Olet tässä: Etusivu > Kannanotot > Lausunnot > Lausunto
	Etusivu STKL Koulutus Tutkimus Julkaisut Kannanotot Lausunnot Tiedotteet Alueellinen toiminta Kansainvälinen toiminta Projektit Mitalit Yhteystiedot Sosiaali- ja terveysviesti Sosternet Palaute Ilmoittautuminen Intranet In English På svenska		Lausunto 10.2.2005 Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta Asia: Lausunto Lissabonin strategian välitarkastelusta; E 84/2004 vp 1. Lissabonin strategian merkityksestä ja toteuttamisesta Lissabonin strategian tärkeä ydin on talous- ja sosiaalipolitiikan sekä ympäristöpolitiikan menestyksen keskinäinen riippuvuus. Lissabonin strategia on yksi EU:n tärkeimmistä Eurooppaneuvoston päättämistä ohjelmista, joita on tehty talous- ja sosiaalipolitiikan ja niiden suhteiden kehittämisestä. Lissabonin strategiassa unionin kehityksen tavoitetaso asetettiin hyvin korkealle. Strategia tähtäsi myös koheesiopolitiikan parantamiseen, minkä vuoksi se oli sosiaalipolitiikan kannalta toiveita herättävä. Nyt ohjelmakauden puolivälissä on käynyt selväksi, että optimismi oli turha ja strategiassa asetettu tavoite epärealistinen. Sen lisäksi, että talouden kilpailukykyindikaattorit kertovat EU:n jääneen jälkeen ”kilpailijoistaan”, eivät myöskään koheesioon, talous- ja sosiaalipolitiikan tasapainoisempaan soveltamiseen, teknologiseen kehitykseen ja koulutukseen asetetut tavoitteet ole saaneet kovin suurta painoarvoa EU:n eivätkä Suomenkaan politiikassa. Suomessa työttömyys on vähentynyt, mikä on myönteinen ja tärkeä asia, mutta toimenpiteet ovat olleet riittämättömiä hallituksen omien tavoitteiden toteutumiseksi. Suunnitelmat työmarkkinatuen käytön rajoittamisista viittaavat siihen, että uusien työpaikkojen luomisen sijasta työttömien painostusta halutaan lisätä. 2. Lissabonin strategian arviointi unohtaa lähes täysin sosiaalisen koheesion tavoitteen Taloudelliset arvot ja painotukset ovat suhteessa sosiaalisiin arvoihin dominoivia, laajentumisen seurauksena vanhoihin jäsenmaihin suuntautuvana koheesiopolitiikka uhkaa heikentyä. Siihen viittaa ainakin rakennerahastojen tuki, joka on lähes loppunut Suomessa. Ihmisiin ja koulutukseen panostaminen, erityisesti uuden teknologian paremmaksi hallitsemiseksi, ei ole juurikaan lisääntynyt Lissabonin strategian hyväksymisen jälkeen. Tämä kertoo sekä vaikeuksista saada hallitukset investoimaan ihmisiin että siitä, ettei Eurooppaneuvoston päätöksiä juurikaan arvosteta EU:n jäsenmaissa. Erityisesti perustuslain valmistelu ja sen jälkeinen keskustelu kertovat siitä, ettei sosiaalisella ulottuvuudella ja EU:n suhtautumisella kansalaisiin ja heidän hyvinvointiinsa ole kaiken kaikkiaan kovinkaan arvostettua asemaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että komissio uhraa eurooppalaisen sosiaalisen mallin ja vahvan ympäristöpolitiikan kilpailukyvylle ja talouden kasvulle. Lissabonin strategian arvioinnit ovat surullisia aikaisemmin asetetun tavoitteen kannalta. Strategian eri tavoitteiden – kilpailukyvyn, työllisyyden, sosiaalisen koheesion ja ympäristötavoitteiden – tasapainoinen kehittäminen ei näy todellisuudessa olevan tavoite, vaan muut jäävät täysin alisteisiksi taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn tavoitteelle. Laajemminkin on nähtävissä selkeästi tavoite jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien muokkaamisesta siihen suuntaan, että ne eivät ole sisämarkkinoiden ”esteettömälle toiminnalle rasite”. Suomen ei pidä olla valmis tähän kehityssuuntaan. Taustalla on ajattelu, että taloudellinen kasvu automaattisesti on hyväksi ja merkitsee myönteisiä asioita kaikille. Hyväksytty taloudellisen kasvun malli voi joko lisätä tai vähentää sosiaalista koheesiota ja inkluusiota. Ei pidä unohtaa, että on olemassa vahvaa näyttöä siitä, että korkeaan sosiaaliturvan tasoon sijoittaminen on edellytystekijä kestävälle kasvulle ja investointi taloudelliseen ja sosiaaliseen kasvuun. Taloudellisen kasvun ja uusien työpaikkojen syntymisen ja niihin työntekijöiden saamisen tavoitteiden kannalta on välttämätöntä, että köyhyyteen ja syrjäytymiseen puututaan. Jo taloudellisista lähtökohdista arvioiden sillä, että Euroopan unionin alueen lapsista 20 prosenttia elää köyhyydessä, on suuri merkitys. Työmarkkinoiden joustavoittamisen tarve ja siihen sopeutuminen edellyttävät myös uudistettuja ja hyviä sosiaaliturvajärjestelmiä toimiakseen. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry esittää seuraavaa: • Suomen lausunnossa tulee selvemmin ilmaista se, että sosiaaliselle dimensiolle ja koheesiopolitiikalle (talous- ja sosiaalipolitiikan tasapainoisemmalle soveltamiselle) sekä koulutukselle ja hyvinvointijärjestelmille sekä niiden kehittämiselle tulee antaa nykyistä suurempi painoarvo. Euroopan sosiaalisen mallin kehittämisestä ei tule luopua. • Suomi voisi omalta osaltaan nostaa vahvemmin esiin sen, että unionin tasolla tarvitaan kilpailukyvyn kehittyneempää ymmärtämistä siten, että tulevaisuudessakin myönnetään talouden, sosiaalisen ja ympäristön välinen riippuvuus. Näiden alueiden tasapainoinen kehittäminen tulee nostaa uudelleen vahvasti vaatimuksena esiin. • EU:n laajan päätöksentekojärjestelmän ja hallinnon sisäiset jännitteet sekä intressien näkemyserot vaikeuttavat päätösten toimeenpanoa ja valvontaa. Lissabonin strategialle on käymässä näin. Siksi Suomi voisi vedota vahvemmin ja selkeämmin yhteisten päätösten merkityksen ja pitkäjänteisen politiikan puolesta. • Suomi voisi omassa kansallisessa politiikassaan toimia päättävämmin Lissabonin strategian sosiaalipoliittisesti perusteltujen päätösten toimeenpanemiseksi. Lissabonin strategia on EU:n monikansallisen politiikan hyvin laadittu ja tärkeä väline ja siksi parempi toteuttaminen olisi Euroopan unionia monella tavalla vahvistava ja sen uskottavuutta kansalaisten silmissä lisäävä asia. • Euroopan unionin uuden perustuslaillisen sopimuksen tekstien viimeistelyn yhteydessä Suomi ajoi ansiokkaasti ja sai aikaan tekstimuutoksen, joka liittyi unionin yhteisen kauppapolitiikan alueella tehtävään päätöksentekoon silloin, kun tehtävät kauppapoliittiset sopimukset voisivat uhata kansallista sosiaali-, terveys- ja opetuspalveluiden järjestämistä ja rahoitusta. Tältä osin päätöksenteko irrotettiin määräenemmistöpäätöksenteosta ja jäsenvaltio voi edellyttää yksimielisyyttä. Saavutettu tulos on kansalaisten kannalta merkittävä. Hyväksytyn näkökulman tulisi heijastua myös Euroopan unionin omiin päätöksiin ja politiikkaan. Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu