Olet tässä: Etusivu > Kannanotot > Kannanotto
	Etusivu STKL Koulutus Tutkimus Julkaisut Kannanotot Lausunnot Tiedotteet Alueellinen toiminta Kansainvälinen toiminta Projektit Mitalit Yhteystiedot Sosiaali- ja terveysviesti Sosternet Palaute Ilmoittautuminen Intranet In English På svenska		KUULEMINEN VALTIOVARAINVALIOKUNNAN SOSIAALI- JA TYÖJAOSTOSSA 4.10.05 Asia: HE 119/2995 vp valtion talousarvioksi vuodelle 2006 sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan pääluokkaan liittyen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n esittää hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle 2006 sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan liittyen seuraavaa: 1. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuden korotus Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan on myönteistä ja tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksia korotetaan aikaisemman suunnitelman mukaisesti. Kun valtionosuuden laskennallisissa kustannuksissa korostuu iäkkäiden, erityisesti yli 85-vuotiaiden osuus, se on myönteinen erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen vanhusvoittoisille kunnille. 2. Kehittämishankerahoitus ja sosiaalialan osaamiskeskusten perusrahoitus Valtion talousarviossa varaudutaan sosiaalialan kehittämishankkeeseen ja kansallisen terveydenhuollon hankkeen toteuttamiseen liittyvään hankerahoitukseen 55 miljoonalla eurolla. Resurssi on tärkeä sosiaali- ja terveysalan kehittämisen kannalta. Tulevaisuudessa on tärkeää se, että luodaan pysyvä rahoitus sosiaalialan kehittämistoiminnalle, jotta sillä saadaan muutoksia aikaan ennen kaikkea perustoiminnassa. Kehittämistoiminnan ja kuntien välisen sekä kuntien ja järjestöjen välisen yhteistyön kannalta sosiaalialan osaamiskeskukset ovat tärkeä, omaa rooliaan vasta hakeva toimija. Niille on rakentumassa alueilla kehittämistyön kannalta tärkeä rooli. Sosiaalialan osaamiskeskusten perusrahoitusta on ehdotettu pienennettäväksi 500 000 eurolla vuoden 2005 tasosta. Pienentynyt rahoitus tulee heikentämään sosiaalialan osaamiskeskusten mahdollisuutta tukea kuntia suunnittelu- ja kehittämistyössä. Se heikentää väistämättä myös intoa kehittämistyöhön, mikä olisi kuitenkin ehdottoman välttämätöntä uusien toimintatapojen syntymisen kannalta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää välttämättömänä sitä, että sosiaalialalle luodaan pysyvä kehittämistoiminnan rahoitusmekanismi. Sosiaalialan osaamiskeskusten perusrahoitusta ei pidä supistaa, vaan sitä pitää nykyisestään vahvistaa, jotta ne voivat todella kehittyä kuntien suunnittelua ja kehittämistyötä tuleviksi resurssikeskuksiksi. 3. Ns. köyhyyspaketti Köyhyyspaketti siinä laajuudessa ja sen sisältöisenä kuin sitä on hallituksen esityksessä ehdotettu osana valtion talousarviota vuodelle 2006 on pettymys. Köyhyys- ja syrjäytymisongelmasta on tullut osalle ihmisiä pysyvä tilanne, josta ei ole ulospääsyä. Se on ihmisten perusoikeuksien toteutumisen kanssa ristiriidassa ja tätä tilannetta esitetty köyhyyspaketti ei oleellisesti muuta. a) toimeentulotuen asumismenojen seitsemän prosentin omavastuun poistaminen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää muutosta hyvänä ja on ollut yksi niistä tahoista, jotka ovat tätä muutosta määrätietoisesti ajaneet. Muutos auttaa suoraan kaikkia toimeentulotuen saajia. Erityisesti sen vaikutus on myönteinen niiden noin 70 000 kotitalouden kannalta, jotka ovat pitkäaikaisesti, lähes pysyvästi toimeentulotuen varassa. Muutos lisää suoraan käytettävissä olevia tuloja ja on siksi tärkeä. Parhaimmillaan se estää vuokrarästien kertymistä sekä asuntojen irtisanomisia, joita omavastuuosuuden on todettu jopa osaltaan aiheuttaneen. Muutoksen on ehdotettu tulevan voimaan 1.9.2006. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää muutosta hyvänä, mutta ehdottaa, että sen voimaantuloa aikaistettaisiin siten, että muutos tulisi voimaan vuoden 2006 alusta. b) Koulupudokkaiden tilanne Suomalainen koulujärjestelmä ja oppimistulokset ovat saaneet kansainvälisissä vertailuissa ja arvioissa hyvin myönteistä palautetta. Toisaalta on tiedossa se, että lähes viidenneksellä oppilaista on vaikeuksia selviytyä opetuksesta normaaliluokassa. Syrjäytymisriskissä ovat yhtäältä erityisesti ne nuoret, jotka ovat selviytyneet peruskoulusta alimmin arvosanoin. Toisen riskiryhmän muodostavat peruskoulunsa keskeyttäneet ja ne nuoret, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta ja jotka eivät ole työllistyneet. Viimeksi mainittu ryhmä on ollut kooltaan viime vuosien aikana 7-8 prosenttia oppilaista. Lukumääräisesti puhutaan reilusti yli 20 000 nuoren joukosta, joka on tehostetun tuen tarpeessa. Myös ammatillisen ja tutkintoon johtavien koulutusten keskeyttäneiden määrä on ollut suuri. Uusia ratkaisuja heidän tuekseen on kehitetty aktiivisesti esim. kuntouttava työtoiminta ja kannustavuuteen tähtäävä toimeentulotuki nuorten osalta ja erilaiset työllistämiseen liittyvät kokeilut. Näiden lisäksi tarvitaan uusia toimintatapoja puuttua varhaisessa vaiheessa niiden nuorten tilanteeseen, joilla on vaikeuksia suoriutua opiskelusta peruskoulussa ja toisaalta siirtymävaiheessa peruskoulutusta toisen asteen koulutukseen. Köyhyyspakettiin kuuluva Omakymppi, jonka tavoitteena on saada koulupudokkaat takaisin koulutukseen, on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton mielestä myönteinen avaus koulupudokkaiden tilanteen helpottamiseksi. Toimenpiteenä se ei kuitenkaan ole riittävä. Tavoitteeksi tulee asettaa se, että koulupudokkuus saadaan ennalta ehkäistyä. Lähtökohtana tulee olla, että vaikeuksissa olevat nuoret pystyvät opiskelemaan pääsääntöisesti normaalin peruskoulun piirissä. Yksi ratkaiseva tekijä oppimisedellytysten kannalta on se, että luokkakoot eivät kasva suuriksi. Suuret luokkakoot vaarantavat erityisesti niiden oppilaiden opiskelussa mukana pysymisen, joilla on opiskelussa vaikeuksia tai/ja joilla ei ole opiskeluun motivaatiota. Opettajien, erityisesti luokanvalvojien/ryhmän ohjaajien työn kehittämiseen tulee panostaa niin, että he tunnistavat ja puuttuvat aktiivisesti yhteistyössä oppilashuoltohenkilöstön kanssa niiden oppilaiden tilanteeseen, joilla on vaikeuksia. ”Saattaen vaihtaen” työmuotojen kehittäminen on tarpeen niiden oppilaiden tueksi, joilla on ollut vaikeuksia peruskoulussa selviytymisessä heidän siirtyessään ammatillisiin tai muihin oppilaitoksiin. Koulupudokkaiden syntymisen ehkäisy ja kouluasteelta toiselle siirtymisen varmistaminen edellyttävät myös opintososiaalisen henkilöstön vahvistamista kouluissa sekä sosiaalityön ja koulujen yhteistyön tehostamista. Myös järjestöjen resurssit ehkäisevässä työssä voivat olla voimavarana. c) Tarvitaan etuusjärjestelmän kehittäminen kokonaisuudessa joustavaksi ja sosiaalityötä muutostyöksi Toimeentulotuen saajien suuri määrä on ruuhkauttanut sosiaalitoimistoja ja kuormittanut sosiaalityöntekijöiden työtä. Monissa kunnissa toimeentulotuen normitetun osan hoitamista on siirretty osin etuuskäsittelijöille. Toimeentulotukiasioiden käsittelyajat ovat osassa suuria kuntia pitkät, pahimmat esimerkit tältä kesältä ovat yli kuukauden mittaisia. Tilanne on kohtuuton ja perusoikeuksien toteutumista loukkaava viimesijaista etuutta tarvitsevien ihmisten kannalta. Kun toimeentulotuesta