Olet tässä: Etusivu > Kannanotot > Lausunnot > Lausunto
	Etusivu STKL Koulutus Tutkimus Julkaisut Kannanotot Lausunnot Tiedotteet Alueellinen toiminta Kansainvälinen toiminta Projektit Mitalit Yhteystiedot Sosiaali- ja terveysviesti Sosternet Palaute Ilmoittautuminen Intranet In English På svenska		Lausunto 31.5.2005 Sosiaali- ja terveysministeriölle Lausunto Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä 2015 -toimenpideohjelmasta 1. Jaoston esitys on monelta osin oikean suuntainen ja ottaa rohkeasti kantaa kentän haasteisiin ja tuleviin kehitystrendeihin. Toimenpide-ehdotukset osoittavat niiden taustalla olevan kattavan työn ja ennakkoluulottoman visioinnin sosiaalityön tulevaisuuden suuntaamiseksi. 2. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan sosiaalityön alalla toimivien tahojen väliset sektorirajat tulevat todennäköisesti hämärtymään entisestään tulevina vuosina. Siksi onkin tarpeen lähteä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kehittämään työkäytäntöjä verkostomaisen työotteen suuntaan ja etsiä keinoja julkisen ja kolmannen sektorin kumppanuuden vahvistamiseen. Tällaisesta työotteesta keskusliitolla jäsentahoineen ja yhteistyössä kuntien kanssa on olemassa jo yli kymmenen vuoden kokemus ns. HYVE -kehittämistyön myötä. Sen kokemukset ovat hyödynnettävissä jatkokehittämistyössä. 3. Eri tahojen osallisuuden vahvistaminen ja varmistaminen osana tulevaa muutosta on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton mielestä erittäin tärkeää. Alan kehittämisessä tuleekin varmistaa, että työssä kuuluvat niin sosiaalialan ammattilaisten, asiakkaiden kuin myös sidosryhmien asiantuntijoiden viestit. Asiakkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisestä on paljon kokemuksia kolmannella sektorilla, erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöillä, joita tässä työssä kannattaa hyödyntää eikä vain luoda uusia kokeiluhankkeita osaamiskeskusten ja korkeakoulujen kanssa, kuten jaoston ehdotuksessa 14 esitetään. 4. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan palvelutarpeen arviointitakuu on erittäin tärkeä ja kannatettava uudistus sosiaalisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Erityisen tärkeä se on monenlaista tukea tarvitsevien ihmisten kannalta, joiden tarpeisiin kaikki tuen tuottajat Sosiaalibarometri 2005 mukaan arvioivat kykenevänsä vastaamaan huonosti. Oikeus kokonaistilanteen ja palvelutarpeen arviointiin tietyn ajan sisällä vahvistaa omalta osaltaan myös sitä, että palvelusuunnitelmat ja sitä kautta pitkäjänteinen työskentely asiakkaiden tilanteen muuttumisen tueksi, sosiaalityö muutostyönä, tulisi nykyistä enemmän mahdolliseksi. 5. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto yhtyy työryhmän ehdotukseen toimeentulotuen laskennallisen osan siirrosta KELAn hoidettavaksi. Siihen tulee kuitenkin myös liittyä rahoitusvastuun siirtyminen valtiolle. Tämä myös vapauttaa resursseja ennaltaehkäisevään työhön sekä odotettavissa olevien tulevien painopisteiden hoitamiseksi, kun esim. vanhustenhuoltoon tarvitaan enemmän voimavaroja. KELA-siirto ei kuitenkaan saa tarkoittaa resurssien vähentämistä sosiaalityöstä ja se tulee erikseen siirron yhteydessä varmistaa. Sosiaalityön säilymistä ja vahvistumista kunnissa tukee myös oikeus kokonaistilanteen ja palvelutarpeen arviointiin tietyn määräajan kuluessa. 6. Sosiaalityön kehittäminen ennaltaehkäisevän työn suuntaan on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan eräs tärkeimpiä esitettyjä kehityssuuntia. Tässä työssä tulee kuitenkin pohtia myös sitä, miten ehkäisevän työn vaikuttavuus saadaan näkyviin myös niille, jotka päättävät resursseista. Kyse on alueesta, jonka vahvistumisen tueksi tarvitaan näyttöä hyödyistä ja ehkäisevän työn vaikuttavuudesta niin inhimillisestä näkökulmasta kuin taloudellisestikin. 8. Muutos vaatii tuekseen jatkuvaa seuraamista ja arvioivaa tutkimusta, jolla pystytään arvioimaan muutoksen suunnan oikeutta. Tämä edellyttää työskentelyltä paitsi läpinäkyvyyttä, dokumentaatiota, kokeilutoimintaa sekä resursseja tutkimukseen ja analyyseihin myös rohkeutta muuttaa suuntaa, jos muutos on havaittu vääräksi. Tässä suhteessa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto tervehtii ilolla jaoston esityksiä numero 19 ja 20. Sosiaalialan ja sosiaalityön vahvistumiseksi on välttämätöntä, että sosiaalialan tutkimus varmistetaan erityisvaltionosuusjärjestelmän avulla. Keskusliiton näkemyksen mukaan sosiaalialaa koskevan tutkimuksen rahoituksen kanavoiminen sosiaalialan osaamiskeskusten kautta jaettavaksi ei saa kuitenkaan merkitä alan tutkimuksen keskittymistä pelkästään kuntasektorille vaan myös järjestöissä tehtävä sosiaalialan tutkimus tulee huomioida tässä kokonaisuudessa. 7. Muuttuvat haasteet ja painopisteet sekä niiden vaatimat resurssit tulee huomioida paitsi sosiaalityön peruskoulutuksessa, myös nykyisen ammattihenkilöstön jatkokoulutuksessa. Myös tällä alueella järjestöjen erityisosaaminen tulee tunnustaa ja ottaa käyttöön. Tässä yhteydessä kannattaa myös tarkastella sitä, millaisia asioita on jo esimerkiksi kokeiltu järjestöissä ja mitä niistä voitaisiin yhdessä oppia. 9. Toimenpideohjelmassa korostetaan eri yhteyksissä sosiaalityön roolia yhteistyössä ja verkostoissa sekä rakenteellista sosiaalityötä. Sosiaalityön rooli yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, ihmisten tarpeiden arvioinnissa sekä esille nostamisessa jäävät analyysissa ja ennen kaikkea ehdotuksissa liian vähälle huomiolle. Sosiaalityö sosiaalisen asiantuntijana ja eri päätösten sosiaalisten ja sosiaalipoliittisten vaikutusten arvioinnissa tulisi olla tulevaisuudessa nykyistä vahvemmin sosiaalityön orientaatiossa mukana. Sosiaalityön asiantuntemuksen välittyminen kunnallisten hyvinvointistrategioiden, erilaisten seudullisten ohjelmien ja maakuntaohjelmien painotuksiin on tulevaisuudessa erittäin tärkeää. 10. Esityksessä on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan niukasti aineksia, jotka liittyvät kansainvälistymiseen, monikulttuurisuuteen ja ennen kaikkea Euroopan unionin ja globalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin. Teemaan on viitattu mm. suosituksen 12 yhteydessä, jossa korostetaan sosiaalityöntekijöiden osaamisen vahvistamista palveluiden kilpailuttamisessa ja yksityisten palveluntuottajien valvonnassa. Vielä nyt muotoiltua suositusta tärkeämpää on se, että sosiaalityön-tekijät tuntevat Euroopan unionin sääntelyn vaikutusmekanismit kansallisiin hyvinvointipoliittisiin käytäntöihin ja pystyvät toimimaan vaikuttajina ja hyvinvointipoliittisten tavoitteiden puolustajina talouden tavoitteiden ylivaltaa vastaan. Kyse on myös siitä, että tutkiva työote vahvistuu ja sosiaalityö nykyistä paremmin pystyy nostamaan vaikuttamistyön välineeksi arjen työprosesseista kertyvän tiedon siitä näkökulmasta, mitä tehdyt ratkaisut vaikuttavat asiakkaiden selviytymiseen ja uusien sosiaalisten ongelmien syntymiseen. Haasteena on päätösten ja valintojen pitkän aikavälin vaikutusten arviointi. Näyttää siltä, että kunnissa ollaan aikaisempaa vahvemmin kilpailutuksen myötä korostamassa tilaaja-tuottajamallia ja kehittämässä palveluiden hankinnassa uusia ratkaisuja. Kyse ei kuitenkaan voi, eikä pidä olla vain palvelutehtaan pyörittämisestä, vaan kunnallisesta sosiaalipolitiikasta ja hyvinvointipolitiikasta. Sosiaalityön yksi tärkeä tehtävä on pitää huolta kuntatasolla siitä, että laaja eri sektoreiden hyvinvointivastuu vahvistuu ja kunnissa säilyy kunnallisen sosiaalipolitiikan ulottuvuus palveluiden järjestämisen rinnalla. 11. Raportissa korostetaan sosiaalityön rakenteiden ja organisoinnin muuttamista sosiaalityön osaamista ja asiakkaiden tarpeita vastaavaksi, mikä on tärkeä lähtökohta. Sosiaalityön tulevaisuuden ja vetovoimaisuuden kannalta kiinnitetään huomiota moniin oleellisiin tekijöihin, mutta kuitataan maininnalla sosiaalityön palkkauksen alhaisuus työn vaativuuteen nähden. Vaikka kyse on työmarkkinaosapuolten neuvottelupöytiin kuuluvasta asiasta, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan sosiaalityön tulevaisuuden ja vahvistumisen kannalta se on yksi oleellisia kohtia, joka on syytä nostaa tarkasteluun. Mikäli todella halutaan vahvistaa sosiaalityötä ja sen osaamista alan palkkauksen on oleellisesti korjaannuttava. 12. Asiakkaiden osallisuus ja empowerment on nostettu raportissa esiin, mutta niihin liittyviä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ei sen sijaan juuri lainkaan. Siihen luontevasti liittyy tulevaisuuden haasteena sosiaalityön advocacy roolin vahvistuminen. Sosiaaliala ja erityisesti sosiaalityö vaatii tulevaisuutensa menestyksen turvaamiseksi rohkeita toimenpiteitä ja yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan nyt esitetyt toimenpide-ehdotukset kaipaavat jatkossa tuekseen laaja-alaista keskustelua ja arviointia koko kehittämisprosessin ajalle. Tässä vuoropuhelussa ja kumppanuuksien rakentamisessa myös sosiaali- ja terveysalan järjestöt tahtovat olla mukana. Helsingissä 31. toukokuuta 2005 SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO ry Elli Aaltonen liittohallituksen puheenjohtaja Riitta Särkelä toiminnanjohtaja Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu