Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle

Asia: Lausunto valtioneuvoston selonteko hankintalakiuudistuksesta VNS 7/2008 vp

Pyydettynä lausuntona Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto toteaa valtioneuvoston selontekoon hankintalakiuudistukseen ja siinä erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyen kohteliaimmin tiivistetysti seuraavaa ja liitteenä olevassa taustamuistiossa on esitysten perustelut:

1. Selonteko monipuolinen ja hyvin laadittu

2. Sosiaali- ja terveyspalvelut toteuttavat lähtökohtaisesti kansalaisten perusoikeuksia ja asiakkaiden asema turvattava

Sinänsä ansiokkaassa hankintalakiuudistukseen liittyvässä selonteossa ei ole juuri lainkaan otettu huomioon hankintalainsäädännön tavoitteiden rinnalla asiakkaan ja potilaan oikeuksien toteutumista ja sosiaali- ja terveyspalveluiden perusoikeuksia toteuttavaa luonnetta.

Jatkossa tulisi erityisesti arvioida sitä, miten kansallisesti sovittaa nykyistä paremmin yhteen sosiaali- ja terveyspalveluiden hyvinvointipoliittiset tavoitteet ja asiakkaan oikeudet ja toisaalta palveluiden vapaan liikkuvuuden sekä palvelukaupan tehostamisen tavoitteet. Entistä tärkeämmäksi tämä tulee, kun on ennakoitavissa, että Lissabonin sopimuksen voimaan tultua sen kansalaisten perusoikeuksiin liittyvillä tavoitteilla on vaikutusta myös EY:n tuomioistuinkäytäntöihin nykyisten sisämarkkinatavoitteiden rinnalla.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonnalle palveluiden kilpailuttaminen on myös suuri haaste, joka tulee ottaa huomioon valvonnan kehittämisessä.


3. Suorahankintaa ja neuvottelumenettelyä tulisi käyttää sosiaali- ja terveyspalveluissa nykyistä enemmän asiakkaiden tarpeiden ja oikeusturvan toteutumiseksi

Huoli kilpailuttamisen vaikutuksesta asiakkaiden tilanteen huomioon ottamiseen, asiakkaan saaman palvelun laatuun ja palvelu- ja hoitosuhteiden katkeamiseen on sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä suuri. Tästä näkökulmasta uuden hankintalain tarjoama suoran hankinnan mahdollisuus tulee ottaa käyttöön vaihtoehtona silloin, kun siihen ovat hankintalain mukaiset perusteet asiakkaan tilanteen ja palvelutarpeiden pohjalta. Kantelut lääninhallituksiin ovat lisääntyneet merkittävästi eri puolilla Suomea ja niiden voidaan ennakoida edelleen kasvavan. Asiakkaan kannalta ehjien palvelukokonaisuuksien turvaamiseksi on kuntien, joille palvelun järjestämisvastuu myös kilpailuttamistilanteessa kuuluu, varmistettava palvelu- ja kuntoutussuunnitelmien olemassaolo.

Hankintalainsäädännön tarjoamia mahdollisuuksia neuvottelumenettelyyn ja suorahankintaan sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluissa tulee käyttää täysimääräisesti. Tämä on tarpeen varsinkin erityistä tukea tarvitsevien ihmisten oikeuksien toteuttamiseksi, mutta se on tärkeää myös järjestöjen heille tarjoamien erityispalvelujen säilymisen kannalta. Kyse on yleensä alan ainoista toimijoista. STKL pitää välttämättömänä asiakkaiden oikeuksien nykyistä paremmin toteutumisen kannalta, että valtioneuvosto ryhtyy aktiivisiin toimiin, että neuvottelumenettelyä ja suoraa hankintaa kunnissa käytettäisiin sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnassa niissä tilanteissa, joissa lainsäädäntö antaa mahdollisuuden.

Hankintayksiköiltä edellä olevan nykyistä parempi toteutuminen edellyttää vankkaa substanssiosaamista ja myös sosiaali- ja terveydenhuollon erityislainsäädännön, ei vain hankintalainsäädäntöön liittyvää osaamista.

Vapaaehtoistoiminta yhdistyksissä on niiden jäsenten tai toiminnassa muuten mukana olevien henkilöiden vapaaehtoisesti, ilman vastiketta tekemää työtä yhteiseksi hyväksi. Toiminta on osa järjestöjen ylläpitämää yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta. Vapaaehtoistoiminnan tulee olla lähtökohtaisesti kuntien ja muiden tahojen yleisavustuksin avustamaa toimintaa. Avustusten muuntaminen palvelusopimuksiksi tai avustuksen myöntäminen vain tiettyjä toimintoja vastaan muuttaa toiminnan juridista luonnetta aiheuttaen mm. veroseuraamuksia ja on omiaan tyrehdyttämään kansalaisjärjestöjen voittoa tavoittelematonta yleishyödyllistä toimintaa.


4. Hankintalaki ei ole yksiselitteisesti tuonut tehokkuutta ja kustannussäästöjä sosiaali- ja terveyspalveluita kilpailutettaessa

Selonteossa todetaan varovasti, ettei vielä ole osoitettavissa sitä, että kilpailuttaminen olisi tehostanut ja tuonut kustannussäästöjä sosiaali- ja terveyspalveluissa. STKL:n näkemys on Sosiaalibarometrien asiantuntija-arvioiden pohjalta huomattavasti kriittisempi. Tulokset nostavat esiin yksiselitteisesti kilpailuttamisen kustannuksia lisäävät, palvelutarpeita kasvattavat vaikutukset. Kehityssuunta on otettava vakavasti, koska se on täysin ristiriidassa kilpailuttamiseen kohdistettujen myönteisten odotusten kanssa.

STKL:n näkemyksen mukaan kilpailuttamisen vaikutusten arviointitutkimukseen kustannusvaikutusten ja erityisesti asiakkaiden näkökulmasta tulee suunnata voimavaroja. Erityisen merkittävää on arvioida sitä, mitä kerrannaisvaikutuksia palveluiden kilpailuttamisella ja mahdollisella palveluiden pirstoutumisella on alueellisen kehityksen ja yhteisöjen kiinteyden kannalta.


5. Laadun huomioon ottaminen puutteellista ja vaikeaa sosiaalipalveluiden kilpailuttamisessa

STKL:n näkemyksen mukaan kuntien hankintaosaamista ja palveluntarjoajien osaamista tarjousten tekemisessä on lisättävä merkittävästi. Kilpailuttamisosaamisen puutteet heijastuvat palvelujen laatuun. Kuntien on kyettävä luomaan kilpailutetuille palveluille selkeät laatukriteerit ja toimivat mekanismit laadun valvontaan. Sopimuksissa tulee lisäksi nykyistä paremmin ottaa huomioon asiakkaiden tarpeet ja muuntuvat tilanteet.

Kilpailutettujen palvelujen laadun valvonnan menetelmissä on kunnissa edelleen kehitettävää. Sama koskee kilpailuttamiskäytäntöjä, sillä kokonaistaloudellisuuden mittarina käytetään edelleen usein ensisijaisesti palvelun hintaa.


6.Kansallisen sosiaali- ja terveyspalveluiden kynnysarvon korottamisen tarve jatkossa

STKL:n arvion mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kynnysarvon korottamisen tarpeelle näyttäisi jo nyt olevan kaikista edellä todetuista syistä perustelu ja pitää tärkeänä sitä, että 2010 arviota tehtäessä korotustarpeen arvioinnin lähtökohdaksi otetaan asiakkaiden perusoikeuksien toteutuminen ja haavoittuvien ihmisryhmien suojaaminen. Tämän hetkisen arvion mukaan voisi olla perusteita kaksinkertaistaa nykyinen kynnysarvo. Lisäksi STKL pitää välttämättömänä, että hankintalakiin säädetään automaattinen tarkistusmekanismi.


7. Sosiaalipalveluiden tuottajien monimuotoisuus säilytettävä ja vältettävä palvelutuotannon keskittymistä suurille, mahdollisesti kansainvälisille pörssiyhtiöille

STKL pitää tärkeänä, että hankintalainsäädäntöä ja hankintakäytäntöjä kehitettäessä varmistetaan se, että Suomessa säilyy palveluiden monimuotoisuus ja monituottajuus. Julkisella verorahalla tehdyillä palveluhankinnoilla ei pidä mahdollistaa palvelutuotannon keskittymistä suurille, usein kansainvälisille pörssiyhtiöille, joiden tavoitteena on ensisijassa voiton tuottaminen. Sen seurauksena on kansainvälisten kokemusten mukaan kustannusten kasvu.


8. Hankintaosaamisessa ja käytännöissä suuria pulmia järjestöjen kannalta

Järjestöillä ei ole erityisasemaa suhteessa sisämarkkinasääntelyyn ja kilpailuttamiseen eivätkä järjestöt sellaista haekaan. Resursseja tulee suunnata nykyistä enemmän kuntien ja järjestöjen osaamisen vahvistamiseksi kilpailutukseen liittyvissä asioissa. Eri osapuolten kilpailuttamisosaamisessa on merkittäviä puutteita. Riittävästi ei esimerkiksi osata tehdä eroa sen välillä, milloin on kilpailutettava ja milloin ei. Kilpailuttamista tuodaan myös alueille, joilla se ei ole tarpeen. Tällä on vaikutuksia järjestöjen toimintaan ja toimintaedellytyksiin.

Järjestöjen kannalta kuntien ja järjestöjen kumppanuussopimukset voivat tarjota uusia mahdollisuuksia. Jatkossa tulee selvittää, millaisia kumppanuusmalleja voidaan toteuttaa sisämarkkinasääntelyn puitteissa ja sitä kautta vahvistaa järjestöjen monimuotoisen palvelutoiminnan säilymistä ja erityisryhmien palveluiden saatavuutta. Erityisryhmien ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien palveluiden saaminen turvattava


9. Yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden kansallista määrittelytyötä jatkettava ja arvioitava samalla, onko joissakin tilanteissa perusteltua antaa tietylle toimijalle julkisen palvelun tehtävä.

STKL arvioi, että haavoittuvissa tilanteissa olevien ihmisryhmien ja muiden erityisryhmien palveluiden ja oikeuksien turvaamiseksi voi olla tarpeen asettaa julkisen palvelun velvoite rajatuissa tilanteissa järjestöille, säätiöille tai yrityksille. Valtioneuvoston tulee pikaisesti käynnistetään eri ministeriöiden ja järjestöjen yhteinen selvitystyö sen paikantamiseksi, mitä palveluita julkisen palvelun velvoitteen antaminen järjestöille voisi koskea ja millaisia lainsäädännöllisiä ja muita toimia se edellyttää.

Helsingissä 12. helmikuuta 2009

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry




Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu

Lausunnon taustamuistio (pdf)