 |
  |
|||||
 |
 |
|||||
  |
 |
|||||
 |
||||||
 |
||||||
| Olet tässä: Etusivu > Kannanotot > Kannanotto |
 |
|||||
 |
||||||
 |
  Etusivu STKLKoulutusTutkimusJulkaisut KannanototLausunnotTiedotteetAlueellinen
toimintaKansainvälinen
toimintaProjektitMitalitYhteystiedot Sosiaali-
ja terveysviesti SosternetPalauteIlmoittautuminenIntranet In
English På
svenska |
 |
SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON TAVOITE- JA TOIMINTAOHJELMAA KOSKEVIEN SÄÄNNÖSTEN UUDISTAMINEN OSANA OHJAUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUTTA Viite: Sosiaali- ja terveysministeriön kirje 30.6.2006, STM- Paras-työryhmän muistio 27.4.2006 ja TATO:n uudistamiseen liittyvä HE-luonnos 1. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman (TATO) uudistaminen sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseksi kehittämisohjelmaksi Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman tavoitteena on ollut luoda kytkentä hallitusohjelman tavoitteiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen välille sekä sitouttaa eri tahot sen toteuttamiseen. Käytännössä TATO on jäänyt niin kunnille kuin järjestöillekin etäiseksi, liian laajaksi ja pirstaleisia kokonaisuuksia sisältäväksi asiakirjaksi, jolla ei ole ollut riittävää käytännön ohjaavaa vaikutusta. Näyttää myös siltä, että koko asiakirjaa ei ole edes riittävästi tunnettu. Havainto on noussut esille niin keskusliiton vuosittain tekemässä Sosiaalibarometrissä kuin Valtiontalouden tarkastusviraston vuonna 2002 tekemässä tarkastuksessakin. • Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää hyvänä ja tärkeänä sitä, että TATO uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseksi kehittämisohjelmaksi. Sen avulla voidaan parhaimmillaan rakentaa tiivis yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiselle rinnakkain, mikä nyt kehittämisohjelmissa on puuttunut sekä luoda pitkäjänteisyyttä, tavoitteellisuutta ja vaikuttavuutta kehittämistyöhön. • On tärkeää, että uudella sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisella kehittämisohjelmalla on tiivis yhteys hallinnonalan strategioihin ja pitkän aikavälin linjauksiin. Poliittisen sitoutumisen ja resurssoinnin varmistamiseksi tarvitaan tiivis kytkentä hallitusohjelmaan, valtioneuvoston tasolla periaatepäätös. Kansallinen kehittämisohjelma tulee myös sovittaa yhteen peruspalveluohjelman kanssa. • Kansallisen kehittämisohjelmassa tulee keskittyä vain muutamiin keskeisiin tavoitteisiin, joihin eri toimijatahot sitoutuvat sekä niiden toteuttamiseen eri tahojen yhteistyönä. Oleellista on se, että kansallisen kehittämisohjelman avulla pystytään saamaan aikaan todellista ohjausvaikutusta. Sen pitää pystyä vaikuttamaan viime kädessä siihen, että ihmiset saavat laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut eri puolilla Suomea. • Tavoitteiden määrittelyssä ja valmistelutyössä tulee ottaa huomioon kuntien lisäksi kansalaisjärjestöjen panos ihmisten hyvinvoinnista huolehtimisessa • Uuden kansallisen kehittämisohjelman haaste on sellaisen valmisteluprosessin aikaansaaminen ja työn organisointi, joka käytännössä saa valtion, kunnat, järjestöt ja muut tahot sitoutumaan. 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman organisointi ja tukirakenteet Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen pysyvät tukirakenteet ovat puutteelliset ja niitä tulee uudistuksen yhteydessä vahvistaa. • Keskusliitto pitää tärkeänä, että valtakunnallisen eri tahojen yhteisen näkemyksen muodostamiseksi, ohjelman koordinoimiseksi, vuosittaisten tarkistusten tekemiseksi sekä arviointia varten asetetaan lakisääteinen valtakunnallinen neuvottelukunta. Neuvottelukunnan tulee olla laaja-alainen, jotta se tukee eri hallinnonalojen ja tahojen yhteistyötä. Neuvottelukunnassa tulee olla myös alueellisten keskeisten toimijoiden, erilaisten kuntien ja sosiaali- ja terveysalan keskusjärjestöjen edustus. • Alueellista organisointia valmisteltaessa tulee huolehtia siitä, ettei rakenneta uusia ja päällekkäisiä rakenteita, vaan vahvistetaan ja täsmennetään olemassa olevien alueellisten toimijoiden mm. lääninhallitusten ja sosiaalialan osaamiskeskusten roolia. Sosiaalialan osaamiskeskusten toiminta kehittämistä tukevana rakenteena edellyttää niiden pysyvän resurssoinnin vahvistamista. Alueellisessa organisoinnissa on otettava sosiaali- ja terveysjärjestöt mukaan. 3. TATOa uudistettaessa on tarpeen arvioida ja uudistaa ohjausjärjestelmän kokonaisuutta • Sosiaali- ja terveydenhuollossa normiohjauksen vahvistamisen tarve on ilmeinen, myös se on arvioitava tässä yhteydessä • Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksen valtionosuuksia on korotettu, se ei ole riittävästi parantanut palvelujärjestelmän pulmia esim. vaikeimmassa tilanteessa olevien kannalta. Keskusliitto pitää tärkeänä, että valtionosuusjärjestelmää kehitetään siten, että voimavarat ohjautuvat todella alueille, joissa on suuria tarpeita ja jotka on määritelty kehittämisen kohteiksi. 4. Kehittämishankkeiden rooli uudessa TATO:ssa Kehittämishankkeilla on uskottu olevan iso merkitys alan kehittämisen ja myös ohjauksen kannalta. Ne ovat kuitenkin monesti etääntyneet perustoiminnasta ja sen kehittämisestä, jääneet irrallisiksi ja vaikuttavuudeltaan heikoiksi. • Keskusliitto pitää hyvänä sitä, että kehittämiseen varatut määrärahat rakennetaan kiinteämmäksi osaksi kehittämisohjelman toteuttamista ja että niihin liittyvää hallinnollista kuormaa vähennetään. • Oleellista on myös se, millaiseen tietopohjaan ja tarvearviointiin ne perustuvat. • Hakemusmenettelystä kutsumismenettelyyn/ sopimismenettelyyn siirtyminen vaatii täsmentämistä sen suhteen, miten työtä alueilla koordinoidaan ja miten varmistetaan se, etteivät vain vahvimmat ja aktiivisimmat tahot tai tarpeet, joista pidetään eniten ääntä tule mukaan. Erityisen kysymyksen muodostaa sen, miten järjestöt kytkettäisiin siihen mukaan. Helsingissä 23. elokuuta 2006 Riitta Särkelä toiminnanjohtaja Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto |
 |
 |
 |
 |
||||||
 |
||||||
