Kuulemistilaisuus eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa 9.1.2007


Asia: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuuleminen hallituksen esityksestä (HE 236/2006 vp) laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto toteaa hallituksen esityksestä (HE 236/2006 vp) laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta seuraavaa:

1. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman uudistaminen sosiaali-
ja terveydenhuollon kansalliseksi kehittämisohjelmaksi välttämätöntä

Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman tavoitteena on ollut luoda kytkentä hallitusohjelman tavoitteiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen välille sekä sitouttaa eri tahot sen toteuttamiseen. Käytännössä TATO on jäänyt niin kunnille kuin järjestöillekin etäiseksi, liian laajaksi ja pirstaleisia kokonaisuuksia sisältäväksi asiakirjaksi, jolla ei ole ollut riittävää käytännön kehittämistyötä ohjaavaa vaikutusta. Näyttää myös siltä, että koko asiakirjaa ei edes riittävästi tunnetta. Havainto on noussut esille niin keskusliiton vuosittain tekemässä Sosiaalibarometrissä kuin Valtiontalouden tarkastusviraston vuonna 2002 tekemässä tarkastuksessa.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää tärkeänä edistysaskeleena sitä, että suunnitellun lakimuutoksen kautta saadaan vahvistettua sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä kansallisella tasolla. Kansallisen kehittämisohjelman avulla voidaan parhaimmillaan rakentaa tiivis yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiselle rinnakkain sekä luoda pitkäjänteisyyttä, tavoitteellisuutta ja vaikuttavuutta kehittämistyöhön. Myönteistä on myös esityksen lähtökohta, että kehittämisohjelmalla on tiivis kytkentä hallitusohjelmaan ja että kansallinen kehittämisohjelma sovitetaan yhteen peruspalveluohjelman kanssa.

Keskusliitto pitää tärkeänä, että uudella sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisella kehittämisohjelmalla on tiivis yhteys hallinnonalan strategioihin ja pitkän aikavälin linjauksiin. Sen tulee keskittyä vain muutamiin keskeisiin tavoitteisiin, joihin eri toimijatahot sitoutuvat sekä niiden toteuttamiseen eri tahojen yhteistyönä. Oleellista on se, että kansallisen kehittämisohjelman avulla pystytään saamaan aikaan todellista ohjausvaikutusta. Sen pitää pystyä vaikuttamaan viime kädessä siihen, että ihmiset saavat laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut eri puolilla Suomea.

Keskusliitto korostaa sitä, että ehdotuksen mukaisesti tavoitteiden määrittelyssä ja valmistelutyössä tulee ottaa huomioon kuntien lisäksi kansalaisjärjestöjen panos ihmisten hyvinvoinnista huolehtimisessa.


2. Sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen pysyvät tukirakenteet ovat olleet puutteelliset ja niitä tulee uudistuksen yhteydessä vahvistaa. Se, että valtioneuvosto esityksen mukaisesti nimeää sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan neljäksi vuodeksi kerrallaan parantaa oleellisella tavalla nykyistä tilannetta. Se myös antaa alan kehittämisen kannalta merkittävää painoarvoa sekä tukee eri tahojen sitoutumista ja yhteistyötä.

Keskusliitto pitää välttämättömänä, että valtakunnallisen eri tahojen yhteisen näkemyksen muodostamiseksi, ohjelman koordinoimiseksi, vuosittaisten tarkistusten tekemiseksi sekä arviointia varten valtioneuvosto nimeää valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan. Neuvottelukunnan tulee olla laaja-alainen, jotta se tukee eri hallinnonalojen ja eri tahojen yhteistyötä.

Neuvottelukunnasta asetuksella jatkossa säädettäessä tulee lähteä siitä, että siinä on mukana alueellisten keskeisten toimijoiden, erilaisten kuntien ja keskeisten sosiaali- ja terveysalan keskusjärjestöjen edustus.

Alueellista organisointia valmisteltaessa tulee huolehtia siitä, ettei rakenneta uusia ja päällekkäisiä rakenteita, vaan vahvistetaan ja täsmennetään olemassa olevien alueellisten toimijoiden mm. lääninhallitusten ja sosiaalialan osaamiskeskusten roolia. Sosiaalialan osaamiskeskusten toiminta kehittämistä tukevana rakenteena edellyttää niiden pysyvän resurssoinnin vahvistamista. Alueellisessa organisoinnissa on otettava sosiaali- ja terveysjärjestöt mukaan.


3. Jatkossa on tarpeen arvioida ja uudistaa ohjausjärjestelmän kokonaisuutta

Sosiaali- ja terveydenhuollossa normiohjauksen vahvistamisen tarve on ilmeinen, myös se on arvioitava tässä yhteydessä. Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksen valtionosuuksia on korotettu, se ei ole riittävästi parantanut palvelujärjestelmän pulmia esim. vaikeimmassa tilanteessa olevien kannalta.

Keskusliitto pitää tärkeänä, että jatkossa valtionosuusjärjestelmää kehitetään siten, että voivavarat ohjautuvat todella niille alueille, joissa on suuria tarpeita ja jotka on määritelty kehittämisen kohteiksi.


4. Kehittämishankkeiden rooli tulevaisuudessa

Kehittämishankkeilla on uskottu olevan suuri merkitys alan kehittämisen ja myös ohjauksen kannalta. Ne ovat kuitenkin monesti etääntyneet perustoiminnasta ja sen kehittämisestä, jääneet irrallisiksi ja vaikuttavuudeltaan heikoiksi. Keskusliitto pitää hyvänä sitä, että kehittämiseen varatut määrärahat rakennetaan kiinteämmäksi osaksi kehittämisohjelman toteuttamista ja on tärkeää, että niihin liittyvää hallinnollista kuormaa vähennetään. Oleellista on myös se, millaiseen tietopohjaan ja tarvearviointiin ne perustuvat. Esityksen yleisperusteluissa kohdassa 2 todetaan, että uudessa järjestelmässä valtionosuudet suunnattaisiin suoraan kuntien ja alueiden käyttöön tukemaan kansallisesti asetettujen tavoitteiden toteuttamista. Todetaan, että jatkossa siirryttäisiin hakemusmenettelystä enemmän sopimusmenettelyyn.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää tärkeänä sitä, että kehittämistyöhön on valtionosuuksina varattu resursseja tulevaisuudessakin ja kehittämistyö voi toimia osana palvelujärjestelmän ohjausta. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen tulevaisuuden haasteita vastaavaksi ja uusien toimintatapojen kehittäminen edellyttävät keskusliiton näkemyksen mukaan sektori- ja toimijarajat ylittävää kehittämisorientaatiota ja sen huomioon ottamista myös hankerahoituksen uudistamisessa. Monitoimijainen orientaatio on välttämätön myös siksi, että uusia toimintatapoja ja innovaatioita on todettu syntyvän erityisesti erilaisen osaamisen yhdistämisestä ja eri toimijoiden rajapinnoilla.

Ihmisten kannalta sosiaalialan kehittämistä ei voi nähdä vain julkisen professioiden varaan rakentuvana. Sosiaalialan osaaminen ja sen kehittäminen tulee ymmärtää myös ammatillisen osaamisen, vertaisosaamisen ja vapaaehtoistoiminnan yhdistelmien rakentumisen vahvistamisena.

Sosiaali- ja keskusliitto pitää sopimuspohjaista rahoitusmallia myönteisiä mahdollisuuksia sisältävänä. Siinä on syytä mahdollistaa myös se, että rahoitus voi suuntautua myös muille toimijoille, esim. järjestöille ja säätiöille ja yrityksille, vaikka kokonaisuuden koordinointi- ja päävastuu olisikin kunnilla. Järjestöjen rooli sopijaosapuolina on varmistettava.


Helsingissä 9. tammikuuta 2007

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja

Marja Vuorinen
kehittämispäällikkö

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry



Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu