Olet tässä: Etusivu > Kannanotot > Lausunnot > Lausunto
	Etusivu STKL Koulutus Tutkimus Julkaisut Kannanotot Lausunnot Tiedotteet Alueellinen toiminta Kansainvälinen toiminta Projektit Mitalit Yhteystiedot Sosiaali- ja terveysviesti Sosternet Palaute Ilmoittautuminen Intranet In English På svenska		Lausunto 24.2.2006 Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle Lausunto Lissabonin strategia kasvun ja työllisyyden parantamiseksi – Suomen kansallisesta toimenpideohjelmasta 2005-2008 ja Komission tiedonannosta KOM(2006)30 25.1.2006 Aika kiristää tahtia. Uusi kasvua ja työllisyyttä edistävä kumppanuus. Lausuntonaan Lissabonin strategia kasvun ja työllisyyden parantamiseksi, Suomen kansallisesta toimenpideohjelmasta vuosille 2005- 2008 ja komission tiedonannosta strategian tavoitteiden toteutumisesta ja kansallisten toimintaohjelmien arvioinnista Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto esittää seuraavaa: 1. Suomen kansallinen toimintaohjelma tunnustaa taloudellisen, työllisyyden ja sosiaalisen keskinäisen riippuvuuden, mutta se ei näy suunnitelluissa toimenpiteissä riittävästi Suomen kansallisessa toimintasuunnitelmassa Lissabonin strategian kasvun ja työllisyyden parantamiseksi todetaan, että tavoitteiden toteuttamiseksi pääpainon tulee olla talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisessa ja Suomen sitoutuneen tähän lähtökohtaan. Myönteistä on kuitenkin se, että siinä todetaan myös, että kestävä kehitys ja globaaleihin haasteisiin vastaaminen edellyttävät tasapainoista taloudellista ja sosiaalista uudistumista. Vaikka toimenpiteissä painopiste on selkeästi talouspoliittisissa ja työllisyyttä tukevissa toimissa, toimintasuunnitelmassa lähdetään liikkeelle siitä, että talouspolitiikan ja muun yhteiskuntapolitiikan keskeinen tehtävä on varmistaa, että kilpailukyvyn edellyttävä uudistuminen kohottaa väestön hyvinvointia, lisää työllisyyttä, parantaa ympäristön tilaa ja lisää sosiaalista koheesiota. Suomalainen järjestelmä takaa myös hyvän sosiaalisen suojelun tason ja edistää väestön terveyttä. Suomen toimintasuunnitelma lähtee vahvemmin näiden eri alueiden keskinäisestä riippuvuudesta ja niiden välisen tasapainon tärkeydestä kuin komission tiedonanto ja se on myönteistä. Toimintasuunnitelman toteuttamisessa tulevina vuosina on välttämätöntä, että taloudellisen kasvun ja sosiaalisen koheesion nykyistä parempi tasapaino otetaan konkreettisesti lähtökohdaksi ja että se näkyy myös konkreettisissa toimenpiteissä. Taloudellinen vakaus ja talouskasvu ovat tärkeitä hyvinvointijärjestelmän kannalta. Hyvin toimivat hyvinvointipalvelut ja hyvin toimiva sosiaaliturva ovat edellytystekijöitä taloudellisen kasvun kannalta. Kilpailukyvyn yksipuolinen kasvattaminen sosiaalisen koheesion ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella tuottaa pitkällä aikavälillä mittavia kustannuksia, rapauttaa kasvun ja kilpailukyvyn edellytyksiä sekä ennen kaikkea vähentää ihmisten luottamusta niin kansalliseen kuin EU:n päätöksentekoon. 2. Köyhyyden ja syrjäytymisen lisääntyminen vaarantaa sosiaalista koheesiota ja taloudellista kasvua Stakesin uuden tutkimuksen Hyvinvointi 2006 mukaan eri väestöryhmien hyvinvoinnin erot ovat kasvaneet ja köyhyys, erityisesti lapsiköyhyys ovat lisääntyneet. On nähtävissä, että taloudellinen kasvu ei riittävästi vaikuta kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien ihmisten tilanteen kohenemiseen. Hallitus arvioi keväällä 2005 strategisten päätavoitteiden toteutumista ja linjasi jäljellä olevan toimikautensa yhdeksi tavoitteeksi kaikkein vähävaraisimpien aseman parantamisen. Tähän pyritään toimintasuunnitelman mukaan ennen kaikkea rakennetyöttömyyttä vähentämällä ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kohdentuvilla täydentävillä palveluilla ja etuuksilla. Konkreettisia toimia on sen sijaan melko vähän löydettävissä toimintasuunnitelmasta pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen suunnattuja palveluita ja nuorten tilanteen parantamisehdotuksia lukuun ottamatta. Vähimmäistoimeentuloturva on jäänyt pahasti jälkeen reaaliansioiden kehityksestä ja sillä on suuri vaikutus niiden varassa elämään joutuvien köyhyyteen. Tilanteen korjaaminen edellyttää määrätietoisia toimia ja vähimmäistoimeentuloturvaetuuksien tason korottamista niin, että niillä voi tulla toimeen ja elää ihmisarvoista elämää. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tavoitteena on saada mahdollisimman moni ihminen takaisin työelämään. Jatkuva taloudellinen ahdinko voi päinvastoin viedä vähimmäistoimeentuloturvaetuuksien varassa eläviltä ihmisiltä kaikki voimavarat ja toivon oman tilanteen parantamisen mahdollisuudesta. 3. Nuorten opiskelua ja työelämään pääsyä tukevat toimet myönteisiä Kansallisessa toimintasuunnitelmassa on myönteisellä tavalla kiinnitetty huomiota ja suunnattu toimenpiteitä nuorten koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen, heikosti koulutettujen koulutuksen lisäämiseen sekä nuorten työllistämisen varmistamiseen. Näitä toimia tulee edelleen lisätä ja vahvistaa sekä suunnata lisää resursseja tähän työhön. Myös kansalaisjärjestöjen osaaminen ehkäisevässä toiminnassa tulee ottaa resurssina huomioon. Erityistä huomiota toimintasuunnitelman toteuttamisen aikana on kiinnitettävä siihen, ettei koulutusjärjestelmän sopeuttamista pieneneviin ikäluokkiin tehdä tavalla, joka lisää nuorten jäämistä ulos koulutuksesta. Erityisen suuri riski tässä suhteessa on peruskoulutasolla luokkakokojen kasvaminen. Se tekee vaikeaksi erilaisten oppijoiden tarpeiden huomioon ottamisen luokkatilanteissa ja lisää koulupudokkuuden riskiä. 4. Tuottavuuden toimenpideohjelman kaikki keinot eivät välttämättä toimivia hyvinvointipalveluiden alueella Toimintasuunnitelmassa todetaan, että hallituksen lähtökohtana on julkisen sektorin vastuulla olevien palveluiden saatavuuden ja laadun turvaaminen myös tulevaisuudessa. Se on myönteinen lähtökohta kansalaisten kannalta. Toimintasuunnitelmassa todetaan, että julkisen sektorin tuottavuutta parannetaan muun muassa jatkamalla liikelaitostamista, yhtiöittämistä ja palveluiden ostamista yksityiseltä ja julkiselta sektorilta, käyttämällä tehokkaammin tieto- ja viestintätekniikkaa sekä tehostamalla hankintatointa. Sähköisen asioinnin ja sen vuorovaikutteisuuden kehittäminen ovat myönteisiä mahdollisuuksia palveluiden tarvitsijoiden kannalta, koska ne voivat parantaa palveluiden nopeaa saamista ja helpottaa haja-asutusaluilla asuvien tilannetta. Sähköistä asiointia ei kuitenkaan pidä tehdä henkilökohtaisen neuvonnan ja - palvelun kustannuksella. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjissä on monia asiakasryhmiä, joiden voimavarat ja osaaminen eivät riitä sähköiseen asiointiin. Hyvinvointipalveluiden tuotteistaminen ja kilpailuttaminen eivät ole pulmattomia asiakkaan, ehjien palvelukokonaisuuksien ja pitkäjänteisen palvelun kannalta. Hyvinvointipalveluissa myös laadun painoarvon tulisi olla vahvasti kustannusten rinnalla. Näyttää siltä, että on riski, että palvelujen kilpailuttamista tehdään lyhytnäköisesti ja hinta on noussut usein tärkeimmäksi, joskus jopa ainoaksi kriteeriksi. Kilpailuttamista tulisi soveltaa hyvinvointipalveluiden alueella maltillisesti ja ottaen huomioon hyvinvointipalveluiden erityinen luonne ja se, että ne toteuttavat ihmisten perusoikeuksia. On syytä muistaa, että hyvinvointipalveluiden alueella ei ole olemassa aitoja markkinoita. Julkisen järjestämisvastuu ja julkinen rahoitus ovat oleellinen osa hyvinvointipalveluiden kannalta. 5. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset ja yleishyödyllinen toiminta tulee turvata sekä nähdä kansalaisjärjestöissä oleva osaaminen tärkeänä resurssina Kansallisen toimintasuunnitelman alussa on viitattu siihen, että toimintasuunnitelman toteuttamisessa kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli. Se ei näy toimintasuunnitelman eri osissa ja toimenpiteissä vielä lainkaan. Hallitus on nostanut kansalaisvaikuttamisen yhdeksi politiikkaohjelmaksi, mikä on myönteistä. Käytännössä viime vuosien aikana on kuitenkin käynyt niin, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset ja toimintatila ovat kaventuneet. Niiden yleishyödyllistä toimintaa on alettu asettaa kyseenalaiseksi muun muassa verottajan toimin. Suomalaisessa hyvinvointiperinteessä järjestöillä on ollut merkittävä rooli ja niiden osaamista tullaan tarvitsemaan tulevaisuuden haasteista selviytymiseksi, ei vain yrityksiä ja yrittäjyyttä. Toimintasuunnitelman arvioinnissa ja jatkotyössä tulee ottaa kansalaisjärjestöissä olevat resurssit huomioon voimavarana, turvata niiden toimintaedellytykset ja tunnustaa niiden toiminnan yleishyödyllinen luonne. Suomi voisi myös nostaa jatkossa hyvänä käytäntönä esiin vahvan julkisen ja järjestöjen kumppanuuden. Osana omaa Euroopan unionin politiikkaansa Suomi voisi ottaa tavoitteeksi järjestöjen toiminnan yleishyödyllisen luonteen tunnustamisen myös EU-tasolla sekä järjestöjen konsultatiivisen aseman aikaansaamisen. 5. Työelämän ja työllisyyden kehittäminen elämänvaiheajattelun pohjalta Komissio korostaa omassa tiedonannossaan, että Lissabonin strategian toteuttamisessa on edistytty merkittävästi. Yhtenä ikääntymisen haasteisiin vastaamiseen liittyvänä toimena komissio korostaa työllisyyden ja työelämän kehittämistä elämänvaiheajattelun pohjalta. Komission lähtökohtaa, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä lisäämään nuorten siirtymistä työmarkkinoille, luomaan parempi tasapaino työ- ja perhe-elämän välille ja houkuttelemaan ikääntyviä työntekijöitä pysymään työmarkkinoilla pidempään, ovat myönteisiä. Erityisesti nuorille, koulunsa päättäneille työttömille suunnatut toimet ovat kannatettavia. Työelämän joustavuuden ja työsuhdeturvan tasapainoon liittyvät ehdotukset sen sijaan lähtevät vain joustojen lisäämisestä ja unohtavat työntekijän näkökulman. 6. Viestintästrategia Lissabonin uudistetun strategian kansalaisille ”myymisen” välineenä Komissio korostaa tiedonannossaan, että jäsenvaltiossa tarvitaan toimia, jotta kansalaiset saadaan ymmärtämään ja hyväksymään Lissabonin strategia tärkeänä välineenä lisätä heidän hyvinvointiaan. Lissabonin strategian onnistumisen, Euroopan unionin tasoisten toimien ja jäsenvaltioiden kansallisten toimintasuunnitelmien todellinen koetinkivi on se, millaisia vaikutuksia niillä on käytännössä kansalaisten elämään ja hyvinvointiin. Erityisen tärkeää on se, pystytäänkö parantamaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointia ja vähentämään köyhyyttä ja syrjäytymistä nykyisestä. Muussa tapauksessa puhe talouskasvun ja kilpailukyvyn myönteisestä merkityksestä ihmisten kannalta jää epäuskottavaksi. Tiedon lisääminen Euroopan unionin toiminnasta, myös Lissabonin strategiasta, on tarpeen, mutta toimien legitimiteetti ei voi rakentua vain viestintäkampanjoiden ja viestintästrategian varaan. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää myönteisenä sitä, että komissio korostaa tiedonannossaan eri tahojen välisen vuoropuhelun jatkamista Lissabonin strategiasta ja kansallisista toimintasuunnitelmista sekä vuoropuhelun säännöllisyyden tärkeyttä. Suomessa ollut yksi kansalaisjärjestökuuleminen asiasta toimintasuunnitelmaa tehtäessä on vasta alku todelliselle vuoropuhelulle. Toivomme sen jatkuvan säännöllisenä niin, että kansalaisjärjestöillä on todelliset mahdollisuudet vaikuttaa jatkotyössä. Komission ehdotus ylimääräisen sosiaalipoliittisen huippukokouksen järjestämisestä on mielenkiintoinen ja myös potentiaalinen mahdollisuus nostaa nykyistä vahvemmin esiin taloudellisten tavoitteiden ja sosiaalisen koheesion nykyistä paremman tasapainon. Helsingissä 24. helmikuuta 2006 Riitta Särkelä toiminnanjohtaja Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu