Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle

Asia: Lausunto komission tiedonantoon ''Yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskeva uusi eurooppalainen sitoumus''

Pyydettynä lausuntona Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto toteaa erityisesti yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin liittyen kohteliaimmin seuraavaa:


1. Yleishyödyllisten palvelujen ml. yleishyödylliset sosiaalipalvelut organisointi ja rahoitus kuuluvat kansallisen määräysvallan piiriin

On myönteistä että komissio jatkaa tiedonannon avulla luvatusti prosessia sosiaalipalveluiden yleishyödyllisen luonteen selvittämiseksi. Joltakin osin tiedonanto selkiyttää komission lähtökohtia asiassa. Pulmana suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän ja hyvinvointimallimme kannalta on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö ei tunne yleishyödylliset sosiaalipalvelut käsitettä. Lainsäädäntömme lähtee perustuslakia myöten siitä lähtökohdasta, että julkisen vallan tulee turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille asuinpaikasta riippumatta. Lähtökohtana on universaalisuuden periaate, palveluiden turvaaminen kaikille.

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysturvaan ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin hyvin olennaisesti vaikuttavista päätöksistä ja säädöksistä (mukaan lukien palveludirektiivi) käytävää keskustelua vaikeuttaa se, että käytetyt käsitteet ovat merkitykseltään varsin tulkinnanvaraisia ja epäselviä. Suomalaisen hyvinvointiajattelun kannalta ne ovat lähtökohdiltaan myös hyvin erilaiset, eivätkä riittävästi tunnista sosiaalipalveluiden perusoikeuksia toteuttavaa erityisluonnetta.

Suomessa on Euroopan unioniin liittymisestä alkaen laajalti vallinnut käsitys, jonka mukaan unionilla ei ole sellaista toimivaltaa, että se voisi juuri kajota jäsenvaltioiden harjoittamaan sosiaalipolitiikkaan ja sitä kautta sosiaaliturvajärjestelmäämme muutoin kuin hyvin rajoitetusti, lähinnä koordinoimalla sen soveltamista työvoiman liikkuvuuteen liittyen. Viimeistään palveludirektiivi kuitenkin teki selväksi sen, ettei sosiaali- ja terveyspalveluilla, muutoin kuin julkisen vallan itsensä tuottamana, katsota olevan erityisasemaa sisämarkkinasäätelyn ja perustamissopimuksen turvaamien vapauksien (tavaroiden, pääoman, työvoiman ja palveluiden vapaa liikkuvuus) toteuttamisessa. Sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan ainoastaan poikkeuksellisesti jättää sisämarkkina- ja kilpailuvaatimusten ulkopuolelle tiettyjen kriteerien täyttyessä, joista yksi on kyseisten palvelujen mahdollinen yleishyödyllinen luonne. Jatkossa kuitenkin Lissabonin sopimuksen, uuden unionin perussopimuksen, liitteenä oleva, oikeudellisesti sitova perusoikeuskirja voi antaa mahdollisuuden perusoikeuksien ja sisämarkkinavapauksien nykyistä paremman tasapainon rakentamiseen Euroopan unionin kehittämisessä.

Vaikka niin käsillä oleva komission tiedoksianto kuin EU:n perustamissopimus ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinkin tunnustavat jäsenvaltioiden vapauden määritellä yleishyödylliset tehtävänsä ja niiden järjestämistä koskevat periaatteet, tätä vapautta on kuitenkin tiedonannon mukaan käytettävä läpinäkyvästi ja yhteisölainsäädäntöä kunnioittaen. Komissio katsoo tiedonannon mukaan, että viime vuosien muutosten yhteisvaikutuksen seurauksena yhä suurempi osa sosiaalipalveluiden tarjoajien toiminnasta kuuluu nykyään EY:n lainsäädännön soveltamisalaan silloin kun toiminta on luettavissa taloudelliseksi. Palveluiden järjestämistapa ei poista sitä tosiasiaa, että markkinoilla toimiessaan yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden tuottamisen on tapahduttava yhteisöoikeuden puitteissa.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää tärkeänä tiedonannon lähtökohtaa, että yleishyödylliset palvelut ml. yleishyödylliset sosiaalipalvelut kuuluvat kansallisen määrittelyn, organisoinnin ja rahoituksen piiriin. Tästä lähtökohdasta tulee pitää tiukasti kiinni. Keskusliitto ry pitää tärkeänä myös, että käytettyjä käsitteitä selkiytetään edelleen ja että Suomi osallistuu siihen tavalla, joka varmistaa kansallisten näkökohtiemme ja intressiemme huomioon ottamisen.

Sosiaalipalveluiden perussoikeuksia toteuttava luonne on joltakin osin tunnistettu komission tiedonannossa, mutta ei riittävästi. Suomen tulee omissa vastauksissaan selkeästi painottaa sosiaalipalveluiden universaalia ja perusoikeuksia toteuttavaa luonnetta Suomen kannalta sekä samoin sosiaalipalveluiden merkitystä alueellisen ja sosiaalisen eheyden turvaamiseksi. Hyvinvointimalliamme ajatellen myös kuntien merkitys ja itsehallintorooli on merkittävä tekijä.


2. Ydin on sosiaalipalvelujen taloudellisten ja ei-taloudellisten palveluiden välinen rajanveto

Yleishyödyllisten palveluiden ja yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden määrittelyn kannalta oleellinen kysymys on se, miten taloudellisten ja ei-taloudellisten palveluiden rajanveto tehdään. Tuomioistuimen tulkinnat tästä ovat tiedonannonkin mukaan sattumanvaraisia sikäli, että ne perustuvat eri puolilta Eurooppaa tulevien yksittäistapausten pohjalta tehtäviin linjauksiin.

Riippuen siitä miten käytettyä käsitteistöä ja etenkin taloudellisen ja ei- taloudellisen rajaa tulkitaan, sillä saattaa olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia Suomen sosiaaliturvajärjestelmälle. Sen selvittäminen mitä yleishyödyllisyydellä tarkoitetaan sekä kansallisesti että EU:n tasolla on suuri haaste. Erityisen tärkeäksi muodostuu rajanveto ”yleishyödyllisten palvelujen” ja ”yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen” välillä, koska niihin sovellettavat yhteisön säännökset poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi palveludirektiivissä yleishyödylliset palvelut on jätetty sen soveltamisalan ulkopuolelle, kun taas se tulee sovellettavaksi yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin.

Taloudellisen toiminnan keskeisenä määrittäjänä on palvelun vastikkeellisuus ja se ymmärretään EU-oikeudessa hyvin laajasti, voitontavoittelupyrkimystä edellyttämättä. Komission näkemyksestä siis seuraa, että sisämarkkina- ja kilpailulainsäädäntö tulee lähtökohtaisesti sovellettavaksi kaikkiin sosiaalipalveluihin, jotka eivät ole julkisen vallan itsensä tuottamia, ellei erikseen voida osoittaa, että säädännön soveltaminen estää julkisen velvoitteen hoitamista.

STKL korostaa sitä, että taloudellisen ja ei- taloudellisen rajanveto on jatkossa kansallisesti erittäin tärkeä määrittelytehtävä. Yhtä tärkeää on osoittaa ne tilanteet, joissa sisämarkkinasääntelyä ei tule soveltaa jonkun muun kuin julkisen vallan tuottamiin sosiaalipalveluihin, koska sääntelyn noudattaminen estäisi julkisen velvoitteen hoitamista. Tällaisten toimenpiteitten on perustuttava objektiivisiin perusteisiin, jotka ovat syrjimättömiä, oikeasuhtaisia ja etukäteen tiedossa.



3. Avoimen koordinaation menetelmä on jatkossa yhteistyön väline EU-tasolla, eurooppalaisten vähimmäisstandardien määrittelyä tulee välttää

Sosiaalipalveluiden saatavuuden ja laadun turvaaminen ovat jatkossa paitsi suomalainen myös yleiseurooppalainen haaste. Yhteistyölle jäsenvaltioiden välillä ja mahdollisuuksille toisilta oppimiseen on hyvä luoda edellytyksiä. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla se, että otetaan huomioon jäsenmaiden sosiaalipalvelujärjestelmien ja perinteiden erot. Tämä merkitsee sitä, että useinkaan ns. hyvät käytännöt eivät ole sellaisinaan siirrettävissä, vaan jotkin niitä koskevat periaatteet.

Tiedonannossa nostetaan esille myös haaste sosiaalipalveluiden vähimmäisstandardeista ja vähimmäisoikeuksista sekä näihin liittyvän valvonnan aikaansaaminen. Keskustelun avaaminen on tärkeää, mutta ei ongelmatonta, jos todella kunnioitetaan jäsenvaltioiden päätösvaltaa yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden organisoinnissa ja rahoituksessa.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää jäsenvaltioiden keskinäisen oppimisen ja kokemuksenvaihdon kannalta avoimen koordinaation menetelmää toimivana keinona.

Sosiaalipalveluiden laadun valvonnan tulee jatkossakin, samoin kuin palveluiden organisoinnin ja rahoituksen, olla kansallinen kysymys ja tehtävä. Euroopan unionin tasolla uuden, palveluiden laatua ja sosiaalipalveluiden käyttäjien oikeuksia valvovan elimen perustamista STKL pitää epärealistisena ja palveluiden kansallisen rahoituksen ja organisoinnin kannalta ristiriitaisena asiana. Keskusliiton mielestä EU-tason valvontaelintä ei tule perustaa. Samoin sosiaalipalveluiden vähimmäisstandardien määrittelyä ei tule antaa EU-tasolla tapahtuvaksi, vaan se on kansallinen kysymys.


4. Oikeusvarmuuden parantaminen tarpeen jatkossa

Viime kädessä päätöksen jäsenvaltion tekemien määrittelyjen yhdenmukaisuudesta perustamissopimuksen kanssa tekee Euroopan yhteisöjen tuomioistuin. Koska tuomioistuin voi ohjata säädösten tulkintaa ainoastaan käsittelemiensä yksittäistapausten kautta, sen kannan muotoutumiseen vaikuttaa pakostakin se, millaisia tapauksia eri puolilta Eurooppaa saatetaan sen käsittelyyn ja miten esitettyinä. Siinä mielessä sen toiminta on ennakoimatonta. Vaikka komission tiedonanto pyrkii osaltaan valottamaan käytettyjä käsitteitä, myös siinä myönnetään että tuomioistuimen oikeuskäytännön jatkuva muuttuminen, erityisesti siltä osin kuin on kyse ”taloudellisen toiminnan” käsitteestä, aiheuttaa epävarmuutta.

Suomi on johdonmukaisesti lähtenyt siitä, että yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden EU- tason sääntelyä ei tarvita. Nyt käsittelyssä olevassa Suomen kannassa on todettu, että ”tässä vaiheessa ei ole tarpeellista luoda uutta yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevaa EU-tason lainsäädäntöä tai sääntelyä. Sen sijaan Suomi pitää tärkeänä jatkaa yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista käytävää vuoropuhelua EU:ssa. Ymmärrys sosiaalipalveluiden luonteesta, erilaisista järjestämistavoista sekä yhteisöoikeuden merkityksestä on lisääntynyt. Edelleen esiintyy kuitenkin epätietoisuutta tai jopa väärinkäsityksiä. Myös terveyspalveluilla ja niiden markkinoilla on omat erityispiirteensä, joita ei tule unohtaa yleishyödyllisistä palveluista puhuttaessa. Tämän takia Suomi katsoo, että vuoropuhelua on jatkettava monista sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinoihin, tehtäviin sekä järjestämis- ja tuottamistapoihin liittyvistä kysymyksistä.”

On myönteistä, että komission tiedoksianto tunnustaa sosiaalipalveluiden olevan eurooppalaisen yhteiskunnan ja talouden tukipylväitä, että ne edistävät useita yhteisölle keskeisiä tavoitteita ja arvoja, ja että niillä taataan ihmisten perusoikeuksien toteutumista.

Olisi johdonmukaista todeta, etteivät sisämarkkinasäännökset kaikilta osiltaan luontevasti taivu sovellettaviksi sosiaalipalveluihin, kuten jo osittain tehtiinkin jättämällä eräät keskeiset sosiaalipalvelut palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ja pyrkiä laatimaan sosiaali- ja terveyspalveluita koskevaa erityissäätelyä erillisen direktiivin muodossa.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää myönteisenä komission pyrkimystä sosiaalipalveluiden erityisen luonteen määrittämiseen. Keskusliitto katsoo, että tulevaisuudessa voi olla perusteltua edetä EU-tasolla sosiaalipalveluita koskevaan erityissäätelyyn erillisen direktiivin muodossa, koska se toisi selkeyttä ja oikeusvarmuutta nykyiseen, EY-tuomioistuimen yksittäistapauksiin pohjautuvien linjausten pohjalta tapahtuvaan lainsäädännön syntymiseen nähden. Mikäli tähän suuntaan edetään, edellyttää se Suomelta vahvaa omaa näkemystä, millainen erillisdirektiivi turvaisi parhaiten Suomen intressejä.

Sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut muodostavat Suomessa kokonaisuuden ja terveyspalveluihin liittyvä komission ehdotus direktiiviluonnokseksi on tulossa vielä tänä kesänä.


5. Kansallinen määrittelytyö tehtävä ja kansallinen strategia laadittava

STKL yhtyy Suomen perusmuistion linjaukseen kansallisen joustavuuden turvaamisen välttämättömyydestä yleishyödyllisten palveluiden määrittelyssä, jotta eri maiden järjestelmien erityispiirteet voidaan ottaa huomioon sekä siihen, että tiedonannon listaus yleishyödyllisten palvelujen erityispiirteistä on selkiyttävä, mutta esimerkinomainen ja ei kattava. Sosiaalipalveluiden kirjo on laaja ja muuntuva ja niiden yhtenäinen ja yksiselitteinen määrittely on hankalaa. Kansalliselle monimuotoisuudelle on jätettävä tilaa.

Suomessa on analysoitava, miten yhteisöoikeus vaikuttaa yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen rahoitukseen, järjestämiseen ja tarjontaan. Kansallinen mahdollisuus määrittelyjen tekemiseen on käytettävä ja otettava käyttöön se liikkumatila, johon sisämarkkinasääntely ja EY-tuomioistuimen linjaukset antavat mahdollisuuden.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää välttämättömänä, että Suomessa käynnistetään kansallinen määrittely yleishyödyllisistä palveluista – mukaan lukien sosiaali- ja terveyspalvelut – ja laaditaan yleishyödyllisiin palveluihin liittyvä kansallinen strategia yhteistyössä eri ministeriöiden kesken.


6. Erityisryhmien ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien palveluiden saaminen turvattava

Suomalainen universaalissa palveluajattelussa lähtökohtana on, että julkisella vallalla on laaja hyvinvointivastuu, johon kuuluu huolenpito, solidaarisuus ja yhteisvastuu sekä riskien ja resurssien tasaus. Hyvinvointipolitiikan toteuttaminen sekä koko yhteisön rakentuminen on olennainen osa sosiaalipalveluiden tavoitteita ja parhaimmillaan palvelut vahvistavatkin ihmisten mahdollisuuksia toimia täysivaltaisina kansalaisina.

Suomessa kuntien ja järjestöjen kumppanuudella sosiaalipalveluiden tuottamisessa on vahvat perinteet, joita sisämarkkinasäädösten soveltaminen on olennaisesti muuttamassa. Se, ettei järjestöjen perinteisesti yleishyödyllisenä pidettyä toimintaa sosiaalipalveluiden tuottamisessa periaatteessa mitenkään eroteta voittoa tavoittelevien yritysten vastaavasta toiminnasta, ei voi olla vaikuttamatta niiden toimintaedellytyksiin. Sisämarkkinasääntelyssä järjestöt rinnastetaan yrityksiin eikä niillä ole erityisasemaa.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n mielestä nyt käynnissä olevaa keskustelua on johdatettava suuntaan, jonka painopiste on sosiaali- ja terveyspalveluiden tavoitteissa itsessään pikemminkin kuin niihin liittyvissä talous- ja kilpailunäkökohdissa.

Keskusliitto katsoo, että ehdottamamme yleishyödyllisiin palveluihin liittyvän kansallisen strategian valmistelun yhteydessä tulisi myös selvittää, miten nykyisten EU:n kilpailu- ja valtiontukisäännösten puitteissa voidaan tuottaa tarvittavat sosiaalipalvelut mahdollisimman laadukkaasti ja tehokkaasti, ja millaisilla palvelujen tuottamismalleilla julkinen hyvinvointivastuu voi parhaiten vastata erilaisten väestöryhmien tarpeisiin.

Keskusliitto katsoo myös, että samanaikaisesti Suomessa on syytä tutkia, onko edellytyksiä sille, että perustamissopimuksen kilpailua tai julkisia tukia koskevat määräykset voisivat joiltakin osin tulla syrjäytetyksi ja jos, niin millaisin edellytyksin tämä voisi tapahtua. Edellyttäisikö esimerkiksi joidenkin väestöryhmien palvelujen turvaaminen sitä, että jollekin tietylle palveluntarjoajalle annettaisiin lain nojalla erityinen asema julkisen velvoitteen hoitamiseksi.

Kansallista yleishyödyllisten palveluiden strategiaa laadittaessa on arvioitava erikseen sisämarkkinasääntelyn vaikutukset järjestöjen tuottamiin palveluihin ja sitä kautta tiettyjen erityisryhmien palveluiden saatavuuteen tulevaisuudessa sekä arvioitava, miten näiden haavoittuvien ihmisryhmien palvelutarpeet tulevat turvatuksi ja riittävän asiantuntemuksen säilyminen varmistetuksi, koska monilla alueilla kyseinen osaaminen on lähinnä vain järjestöissä.


7. Palveludirektiivin kansallisen implementaation valmistelussa sen ulkopuolella olevat
sosiaalipalvelut on täsmennettävä.

Palveludirektiivin ulkopuolelle on jätetty osa sosiaalipalveluista. Se jää kuitenkin epäselväksi, mitkä sosiaalipalvelut on jätetty ulkopuolelle. Palveludirektiivin kansallisen implementaation valmistelusta on kansallisista lähtökohdista tehtävä tähän liittyvä selkiytys.



Helsingissä 21. huhtikuuta 2008

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja

Pirjo Pietilä
kehittämispäällikkö

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry



Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu