä kautta tuottavuutta sekä
kilpailukykyä.
6. Perusturvan tasoja on korotettava, järjestelmää
yksinkertaistettava ja etuudet on sidottava indeksiin
Vaikka valtion talousarvioesitys vuodelle 2008 sisältää monia
myönteisiä seikkoja, se ei saa STKL:n näkemyksen mukaan vaikeimmassa
tilanteessa olevien ihmisten kannalta aikaan merkittävää ja
riittävää parannusta. Näyttää itse asiassa käyvän niin, että vaikka
yhtäällä tehdään parannuksia niin toisaalla tehdyt muutokset vievät
ihmisten kannalta myönteiset vaikutukset. Erityisesti edellä
mainittu koskee joidenkin etuuksien korotusten vaikutusten
katoamista suunniteltujen asiakas- ja palvelumaksujen korotusten
vuoksi.
Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta ollaan käynnistämässä osana Matti
Vanhasen hallituksen ohjelmaa. Uudistamisen tavoitteena tulee olla
perusturvan yhtenäistäminen sekä etuusjärjestelmän mahdollisimman
suuri selkeys ja yksinkertaisuus. Yhtenä tavoitteena tulee olla
perusturvan varassa olevien ihmisten riippuvuuden vähentäminen
viimesijaiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta.
Perusturvaetuuksien tasojen yhtenäistämisessä ja korottamisessa
vähimmäisturvaksi ensimmäisessä vaiheessa lähtökohtana voisi olla
täysi kansaneläke. Täyden kansaneläkkeen taso ei ole kuitenkaan
pitkällä aikavälillä riittävä tavoite. Poliittisen päätöksenteon
asia on jatkossa määritellä se, millaista tasoa perusturvassa
tavoitellaan. Tulevaisuudessa kaikki perusturvaetuudet lukuun
ottamatta asumistukea tulee olla sidottu indeksiin.
Järjestelmää uudistettaessa on poistettava erityisesti tilanteita,
joissa erilaisten etuuksien tarveharkinta vaikuttaa päällekkäin. Nyt
ovat esimerkiksi mahdollisia tilanteet, joissa asumistuki ja
toimeentulotuki pienentyvät yhtä aikaa tulojen kasvaessa.
Lisäksi lasten ikärajojen yhtenäistäminen perusturvassa ja
etuuspäivien laskentaperusteiden ja tulokäsitteiden yhtenäistäminen
ovat välttämättömiä perusturvan uudistamisen periaatteita.
Verotuksen vaikutusta sosiaaliturvaetuuksiin tulee selvästi vähentää
ja se voi tapahtua keskusliiton näkemyksen mukaan esimerkiksi
korottamalla kunnallisverotuksen perusvähennyksen täysi määrä 3 000
euroon. Perusvähennyksen korotus keventäisi kaikkien pienten tulojen
verotusta ja vähentäisi riippuvuutta toimeentulotuesta.
STKL pitää välttämättömänä, että syrjäytymiskierteiden
katkaisemiseksi ryhdytään määrätietoisiin toimiin. Osa sitä on
perusturvaetuuksien tasojen korottaminen, joka voi tapahtua osana
SATA-komitean työtä. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon
kansallisessa kehittämisohjelmassa tulee olla kokonaisuus
syrjäytymiskierteiden katkaisusta ja syrjäytyneiden elämänhallinnan
parantamisesta.
7. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen asema ja
Raha-automaattiyhdistys
Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittävä osallistumis- ja
toimintamahdollisuuksien, tuen ja palveluiden tarjoaja. Ne ovat
suomalaisen hyvinvointimallin keskeinen elementti. Sosiaali- ja
terveysjärjestöjen mahdollisuudet toimia kuntien kumppanina ja
niiden toimintaedellytykset tulee turvata tulevaisuudessakin.
Myönteinen ja tärkeä avaus kansalaisjärjestöjen ja niiden
yleishyödyllisen aseman turvaamisen kannalta on oikeusministeriöön
perusteilla oleva kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta.
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää myönteisenä
neuvottelukunnan syntymistä osaksi oikeusministeriön
demokratiayksikköä ja sen työhön valtion talousarviossa suunnattuja
resursseja. Raha-automaattiyhdistyksen monopoliaseman turvaamisesta
on pidettävä erityisesti huolta.
8. Tiukka kehysbudjettikäytäntö on pulmallinen
STKL haluaa kiinnittää valiokunnan huomiota siihen, että hyvin
tiukaksi muodostunut kehysbudjettiajattelu on pulmallinen. Koska
Suomen taloudellinen kehitys on ollut ja sen ennustetaan edelleen
olevan hyvin myönteinen, tulisi olla nykyistä joustavammin
mahdollisuus suunnata voimavaroja ihmisten hyvinvoinnin kannalta
merkittäviin tarpeisiin. Pitkällä aikavälillä voi muodostua
kestämättömäksi, että suunniteltuihin tärkeisiin uudistuksiin
resurssit joudutaan ottamaan kehyksen sisältä ts. jostakin muusta
toiminnasta. Erityisen huolestunut STKL on tässä suhteessa
sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen resursoinnista. Mikäli
uudistuksella todella halutaan parantaa pitkäaikaisesti perusturvan
varassa elävien ihmisten asemaa, se edellyttää selvästi
lisäresurssien varaamista. Hyvin maltillistenkin uudistusten ja
parannusten toteuttaminen maksaa keskusliiton arvion mukaan noin 450
miljoona euroa.
Helsingissä 16. lokakuuta 2007
SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO ry
Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja

Edellinen
sivu | Sivun
alkuun | Tulosta
tämä sivu
|
 |

|
 |