on muodostunut muiden sosiaaliturvaetuuksien riittämätöntä tasoa korjaava etuus, monissa tilanteissa eri etuuksien yhteensovittaminen tuottaa kohtuuttomia pulmia niiden ihmisten kannalta, jotka yrittävät aktiivisesti saada aikaan parannusta omaan tilanteeseensa. Erilaisia tukia saavat henkilöt, jotka ottavat vastaan tilapäistyötä parantaakseen omaa tilannettaan joutuvat kohtuuttomiin vaikeuksiin, koska palkkatulon vaikutusta eri etuuksiin ei pystytä niiden eri organisaatioissa käsittelyn ja erilaisten viiveiden vuoksi yhteen sovittamaan. Etuuksia voidaan maksaa liian suurina, mikä johtaa takaisinperintöihin sekä tilapäistä työtä vastaanottaneen henkilön taloudellisen tilanteen kriisiytymiseen. Tämä on täydellisessä ristiriidassa niiden aktiivisen sosiaalipolitiikan tavoitteiden kanssa ja tekee mahdottomaksi työn vastaanottamisen tukien varassa eläville ihmisille. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan tuloköyhyyttä ei ratkaista yksittäisten etuuksien tasojen korottamisen kautta. On nähtävissä se, että viime vuosien ensisijaisten etuuksien sinänsä tärkeiden yksittäisten tasokorotusten vaikutukset ovat tuen saajien kannalta käytännössä huvenneet olemattomiksi kunnallisverotuksen vuoksi. Vähimmäisturvaetuuksien verotuksesta luopuminen olisi perusteltua. Lisäksi tarvitaan koko etuusjärjestelmää koskeva uudistus, jonka tulee korjata ennen kaikkea ensisijaisten etuuksien tasossa olevat puutteet. Kolmanneksi Sosiaali- ja terveysturvan mielestä tulee toteuttaa toimeentulotuen laskennallisen osan rahoitusvastuun siirtäminen valtiolle ja tuen hoitamisen siirtäminen Kelan vastuulle. Osa edellä mainittua kokonaisuutta se voi merkittävällä tavalla helpottaa byrokratialoukkuja sekä sosiaaliturvan ja palkkatulojen yhteensovittamista ja vapauttaa resursseja sosiaalityölle. Sosiaalityöstä tulee tehdä aidosti muutosta ihmisten elämässä tukevaa. Sosiaalityön resurssit tulee turvata kaikissa kunnissa. Niissä tilanteissa, joissa palveluntarvitsijalla on monia samanaikaisia ongelmia, tulee turvata se, että kyseisellä asiakkaalla on oikeus kokonaistilanteensa ja palveluntarpeensa arviointiin kolmen viikon kuluessa. Sen pohjalta laaditaan palvelusuunnitelma, joka varmistaa pitkäjänteisen tuen ja kyseisen palveluntarvitsijan toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen vahvistumisen. Kokonaistilanteen arvioinnissa ja palvelusuunnitelman laadinnassa sosiaalityöntekijöiden rooli on keskeinen yhteistyössä terveydenhuollon, työhallinnon ja muiden tarvittavien toimijoiden kanssa. Kansalaisjärjestöjen tarjoama arjen selviytymisen tuki ja osallistumis- ja toimintamahdollisuudet tulee rakentaa osaksi palvelusuunnitelmia. Muutostyön tueksi tulee vahvistaa ehkäisevän toimeentulotuen käyttöä sosiaalityön välineenä. 4. Lastensuojelun tasausrahaston lopettaminen Lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän tarkoituksena on ollut turvata riittävät ja oikea-aikaiset lastensuojelupalvelut tasa-arvoisesti riippumatta kunnan taloudellisista voimavaroista. Hallituksen esitys lakkauttaa nykyinen lastensuojelun tasausjärjestelmä ja korvata se uudella valtionosuuksiin sisältyvällä lastensuojelun tarvetta kuvaavalla lastensuojelukertoimella ei ole Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan oikea ratkaisu. Erityisen huolestuttavana keskusliitto pitää sitä, että kerroin määräytyisi huostaan otettujen lasten määrän mukaan. Huostaanoton käyttäminen kertoimen perusteena on ristiriidassa sosiaalihuollossa jo vuosia toteutetun avohuollon ja varhaisen tuen kehittämisen tavoitteen kanssa. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto yhtyy Lastensuojelun keskusliiton kannanottoon lastensuojelun tasausrahastoon liittyen. 5. Työmarkkinauudistus oikean suuntainen, mutta aikataulu liian kireä Lakiin julkisesta työvoimapalvelusta ja toimeentulotukilakiin suunnitellaan suuria muutoksia. Kyse on työttömän työnhakijan oikeudesta saada työmarkkinatukea ja toimeentulotukea. Ehdotuksen on ajateltu tulevan voimaan vuoden 2006 alusta. Työmarkkinatukea saavia henkilöitä on noin 150.000 ja viimeisimmän vuodelta 2003 olevan virallisen tilaston mukaan toimeentulotukea puolestaan sai reilut 260.000 kotitaloutta. Ehdotettu muutos vaikuttaa merkittävällä tavalla siihen, miten henkilö liikkuu työmarkkinatuen ja toimeentulotuen välillä. Se on erittäin suuri haaste myös sille, miten kokonaisuudessa otetaan huomioon työhallinnon aktivoivat toimenpiteet ja toisaalta kuntien aktivoivat toimenpiteet mm. kuntouttava työtoiminta ja erilaiset kuntoutukselliset työmuodot. Näiden hallinnonalojen yhteistyön kehittäminen rinnan uudistusta toteutettaessa on välttämätöntä. Sosiaalijohdon mukaan on ennakoitavissa, että toimeentulotukipäätösten määrä tulee lisääntymään merkittävästi ja uudistuksen nopea toteuttamisaikataulu tulee tuottamaan käytännössä suuria pulmia. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry ehdottaa, että uudistuksen voimaantuloa lykätään syksyyn 2006. Siten voidaan varmistaa uudistuksen edellyttämät käytännön toimenpiteet kunnissa ja toisaalta yhteen sovittaa työhallinnon ja kuntien työprosessit. Uudistuksen toteuttaminen edellyttää keskusliiton näkemyksen mukaan työhallinnon ja sosiaalitoimen yhteistyön tiivistämistä. 6. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta- ja elintila turvattava palveluiden ja tuen tuottamisessa Kaiken edellä olevan lisäksi Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto haluaa kiinnittää valiokunnan huomiota siihen, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta- ja elintila on monien samanaikaisten eri tekijöiden vuoksi joutumassa ahtaalle palveluiden ja tuen tuottajina. Se tulee merkitsemään kasvavia riskejä siitä, että ikäihmiset, eri tavalla vammaiset, monitarpeiset lapsiperheet ja kuntoutuksen tarpeessa olevat ihmisryhmät voivat jäädä ilman tukea. Paineet kuntien suuntaan tulevat kasvamaan, mihin ne todennäköisesti eivät pysty vastaamaan. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto on tehnyt asiasta selvityksen valtiontilintarkastajien toimeksiannosta ja se on toimitettu kaikkien kansanedustajien käyttöön. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää välttämättömänä, että eduskunnassa arvioidaan syksyn mittaan se, miten järjestöjen toimintaedellytykset voidaan turvata palveluiden ja tuen tuottamisessa ja sitä kautta estää, ettei uusia tuen ulkopuolelle jääviä ryhmiä synny. Erityisen merkittäviä ovat hankintalain käsittely ja siinä asetettujen kynnysarvojen suuruus sekä se, miten kansallisesti määritellään yleishyödyllisyys, ettei se jää eri hallinnonalojen hallinnollisten määrittelyjen varaan. Esimerkiksi verohallinto on määritellyt kesältä olevassa yleiskirjeessään yleishyödyllisyyden ja elinkeinotoiminnan rajaa erittäin tiukalla tavalla. Tarvitaan poliittinen linjanveto, miten sosiaali- ja terveydenhuollossa tuleva suunta ja eri tahojen vastuut jatkossa määritellään. On tärkeää huomata, että menossa oleva muutos on täysin ristiriidassa hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman kansalaisyhteiskunnan vahvistamisen tavoitteen kanssa. Helsingissä 4. lokakuuta 2005 Riitta Särkelä toiminnanjohtaja Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry riitta.sarkela@stkl.fi Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu