Olet tässä: Etusivu > Kannanotot > Kannanotto
	Etusivu STKL Koulutus Tutkimus Julkaisut Kannanotot Lausunnot Tiedotteet Alueellinen toiminta Kansainvälinen toiminta Projektit Mitalit Yhteystiedot Sosiaali- ja terveysviesti Sosternet Palaute Ilmoittautuminen Intranet In English På svenska		Kuulemistilaisuus Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaostossa 8.3.2006 Kannanotto Valtiontilintarkastajien kertomukseen vuodelta 2005, luku Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen ja tuottamisen haasteet Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry on valtakunnallinen sosiaali- ja terveyspoliittinen yhteistoiminta- ja vaikuttajajärjestö, jonka jäsenininä on 126 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan liittoa, 16 alueellista sosiaaliturvayhdistystä sekä tukijäseninä kuntia ja muita yhteisöjä. Lausuntonaan Valtiontilintarkastajien vuoden 2005 kertomukseen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto toteaa, että Valtiontilintarkastajien kertomus 2005 kiinnittää huomiota keskeisiin kysymyksiin ja tuo hyvin esiin sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen ja tuottamisen keskeiset haasteet. Raportti antaa myös hyvän kuvan sosiaali- ja terveysjärjestöjen asemasta ja roolista. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto haluaa kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin kysymyksiin. 1. Väestöryhmien välisiin hyvinvointieroihin ja ihmisten syrjäytymiskehitykseen on puututtava Vaikka suomalaisten hyvinvointi ja terveys ovat jatkuvasti kohentuneet, eri väestöryhmien hyvinvoinnin erot ovat kasvaneet ja erityisesti lapsiköyhyys on lisääntynyt. Myös väestöryhmien väliset terveyserot ovat Suomessa huomattavan suuret. Taloudellinen huono-osaisuus yhdistyy selkeästi työttömyyteen ja sen aiheuttamiin ongelmiin, heikkoihin asumisoloihin, terveysongelmiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Hyvinvoinnin erojen vähentämiseksi on tehty viime vuosina erilaisia toimia. Palvelujen rahoituksessa ja tuottamisessa on tulevaisuudessa kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, etteivät väestöryhmien väliset erot pääse entisestään syvenemään palvelujen tuottamisen rakenteita ja toimintatapoja uudistettaessa. ð Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää välttämättömänä, että köyhyys- ja syrjäytymiskierteiden katkaisemiseen puututaan nykyistä määrätietoisemmin eri hallinnonalojen ja toimijoiden yhteistyönä. Yksittäisillä toimilla ei näin monimutkaisia ongelmia voida ratkaista. Keskusliitto korostaa myös sitä, että köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyn ja jo syntyneiden ongelmakierteiden katkaisu tulee ottaa yhdeksi painopisteeksi tulevan hallituskauden hallitusohjelmaan sekä sitä, että kehysbudjettia tuleville vuosille laadittaessa resursseja tulee varata nykyistä enemmän tähän kokonaisuuteen. 2. Vähimmäisturvaan tarvitaan pikaisia korjauksia Viimesijaisista etuuksista riippuvaisten ihmisten asema on suhteellisesti heikentynyt. Vähimmäistoimeentuloturva on jäänyt pahasti jälkeen reaaliansioiden kehityksestä. Kun reaaliansiot vuosina 1993 – 2004 kasvoivat yli 25 prosenttia, oli toimeentulotuen reaalimuutos – 3 prosenttia, kansaneläkkeen 2,1 prosenttia ja työttömän perusturvan 1,8 prosenttia. Toimeentulovaikeudet kasautuvat yksinhuoltajatalouksille ja yksinhuoltajista toimeentulotuen saajia on lähes kolmannes. Köyhyysaste on 1990 – luvun puolivälistä alkaen kasvanut, ongelmat kasautuvat entistä enemmän ja väestöryhmien välinen polarisaatio näyttää jääneen pysyväksi. ð Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto katsoo, että tilanteen korjaaminen edellyttää määrätietoisia toimia ja vähimmäisturvaetuuksien tasojen korottamista niin, että niillä voi tulla toimeen ja elää ihmisarvoista elämää. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tavoitteena on saada mahdollisimman moni ihminen takaisin työelämään. 3. Ongelmia ehkäisevään työhön panostaminen on kustannustehokasta ja inhimillistä Hoidon tarpeen arviointi on viime aikoina muodostunut terveydenhuollon erityiseksi painopisteeksi. Ihmisten hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtiminen edellyttää kuitenkin, että pelkän hoidon tarpeen arvioinnin lisäksi on panostusta lisättävä ongelmia ehkäisevään työhön. Ehkäisevä työ on aina pitkäjänteistä. Se merkitsee panostamista ihmisten elinolosuhteisiin ja osallistumismahdollisuuksiin. Tämä koskee muun muassa lapsiperheitä sekä niitä ihmisiä, joilla on vaara syrjäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle mielenterveys- ja päihdeongelmien tai kesken jääneiden opintojen johdosta. Sellaiset palvelut ja tukimuodot, jotka helpottavat ihmisten arkielämää, tuovat mielekkyyttä, näköaloja ja osallistumismahdollisuuksia vähentävät pitkällä tähtäimellä muun muassa raskaiden lastensuojelu- ja mielenterveyspalvelujen tarvetta ja niistä aiheutuvia varsin korkeita kustannuksia kansantaloudelle. Terveyttä vaarantavien elämäntapojen tavoin yksinäisyys, toivottomuus ja sosiaalisen tuen puute ennustavat vahvasti fyysistä ja psyykkistä sairastumista ja eläköitymistä ja aiheuttavat sen myötä raskaita kustannuksia kansantaloudelle. Järjestöillä on ehkäisevässä työssä merkittävä rooli, mutta esimerkiksi puolet paikallisista vammaisyhdistyksistä raportoi kuntien toiminta-avustustensa vuonna 2005 vähentyneen. Tilaaja-tuottajamalli on noussut yhdeksi palvelurakenteen uudistamisen teemaksi, vaikka kansainväliset kokemukset eivät rohkaise mallin käyttöönottoon. Sen lisäksi, ettei malli ole useinkaan tuonut kustannussäästöjä, mallin yleistyminen tulee todennäköisesti merkitsemään entistäkin vähäisempää panostusta ehkäisevään työhön. Ehkäisevään toimintaan liittyvä ajattelu ja lähestymistavat eivät istu tilaaja-tuottajamalliin. Ehkäisevä toiminta ja terveyden edistäminen edellyttävät, että eri hallinnonalat kantavat vastuusta omien päätöstensä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävän arkielämän aikaan saamisesta. Ongelmia ehkäisevää toimintaa ei voi ostaa eikä myydä tuotepaketteina. ð Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää tärkeänä, että ehkäisevä toiminta nostetaan todelliseksi vaihtoehdoksi korjaavan toiminnan rinnalle ja että siihen myös suunnataan resursseja. Lisäksi on tärkeää, että kunnissa turvataan paikallisten järjestöjen toimintaedellytykset toiminnan yleisavustuksilla, koska siten merkittävästi mahdollistetaan järjestöjen ehkäisevää toimintaa. 4. Sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet kilpailupoliittisia tavoitteita merkittävämpiä Palvelujärjestelmän muutokset kohdistuvat tällä hetkellä rajuina moniin kansalaisiin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamisessa on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton mukaan useita vakavia ongelmia. Palvelujärjestelmässä joudutaan nyt etsimään aiempaa paljon enemmän ratkaisuja laaja-alaisiin, sosiaali- ja terveydenhuollon välimaastoon sijoittuviin monisyisiin hankaliin ja pitkittyneisiin elämäntilanteisiin, joissa ongelmilla ei ole alkua eikä loppua. Tällaisia tilanteita on erityisesti köyhyydessä elävien lapsiperheiden, koulupudokkaiden sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien kamppailevien ihmisten kanssa. Lukuisien selvitysten mukaan nämä ongelmat vaativat pitkäkestoisia sektorirajat ylittäviä palveluja sekä arkielämän tukea ja saumatonta yhteistyötä palvelujen välille. Kilpailuttaminen, palvelutuottajien asettaminen jatkuvaan keskinäiseen kilpailuasemaan ja palveluketjujen pilkkominen keinotekoisiksi tuotteiksi vaikeuttavat eivätkä suinkaan edistä ratkaisujen löytymistä näihin ongelmiin. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto toteutti vuoden 2006 alussa kaksi tutkimuskyselyä, joihin vastasi 110 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan liittoa. Kuntien palveluhankinnoissa ovat järjestöjen mukaan tärkeimmiksi kriteereiksi nousseet palvelujen lyhyen tähtäimen kustannukset. Kansalaisen kannalta on ongelmallista, että esimerkiksi asumispalveluja ostetaan asiakkaille yhä kauempaa kotikunnasta. Järjestöjen näkemyksen mukaan kilpailuttaminen toimii silloin kun kilpailutettavat toiminnot voidaan tuotteistaa ja palveluilla on olemassa todelliset markkinat ja useita tuottajia. Tällaisia markkinoita ei kaikkiin palveluihin voi toiminnan luonteen vuoksi usein edes syntyä. Hankintalain uudistus on tulossa eduskuntakäsittelyyn. Lakiuudistukseen sisältyvä neuvottelumenettely on myönteinen asia ja käytännössä ainoa kohtuullinen vaihtoehto niiden ihmisten kannalta, jotka tarvitsevat monenlaisia palveluja. ð Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton mielestä kilpailuttamista tulee soveltaa sosiaali- ja terveyspalveluiden alueella maltillisesti ja ottaen huomioon sosiaali- ja terveyspalveluiden ihmisten perusoikeuksia toteuttavan luonteen. Kilpailuttamisen vaikutuksia tulee seurata tutkimuksellisesti asiakkaiden ja myös kuntien omien palveluiden säilymisen kannalta. Hankintalain uudistamisessa kynnysarvojen tulee sosiaali- ja terveyspalveluissa olla vähintään 60.000 euroa. Lisäksi on varmistettava, etteivät kilpailuttamisvelvoitteet vaaranna kuntien välistä yhteistyötä. 5. Vahva julkinen vastuu on palvelujen tuottamisessa välttämätön Nyt käydään keskustelua siitä, miten vastuu hyvinvointipalveluiden tuottamisessa jakautuu tulevaisuudessa. Tarvitaan selkeämpiä määrittelyjä sille, mitä julkinen vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista käytännössä tarkoittaa. Paras-hankkeen kuntien ja valtion tehtäväjakoa koskevat päätökset on jo pääasiassa tehty. Tehdyt ratkaisut ovat keskusliiton näkemyksen mukaan riittämättömiä, koska vain muutamia ja kustannusvaikutuksiltaan vähäisiä siirtoja on päätetty tehdä valtiolle. Rakenteiden uudistamisen ja toiminnallisten resurssien lisäksi tarvitaan uusia toimintatapoja, mutta ennen kaikkea ammattitaitoista henkilöstöä, jonka jaksamisesta ja osaamisen kehittymisestä pidetään huolta. ð Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää edelleen tärkeänä, että kunnallisen toimeentulotuen normitetun osan siirto Kelalle ja valtion rahoitusvastuulle toteutetaan. Samoin tulee toteuttaa omaishoidon tuen hoitopalkkion siirto Kelalle. Tärkeää on jatkossa myös tehdä päätökset siitä, miten turvataan valtakunnallista väestöpohjaa edellyttävät erityispalvelut sekä vammaispalvelut. 6. Järjestöjen yleishyödyllinen asema on tunnustettava ja turvattava Palvelujen tuottamiseen tarvitaan sekä vahvaa julkista sektoria että muita toimijoita. Järjestöt ovat meillä pystyneet nopeasti ja joustavasti ylittämään ammatillisia ja hallinnollisia sektorirajoja sekä kehittämään palveluja sellaisille alueille, joilla yritystoiminta ei ole kannattavaa ja joille julkisia palveluja ei ole syntynyt. Järjestöjen palvelutoiminta on pääsääntöisesti osa niiden sääntöjen ja tarkoituspykälän mukaista yleishyödyllistä perustoimintaa. Verohallitus on lähettänyt kesäkuussa 2005 yleisohjeen, jossa tämä yleishyödyllisyys on kyseenalaistettu ilman, että verotusta koskeva lainsäädäntö on muuttunut. Verohallituksen ohjeessa katsotaan, että järjestöjen yleishyödyllinen palvelutoiminta on lähtökohtaisesti elinkeinotoimintaa. Tämän toiminnan tulkitsemisessa elinkeinotoiminnaksi on kyse siitä, mitä halutaan ensisijaisesti suojella. Kansalaisen oikeudet ja suojelu asettuvat vastakkain elinkeinovapauden ja potentiaalisten yritysten suojelun kanssa. Oikeusministeriö onkin asettanut 1.1.2006 työryhmän, jonka tehtävänä on tehdä kokonaisarvio kansalaisyhteiskunnan toimintaan vaikuttavista muutoksista. On tärkeää, että tämä ryhmä tekee myös esityksen yleishyödyllisyyden määritelmäksi ja olemassa olevien ongelmien korjaamiseksi. ð Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää välttämättömänä, että järjestöjen yleishyödyllistä asemaa turvaava työ jatkuu myös oikeusministeriön työryhmän toimeksiantoajan päättymisen jälkeen. Järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan tunnustamista sekä niiden toimintaedellytysten turvaamista tarvitaan koko Euroopan tasolla. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ehdottaa, että Suomi Euroopan Unionin puheenjohtajuuskaudellaan nostaisi esiin järjestöjen toiminnan yleishyödyllisen luonteen tunnustamisen tarpeen myös Euroopan unionin tasolla sekä kansalaisjärjestöjen aseman virallisen vahvistamisen tarpeellisuuden osana EU- tasolla käytävää eri tahojen vuoropuhelua. Helsingissä 8.3.2006 Riitta Särkelä toiminnanjohtaja Marja Vuorinen kehittämispäällikkö Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu