Asia: Kysely yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää myönteisenä sitä, että komission valkoisessa kirjassa yleishyödyllisistä palveluista tunnistetaan ja tunnustetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden erityisyys ja erityinen luonne.

Field 1:

Yleistä suomalaisesta sosiaalipalvelujärjestelmästä ja sen erityispiirteistä

Suomessa pohjoismaisessa hyvinvointimallissamme kansalaisten hyvinvointia turvaavat palvelut ovat julkisen vallan, valtion ja kuntien, järjestämisvastuulla ja ne tuotetaan usein eri tahojen yhteistyönä siten, että yksityiset alan yritykset ja järjestöt toimivat palveluiden tuottajina. Monituottaja -malli on viime vuosien aikana vahvistunut. Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat pääosin verovaroin rahoitettuja ja käyttäjien palvelumaksut muodostavat vain pienen osuuden.

Sosiaalipalveluiden ensisijainen tehtävä hyvinvointiajattelumme mukaan on kansalaisten tasa-arvon toteuttaminen siten, että julkinen valta turvaa riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille asuinpaikasta riippumatta. Kaikkien oikeus asuinpaikasta riippumatta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin on säädetty Suomen perustuslain 19§:ssä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kohtuuhintaiset ja joissakin tapauksissa ilman korvausta palvelut ovat kaikkien saatavissa. Erityisen tärkeää Suomessa on se, että Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa, jossa ilman julkisen vallan vahvaa roolia ei olisi mitään mahdollisuutta turvata palveluita kansalaisille myös harvaan asutuilla alueilla. Muita vaihtoehtoisia palveluntuottajia ei juurikaan ole ja palveluyrityksillä ei ole elämisen mahdollisuutta, koska harvaan asutuilla alueilla ei ole riittäviä palveluiden ostajapotentiaaleja.

Sosiaali- ja terveyspalvelut on lainsäädännöllisesti määritelty kuntien järjestämisvastuulle. Kunnilla on Suomessa laaja itsehallinto ja kunnat voivat päättää järjestämisvastuusta lainsäädännön luomissa puitteissa itsenäisesti. Puitelainsäädännön lisäksi erityislainsäädännössä on säädetty subjektiivisia oikeuksia mm. lasten päivähoidon,  vammaispalveluiden ja eräiden terveyspalveluiden osalta.

Suomalaisen hyvinvointimallin erityinen merkitys on myös siinä, että eri tutkimusten kautta on kiistatta osoitettavissa, että pohjoismainen hyvinvointimallimme on pystynyt ehkäisemään merkittävällä tavalla laajamittaista köyhyyttä ja syrjäytymistä sekä on turvannut kansalaisten itsenäistä selviytymistä. Toimivat ja kattavat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä sosiaaliturva ovat Suomessa kansalaisten kannalta yksi yhteiskuntamme kulmakivistä.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n näkemyksen mukaan erottelu taloudellisiin ja ei-taloudellisiin palveluihin ei ole relevantti eikä sopiva sosiaali- ja terveyspalvelujen kannalta. Sosiaalipalveluilla, samoin kuin sosiaaliturvajärjestelmillä, on kaksi tavoitetta: niillä toteutetaan kansalaisten sosiaalisia perusoikeuksia ja tavoitellaan yhteiskunnallisen koheesion toteutumista. Kaikkein oleellisinta on se, että ne ovat palveluita, jotka ovat Suomessa perustuslaissa taattu kaikille kansalaisille ja riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä riittävästä toimeentulon turvasta huolehtiminen on julkisen vallan vastuulla. Kyse on kansalliseen kompetenssiin liittyvästä asiasta.

Järjestöjen erityinen rooli ja ainutlaatuinen rahoitusjärjestelmä Suomessa

Julkisen vallan järjestämisvastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa ovat mukana alan yritykset ja kansalaisjärjestöt, erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöt, voittoa tavoittelemattomina toimijoina. Yksityisten palveluntuottajien tarjoamien palveluiden sisällön ja laadun tulee vastata julkisten palvelujen tasoa ja laatua.  Kaikki yksityiset sosiaalipalveluiden tuottajat, niin järjestöt kuin yrityksetkin, toimivat luvanvaraisina tai niillä on ilmoitusvelvollisuus lääninhallituksille. Tämän ennakkovalvontamekanismin kautta turvataan palveluiden käyttäjien oikeuksia. Hyvinvointimallimme poikkeaa tässä oleellisesti suuressa osassa Eurooppaa vallalla olevasta markkina- ja vakuutusperusteista järjestelmästä. Suomessa viranomaisvetoisessa hyvinvointijärjestelmässä markkinoilla on julkisia hyvinvointitehtäviä täydentävä rooli.

Järjestöt tuottavat vuoden 2003 tiedon mukaan 17 % sosiaalipalveluista ja  5 % terveyspalveluista. Järjestöjen tuottamat palvelut ovat usein erityistä asiantuntemusta vaativia palveluja tietylle erityisryhmälle. Varsinaisen palveluiden tuottamisen lisäksi järjestöt tarjoavat kansalaisille monimuotoista sosiaalista tukea. Usein järjestöjen tuottamassa tuessa keskeinen elementti on vertaistuki eli saman elämäntilanteen kokeneet ihmiset toimivat erilaisissa ryhmissä tai muissa tuen muodoissa kokemuksellisen asiantuntemuksensa pohjalta tukena. Vertaistuki on ulottuvuus, jota ei voi korvata ammatillisella tuella ja palvelulla eikä yritysten palvelulla.

Järjestöihin liittyvä suomalainen tutkimustieto nostaa vahvasti esille sen, että järjestöillä on erittäin keskeinen merkitys osallistumis- ja toimintamahdollisuuksien tarjoajana monille ihmisryhmille. Järjestöt näyttävät tavoittavat hyvin erilaisissa vaikeissa elämäntilanteissa olevat ihmiset. Osallistumis- ja toimintamahdollisuudet tukevat vaikeuksissa olevien ihmisten kokemusta omasta tarpeellisuudestaan ja auttavat rakentamaan uudelleen omaa identiteettiä. Kyse on mitä syvimmässä määrin syrjäytymisen ehkäisystä ja aktiivisen kansalaisuuden rakentumisesta. 

Järjestöjen erityinen merkitys ja rooli Suomessa on liittynyt siihen, että järjestöt ovat vuosikymmenten ajan olleet uusien tuen muotojen kehittäjinä yhteiskunnassa oleviin uusiin tuen tarpeisiin. Nykyisistä julkisista, kuntien vastuulla olevista palveluista, huomattava osa on syntynyt järjestöjen kehittämistyön tuloksena ja kunnat ovat ottaneet sittemmin ne omalle vastuulleen.

Suomalaisiin erityispiirteisiin liittyy myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen oma rahoitusmekanismi, Raha-automaattiyhdistys. Raha-automaattiyhdistys (RAY) perustettiin vuonna 1938 keräämään rahapelitoiminnalla varoja suomalaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan tukemiseen. Kansainvälisesti arvioituna Raha-automaattiyhdistys on ainutlaatuinen innovaatio, jonka toiminnan tuotot palautuvat sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan ja sitä kautta tukemaan vaikeissa tilanteissa olevia ihmisryhmiä. Raha-automaattiyhdistyksellä on yksinoikeus raha-automaatti- ja kasinopelitoimintaan sekä kasinon pitoon Suomessa.

RAY:n avustustoiminnan perimmäisenä tarkoituksena on edistää suomalaisten terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Avustuksilla tuetaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen perustoimintaa, hankkeita ja projekteja. Vuosittain avustuksia saa yli 1 000 sosiaali- ja terveysjärjestöä. Raha-automaattiyhdistyksen toiminta ja rahoitus on mahdollistanut Suomeen  vireän ja monipuolisen sosiaali- ja terveysjärjestöjen kentän ja sen toiminnan syntymisen. RAY:n rahoitus on ollut äärimmäisen tärkeä sikäli, että se on mahdollistanut järjestöjen innovatiivisen kehittämistyön uusiin palvelutarpeisiin, kansalaisjärjestötoiminnan, joka tarjoaa liittymisen ja toiminnan mahdollisuuksia sekä erityispalveluita monille pienille erityisryhmille. Raha-automaattiyhdistyksen monopoliaseman säilyminen on välttämätöntä suomalaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevalle toiminnalle ja se tulee turvata Euroopan unionissa kaikissa olosuhteissa. Sisämarkkinasäännökset ja vapaa kilpailu eivät saa romuttaa Raha-automaattiyhdistyksen toimintaa ja sitä kautta suomalaista kansalaisjärjestötoimintaa.

Field 2- Määrittelyt ja erityispiirteet

Sosiaali- ja terveyspalveluiden erityinen luonne

Sosiaali- ja terveyspalveluiden keskeisiä periaatteita Suomessa ovat  universaalisuuden, tasa-arvon, asiakaslähtöisyyden, normaalisuuden  ja  luottamuksellisuuden periaatteet. Sosiaali- ja terveyspalvelut eroavat muista yleishyödyllisistä palveluista mm. sen suhteen, että kriteerit niille, niiden tuloksellisuudelle ja laadulle määräytyvät toisin kuin muille yleishyödyllisille palveluille. Sosiaalipalveluissa laatu liittyy palvelun käyttäjän ja palvelun tuottajan väliseen suhteeseen, palvelun kykyyn vastata käyttäjän yksilöllisiin tarpeisiin. Sosiaalipalvelut ovat kuitenkin erityisiä myös siinä mielessä, että niitä ei voida arvioida eikä niiden merkitystä voida mitata pelkästään mittaamalla yksilöön kohdistuvia vaikutuksia. Kyse ei ole vain palvelujen tuottamisesta, vaan yhteiskunnan sosiaalisen pääoman rakentumisesta. Sosiaalipalveluilla on siksi erityinen merkitys yhteiskunnan koheesion, demokratian ja sosiaalisen pääoman rakentajina. Niiden tuloksellisuutta, vaikutuksia ja merkitystä on siksi arvioitava myös sen kautta, miten ne palvelevat koko yhteisön rakentumista. Tästä syystä sosiaalipalvelut ovat mitä syvimmin kansalliseen ja suomalaisittain vielä myös vahvasti paikalliseen päätösvaltaan kuuluvia asioita. Niillä on juurensa syvällä kussakin yhteiskunnassa ja sen historiassa. Ne ovat aina sidoksissa kansallisin sosiaaliturva- ja hyvinvointimalleihin. Ne ovat siis kansallisesti tunnustettuja, osa kansallista politiikkaa ja systeemejä ja ne ovat rakentuneet tietyn yhteiskunnallisen kehityksen osana.

Palvelujen käyttäjän rooli sosiaalipalveluissa on olennaisesti erilainen kuin palvelun käyttäjän rooli muissa yleishyödyllisissä palveluissa. Käyttäjän osallisuus (user participation) palveluihin tarkoittaa mm. käyttäjän mahdollisuutta osallistua palvelun suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Markkinoistettaessa palveluilla on riski muuttua yhä rajatummiksi ja teknisiksi suoritteiksi, joilla pyritään vastaamaan hyvin kapeasti määriteltyihin palvelutarpeisiin, tarpeisiin, jotka ovat tuotteistettavissa. Sosiaalisten ongelmien luonne taas on monimutkaisempi ja moniulotteinen. Sosiaali- ja terveyspalvelut parhaimmillaan vahvistavat kansalaisten mahdollisuuksia toimia täysivaltaisina ihmisinä, yhteisön jäseninä ja aktiivisina kansalaisina. Tähän identiteetin rakentumiseen ja voimaantumiseen pitkälle tuotteistetut ja pirstotut palvelut eivät pysty. Järjestöjen tarjoamissa palveluissa on lisäksi mukana vertaistuen näkökulma ja järjestöt toimivat merkittävänä tahona syrjäytymisen ehkäisyssä. Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät koskaan voi tyhjentyä taloudellis-hallinnollisiksi suoritteiksi, vaan niissä on yksilön tasolla aina kyse ihmisoikeuksien toteutumisesta, yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisesta ja osallisuudesta. Koko yhteisön tasolla kyse on yhteisön rakentamisesta, yhteiskunnan integraation ja koheesion edistämisestä, solidaarisuuden ja demokratian toteutumisesta.

Field 3-  Kokemuksia EU:n sisämarkkinoista ja kilpailusäännöistä

Sisämarkkinasäännösten tuomista pulmista käyttäjien kannalta

Suomen hallitus on nostanut esille esimerkiksi sisämarkkinamääräysten toteuttamiseen liittyvän yhteisön toimivallan ja toisaalta jäsenvaltioiden kansallisen toimivallan välillä esiintyneitä ongelmia julkisissa terveyspalveluissa, lakisääteisessä sosiaalihuollossa sekä koulutuksessa ja opetuksessa.

Unionille on tosiasiallisesti siirtynyt sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa toimivaltaa erityisesti neljän vapauden ja kilpailun toteuttamiseen liittyvien toimivaltamääräysten ja EY-tuomioistuimen tulkintakäytännön kautta, vaikka päätösvalta sosiaaliturvan järjestämistavoista ja rahoituksesta sekä palveluiden sisältökysymyksissä kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Ongelmat koskevat Suomessa erityisesti kuntien vastuulla olevia lakisääteisiä ja verorahoitteisia hyvinvointitehtäviä.

Keskeinen sosiaali- ja terveysjärjestöjen huoli on se, että sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen soveltaminen sosiaali- ja terveyspalveluihin ja EY-tuomioistuimen tulkintakäytännöt voivat vaarantaa sosiaaliturvan järjestämis- ja rahoitusratkaisuja kansallisella tasolla. Erityisesti Suomen ja muiden pohjoismaiden kaltaisissa verorahoitukseen ja maassa asumiseen perustuvissa sekä universaalisuus vaatimuksen sisältävissä sosiaaliturvajärjestelmissä voi järjestelmän keskeisiin rakenteisiin syntyä merkittäviä ongelmia, jos sisämarkkinavelvoitteet ja EY-tuomioistuimen ratkaisut johtavat siihen, että kansallista rahoitusta alkaa jäsenvaltion lainsäätäjän hyväksymän sosiaaliturvajärjestelmän periaatteiden vastaisesti siirtyä esimerkiksi ulkomailla asuvien ja sinne veronsa maksavien sosiaaliturvan järjestämiseen. EY:n tuomioistuin ei ole näissä tulkinnoissaan noudattanut komission vihreän kirjan näkemystä, että ristiriitatilanteissa julkisten palveluiden tehtävän hoitaminen voi painaa enemmän kuin yhteisön sääntöjen soveltaminen, sisämarkkina- ja kilpailusäännöt mukaan lukien.

Sosiaali- ja terveyspalvelut tarvitsevat oman erityisen asemansa ja suojaamisen sisämarkkinasääntelyä ja palveluiden vapaata liikkuvuutta ja kauppaa tuettaessa. Tärkein perustelu tälle on näiden palveluiden perusoikeuksia toteuttava luonne, josta Suomessa julkinen valta on vastuussa. Palveluiden hallittu kilpailuttaminen on lisännyt kustannustietoisuutta kunnissa. On nähtävissä kuitenkin monia riskejä ja pulmia, joita sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailuttaminen tuottaa palveluiden käyttäjien näkökulmasta. On riski, että palveluita kilpailutettaessa lyhyen aikavälin kustannukset nousevat palveluiden laatua ja pitkän aikavälin vaikutuksia ja kustannuksia keskeisemmäksi tekijäksi.

Koska sosiaali- ja terveyspalvelut perustuvat pitkälti henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen, palveluiden käyttäjien kannalta palvelun pitkäjänteisyys on oleellinen ja välttämätön tekijä, jotta palveluilla voidaan tukea käyttäjän toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä. Sosiaalipalveluissa on usein tärkeää palvelua käyttävän ja sen antajan yhteys, joka on pitkä prosessi ihmisten välillä. Kyse on luottamuksen rakentumisesta tuen tarvitsijan ja työntekijän välillä. Näyttää myös siltä, että kilpailuttaminen pirstoo ehjiä palvelukokonaisuuksia, jolloin toivottavaa vaikuttavuutta ei ole käyttäjän tilanteeseen tai tuen tarvitsija jää ilman tukea palveluiden saumakohdissa.

Field 4

Euroopan unionin tasoinen toiminta ja sääntely tulevaisuudessa

Kansalaisten kannalta hyvinvointimallimme lähtökohta, riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta ja julkiselle vallalle määritelty vastuu sen varmistamisessa on kestävä. Sen kautta huolehditaan kansalaisten tasa-arvosta, palveluiden saatavuudesta myös haja-asutusaluilla harvaan asutussa maassamme sekä palveluiden laadusta. Sen kautta taataan palveluiden saanti kaikille kansalaisille maksukyvystä riippumatta. Hyvinvointimallimme nauttii vahvaa kansalaisten tukea. Näitä lähtökohtia ei saa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan vaarantaa yleishyödyllisiin palveluihin liittyvien unionin tasoisten määrittelyjen ja linjausten kautta.

EU:n tasolla yleishyödyllisyyden yhteiseen määrittelyyn ei pitäisi pyrkiä, mutta kansallisella tasolla eri viranomaisten välillä tarvitaan yhteinen näkemys ja määrittely yleishyödyllisyydestä. Eurooppalaisella tasolla pitäisi kehittää niitä osia palveluista, joilla voidaan hoitaa monikansallisen tilanteen aiheuttamia ongelmia tai tarjoamia mahdollisuuksia. Eri maiden palvelujen käyttö sisämarkkinoilla voisi mm. sisältää ajatuksen, että jos jossakin maassa on tarjolla tiettyä hoitoa, jota muualla ei ole tarjolla, sitä voisi myös muiden jäsenmaiden kansalaisilla olla mahdollisuus saada (esim. uudet syövänhoitomenetelmät, monikulttuurisuudesta syntyvät erityistarpeet). Toisaalta on rakennettava monikansallinen ratkaisu, jolla voidaan turvata niiden EU-kansalaisten tilanne, jotka työskentelevät tai oleskelevat muussa maassa kuin kotimaassaan. Monikansallisten ongelmien aiheuttamien palvelujen tarpeesta tulee EU:n huolehtia. Jatkovalmistelussa on syytä arvioida, tarvitaanko unionin tasolla sosiaali- ja terveyspalveluiden laatuun liittyvät minimistandardit.

Subsidiariteetti-periaatetta tulee kunnioittaa myös tulevaisuudessa ja turvata kansalliset sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämis- ja rahoitusratkaisut niiden omista lähtökohdista.

Komission yleishyödyllisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvän tiedonannon tärkein tavoite tulisi olla sosiaali- ja terveyspalveluiden erityisestä luonteesta johtuvan erityisaseman ja kohtelun turvaaminen sisämarkkinasääntelyä kehitettäessä Euroopan unionissa.  Pitkällä aikavälillä voi olla perusteltua se, että kehitetään unionin tasoista lainsäädäntöä, jonka tavoitteena on turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden asema ja tilanne suhteessa palveludirektiiviin ja muuhun sisämarkkinasääntelyyn. Oleellista on tunnustaa sosiaali- ja terveyspolitiikan omien tavoitteiden itseisarvo suhteessa kilpailukyky- ja taloudellisen kasvun tavoitteisiin.

Avoimen koordinaation menetelmä voi toimia hyvänä kokemuksen vaihdon välineenä, mutta tulisi välttää, että se saa liian tiukkaa ohjaavaa roolia sosiaaliturvan alueella, koska eri maiden sosiaaliturvajärjestelmät poikkeavat niin merkittävästi toisistaan.

Suomalaisella hyvinvointimallilla ja palveluiden verorahoitteisuudella on olemassa vahva kansalaisten tuki tutkimusten mukaan. Viime vaalien yhteydessä käyty kansallinen keskustelu kertoo myös siitä, että kansalaisten huolet liittyvät siihen, romuttaako Euroopan unionin sisämarkkinasääntely ja sen tavoitteet hyvinvointimallimme ja sitä kautta kansalaisten palveluiden saamisen. Mikäli tämän suuntaiset pelot ja huolet entisestään perustellusti lisääntyvät, se vaarantaa Euroopan unionin legitimiteettiä kansalaisten kannalta. Sisämarkkinasäännösten ja hyvinvointipalveluiden ja niiden toteuttamien tavoitteiden keskinäisiä suhteita ratkottaessa käytännössä määritetään myös Lissabonin strategian eri tavoitteiden keskinäistä suhdetta.

Kansalaisten kannalta on kysymys siitä, miten uskottavaa on, että Euroopan unionissa on tavoitteena tasapainon rakentaminen kilpailukyvyn, taloudellisen kasvun, sosiaalisen koheesion ja  ympäristöllisten tavoitteiden välille. Pitkällä aikavälillä unionin legitimiteettiä murentaa myös se, että toistuvasti tulee osoitetuksi, että kilpailukyky ja taloudellisen kasvun tavoitteet ajavat kaikkien muiden tavoitteiden yli. Euroopan sosiaalinen malli ja kansalaisten Eurooppa ovat oleellisia Euroopan unionin kestävän tulevaisuuden kannalta.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry on valtakunnallinen sosiaalipoliittinen asiantuntija- ja yhteistoimintajärjestö, joka toimii hyvinvoinnin kehittämiseksi, erityisesti perusturvan ja peruspalvelujen edistämiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sosiaalisen vastuun lisäämiseksi. Keskusliitto vaikuttaa ja kehittää paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sekä tekee tutkimustyötä mm. julkaisee vuosittain palveluiden ja kansalaisten hyvinvoinnin tilannetta kuvaavan Sosiaalibarometrin.  Strategiamme mukaisesti edistämme kansalaisten, järjestöjen, kuntien ja muun julkishallinnon yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton jäsenyhteisöjä ovat alueelliset sosiaaliturvayhdistykset, ammatilliset järjestöt ja kaikki keskeisimmät valtakunnalliset sosiaali- ja terveysjärjestöt. Tukijäseniä ovat muun muassa kunnat, yritykset ja muilla aloilla toimivat yhteisöt.

Helsingissä 1. joulukuuta 2004

SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO ry

Elli Aaltonen
liittohallituksen puheenjohtaja

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu