Olet tässä: Etusivu > Kannanotot
	Etusivu STKL Koulutus Tutkimus Julkaisut Kannanotot Lausunnot Tiedotteet Alueellinen toiminta Kansainvälinen toiminta Projektit Mitalit Yhteystiedot Sosiaali- ja terveysviesti Sosternet Palaute Ilmoittautuminen Intranet In English På svenska		SATA-komitean työhön liittyvä kannanotto SOSIAALITURVAUUDISTUKSEN LUOTAVA TASA-ARVOISIA ELÄMISEN MAHDOLLISUUKSIA JA VÄHENNETTÄVÄ KÖYHYYTTÄ Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, STKL, pitää SATA-komitean työtä erittäin tärkeänä ja odottaa siltä todellisia ratkaisuja ihmisten toimeentulovaikeuksien poistamiseen ja köyhyyden vähentämiseen. Uudistamisen tavoitteena tulee olla etuusjärjestelmän mahdollisimman suuri selkeys ja yksinkertaisuus. Sen toteuttamiseen on varattava rahaa, sillä todellista parannusta ei kustannusneutraalisti pystytä tekemään. Vähimmäisetuuksien taso korotettava täyden kansaneläkkeen tasolle Tällä hetkellä erilaisten etuuksien kansaneläkkeen perusosan, työmarkkinatuen, sairaus- ja vanhempainpäivärahojen suuruudet ovat erilaiset. Niiden tasot ovat niin alhaisia, että niiden varassa ei ole mahdollista tulla Suomessa toimeen. Keskusliitto pitää välttämättömänä, että SATA-komitean työn tuloksena ensisijaisten etuuksien tasot korotetaan riittävän suureksi. Korottamisen ensimmäisessä vaiheessa lähtökohtana voi olla täysi kansaneläke, joka on ensi vuoden alusta 584 euroa. Pitkällä aikavälillä se ei ole kuitenkaan riittävä. Tällä toimenpiteellä ihmisten riippuvuutta viimesijaiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta voidaan poistaa. Etuudet tulee myös sitoa kuluttajahintaindeksiin. STKL pitää myös tärkeänä, että uudistuksessa varmistetaan se, että poliittiset päättäjät joutuvat arvioimaan perusturvaetuuksien tason riittävyyden ja ottamaan siihen kantaa esimerkiksi vähintään neljän vuoden välein. Keskusliiton näkemyksen mukaan järjestelmän yksinkertaistaminen ja kannustavuus edellyttää tarveharkinnan vähentämistä. Työmarkkinatuki tulee tehdä riippumattomaksi puolison ja vanhempien tuloista. Muutos lisää sukupolvien ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Pienten tulojen verotusta kevennettävä Yksinkertainen ja tehokas tapa parantaa samanaikaisesti monien pienituloisten toimeentuloa ja työllistymiskannustimia on kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostaminen 3000 euroon. Se on vuoden 2009 alusta 2000 euroa. Pienten tulojen verottomuus on tällä hetkellä toteutettu vain eläkeläisten kohdalla, joilla on eläketulovähennys. Sen sijaan muut pienituloiset, myös eri sosiaaliturvaetuuksien saajat, joutuvat maksamaan tuloistaan veroa 10–20 prosenttia. Tilannetta joudutaan paikkaamaan toimeentulotuella. Kun kyseessä pitäisi olla kunnallisverotuksen muutos, jotta se vaikuttaisi kaikkein pienituloisimpiin, tulisi kunnallisveron veroprosenttiin kohdistuvan paineen helpottamiseksi uudistusta tasapainottaa kuntien valtionosuuksien korotuksella. Toimeentulotuen perusosa siirrettävä Kelan hoidettavaksi ja sosiaalityötä vahvistettava Keskusliitto pitää tärkeänä, että toimeentulotuen perusosa siirretään Kelan hoidettavaksi ja todelliset asumiskulut otetaan siinä huomioon. Kyse olisi tulotakuusta, joka kattaisi toimeentulotuen perusosan ja asumisen kuluihin suoritettavat korvaukset. Laskennallisen perusosan siirto Kelalle on perusteltu, koska kyse on olemassa olevan toimeentulovajeen kattamisesta. Tällä hetkellä suuressa osassa kuntia vastaavan työn hoitavat toimeentulotukikanslistit tai vastaavat henkilöt. Siirto parantaa saajien oikeusturvaa yhtenäistämällä käytäntöjä ja lyhentämällä käsittelyaikoja, jotka osassa kuntia ovat viikkojen mittaisia. Uudistus poistaisi tuen vajaakäyttöä eli parantaisi niiden ihmisten tilannetta, jotka eivät ole osanneet tai halunneet sosiaalitoimesta pelkkää heille lain mukaan kuuluvaa toimeentulovajetta hakea. Tuen ulkopuolelle jääminen saattaa synnyttää vaikeita ja kasautuvia, inhimillistä kärsimystä ja tarpeettomia kustannuksia. Tuen myöntämisen perusteet siis eivät helpottuisi, vaan käytännön hallinnon hoitaminen yksinkertaistuisi, kun Kelalla on omissa tietojärjestelmissään jo käytettävissä monet tarvittavat tiedot. Se poistaisi myös tuen tarvitsijoiden juoksemista luukulta toiselle ja paperisotaa. Näin voitaisiin asiakassuhteessa toteuttaa periaatetta, että henkilö saisi samalta taholta sen toimeentuloturvan, mihin hän joka tapauksessa olisi oikeutettu. Toimeentulotuen perusosan siirtäminen Kelalle mahdollistaisi myös sen, että sama taho voisi sovittaa yhteen eri etuuksien välillä siirtymisen sekä lyhytaikaisten palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen. Järjestelmä tukisi selkeästi lyhytaikaisen työn vastaanottamista ja vähentäisi sitä estäviä byrokratialoukkuja. Valmistelussa tulee määritellä se, millä tavalla mallin yhteydessä tehdään arvio sosiaalityön tarpeesta. Sosiaalityön tarpeen arviointi on kehitettävissä järjestelmään Kelan ja kuntien yhteistyönä esimerkiksi tietyn määräajan kuluttua tulotakuun alkamisesta. Kunnan on vastattava jatkossakin täydentävästä ja ennaltaehkäisevää toimeentulotuesta. Ne on otettava sosiaalityön tärkeiksi välineiksi. Sosiaalityön resurssointia ja asemaa tulee kunnissa vahvistaa, koska sen avulla voidaan tukea vaikeuksissa olevia ihmisiä muuttamaan tilannettaan. Sosiaalityön työmenetelmien kehittämiseen liittyviä kansallisia hankkeita on käynnistettävä osana Kaste-ohjelmaa. Sosiaalityön tulee kehittyä ihmisten elämässä muutosta tukevaksi ja mahdollisuuksia avaavaksi. Sosiaalityön, täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen resurssointi tulee kunnissa varmistaa. Asumistukijärjestelmää yksinkertaistettava ja yhtenäistettävä Asumistukijärjestelmän kehittäminen on yksi keskeinen osa köyhyyden vähentämistä ja elämisen mahdollisuuksien rakentamista. Asumistuen korvausprosenttia korottamalla, hyväksyttävien enimmäisasumiskustannusten määriä tarkistamalla ja omavastuun rajoja tai prosenttia säätämällä, voidaan merkittävästi parantaa näiden ihmisryhmien tilannetta. On tärkeää, että sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen yhteydessä saadaan aikaan mahdollisimman selkeä asumisen tukijärjestelmä, jolla mahdollistetaan kohtuuhintainen asuminen. Keskusliitto kannattaa yleisen asumistuen ja eläkkeensaajien asumistuen yhdistämistä yhdeksi asumistukijärjestelmäksi. Asumistuen uudistamiseen tulee valmistelutyössä suunnatta merkittävästi uusia resursseja, koska ilman kustannusvaikutuksia uudistuksen toteuttaminen merkitsisi monille nykyisin tukea saaville tuen ulkopuolelle jäämistä tai tuen menetyksiä. Lapsuudesta asti sairaiden tai vammaisten turvan parantaminen eläketäydennyksellä Lapsuudesta saakka sairaiden ja vammaisten toimeentulo tulee turvata nykyistä paremmin. Nykyisin he joutuvat elämään kansaneläkkeen perusosa varassa, mikä on riittämätöntä. Keskusliitto pitää tärkeänä, että tilanteen korjaamiseksi otetaan käyttöön eläketäydennys, joka on kansaneläkkeen täyttä määrää korkeampi. Kun kyseiset henkilöt ovat tämän etuuden varassa vuosikymmeniä, on kohtuullista nostaa sen tasoa tuntuvasti. Uudistuksessa tulee turvata, ettei se vähennä kyseisten henkilöiden asumistukea. Eläkelisä voitaisiin sisällyttää osaksi kansaneläkettä. Työllistymisen ja osallisuuden mahdollisuuksia parannettava välityömarkkinoita kehittämällä Oleellisin kysymys perusturvan ja työllistymisen yhteyden kannalta on jatkossa se, että määrätietoisesti luodaan työllistymisen ja osallistumisen mahdollisuuksia. Työhön menon on aina selvästi lisättävä käytettävissä olevia tuloja. Tämän varmistamiseksi soviteltuun työttömyyspäivärahaan tulee taata riittävän korkea suojaosuus sekä poistaa puolison tulojen työmarkkinatukea heikentävä vaikutus. Lisäksi on perusteltua, etteivät palkkatulot aiheuta etuuden menettämistä heti, vaan tietyn suoja-ajan jälkeen. Näin vältetään monet sosiaaliturvan ja palkkatyön yhteensovittamisen pulmat sekä etuuksien takaisinperinnät. Työttömien ja vajaakuntoisten työllistymisen kannalta on luotava edellytyksiä sille, että myös osittain työkykyiset ihmiset voivat osallistua voimavarojensa mukaisesti työhön tai muuhun mielekkääseen toimintaan. Esimerkiksi soviteltua työttömyyspäivärahaa, matalapalkkatukea ja muita soviteltuja etuuksia on tutkittava tältä kannalta. On myös ratkaistava työkyvyn ja työkyvyttömyyden rajamaastossa kamppailevien henkilöiden tilanteeseen liittyvät ongelmat. Erityisesti tulisi olla kiinnostunut siitä pitkäaikaistyöttömien ryhmästä, joka ei täytä työkyvyttömyyseläkkeen ehtoja, mutta jonka sijoittuminen työmarkkinoille ei ole todennäköistä edes merkittävien tukitoimien avulla. On tärkeää selvittää monialaisesti ja eri tahojen yhteistyönä, mikä välityömarkkinoiden rooli on ja mikä sen tulisi olla pitkällä aikavälillä. Pelkät työhallinnon palvelut eivät riitä, tarvitaan eri hallinnonalojen ja toimijoiden rajat ylittävää aitoa yhteistyötä ja soveltuvien siirtymätyöpaikkojen lisäämistä tarvittaessa koko maan kattavan järjestelmän avulla. Työvoiman palvelukeskuksista on myönteisiä kokemuksia ja niiden verkostoa tulee laajentaa nykyisestä ja vahvistaa niiden osaamista. Kuntia tulee velvoittaa työllistymismahdollisuuksien tarjoamiseen. Järjestöjen työllistämismahdollisuudet ovat merkittävä osa välityömarkkinoiden kehittämistä. Tulevaisuuden välityömarkkinoiden keskeisiksi ominaisuuksiksi on nostettava pitkäjänteisyys ja ennustettavuus sekä osallistujien että toimintaa järjestävien, mm. järjestöjen, näkökulmasta. Järjestöjen työllistämismahdollisuuksien luomiseksi on rakennettava pitkäjänteinen rahoitusjärjestelmä ja työmarkkinatukea on jatkossakin käytettävä järjestöihin ja kuntiin työllistämiseen. Hallituksen kaavailut työmarkkinatuen käyttämisestä ensisijaisesti yrityksiin työllistämisen tukena eivät ole perusteltuja. Ne jättävät järjestöissä ja kunnissa olevan merkittävän kokemuksen ja työllistämispotentiaalin käyttämättä. Tukea työllistymiseen tarjottava mahdollisimman varhain Työttömäksi jääneiden ihmisten tilanteeseen on tarjottava mahdollisimman varhain tilanteen arviointia ja henkilön tilanteeseen sopivaa tukea. Se edellyttää riittäviä työvoimahallinnon henkilöstö- ja osaamisresursseja sekä nykyistä parempaa eri hallinnonalojen yhteistyötä. Tällä hetkellä vastuuta vaikeasti työllistyvistä ja osatyökykyisistä pallotellaan taholta toiselle. Käynnissä oleva tiukentuva työnjako sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välillä yhdistettynä työvoimapoliittisten toimien tehokkuuden arviointikriteeriin, avoimille työmarkkinoille työllistymiseen, voi merkitä osatyökykyisten ja vaikeasti työllistyvien sysäämistä sosiaalitoimen vastuulle ja työvoimapoliittisten toimien ulkopuolelle. Uudet ratkaisut ja toimintamallit löytyvät olemassa olevien keinojen uudenlaisesta yhdistämisestä ja pitkäjänteisestä tuesta. Niiden tarjoamista keinoista tulee nykyistä paremmin pystyä synnyttämään yksilöllisesti räätälöityjä ratkaisuja. Se merkitsee myös kohdennettujen työllistämistoimien, ammatillisen koulutuksen sekä kuntoutuksen yhdistämistä. Vaikeasti työllistyvien tukitoimenpiteisiin on lisättävä mahdollisuus päihde- ja mielenterveyskuntoutukseen. Kohtaaminen ja henkilökohtainen yhteys antavat tukea elämänhallintaan, mikä puolestaan vahvistaa sosiaalistumista, työllistymistä ja elämän perusedellytyksiä. Kysymys on toimintakyvyn ja elämänhallinnan vähittäisestä rakentamisesta ja toimintamahdollisuuksien luomisesta. Kun työttömien määrä on vähentynyt, pitäisi paremmin pystyä rakentamaan työttömien yksilöllisiä polkuja. Tämä tarkoittaa köyhäinhoidosta periytyvän kontrolloivan asennoitumisen muuttamista ihmisen kanssa yhdessä ratkaisuja hakevaksi toimintatavaksi. Aktivoivan sosiaalipolitiikan tunnusmerkkinä voi pitää toimeentulon vastikkeellisuutta. Aktivointi on moraalista kurinpitoa, mutta sillä pyritään myös vahvistamaan ansiotyön ulkopuolella olevien toimintakykyisyyttä. Aktivoitumaan pyrkiville ihmisille tulisikin tarjota sosiaalipoliittisia investointeja eli sosiaalisen riskin ylikompensaatiota sekä tukea palveluilla, ei sanktioita. Tämän näkemyksen tulee näkyä sosiaaliturvan uudistamistyössä. Sen tulee merkitä mahdollisuutta saada määräaikaisesti tulonsiirtoja ja ansiotuloja samanaikaisesti päällekkäin. Tämä merkitsisi myös sitä, että riskin kantaisikin yhteiskunta eikä niin kuin tällä hetkellä heikoilla olevat ihmiset itse. Pitkällä aikavälillä kestävää politiikkaa on pitää kiinni universalismin periaatteesta. Samalla tulee kuitenkin uudistaa sosiaaliturvajärjestelmän toimintatapoja siten, että ne mahdollistavat ihmisille elämänhallinnan rakentumisen ja elämän syrjästä kiinni saamisen. Siinä mielessä on kyse positiivisesta diskriminaatiosta. Pohjimmiltaanhan koko sosiaalipolitiikka on huolenpitoa heikoimmista ja haavoittavimmissa oloissa elävistä mutta pohjoismaisessa muodossaan laajennettuna yleisten palvelujen ja etuuksien osalta kaikkiin ja samalla leimaamisen välttämistä. Helsingissä 4. joulukuuta 2008 SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO ry Elli Aaltonen liittohallituksen puheenjohtaja Riitta Särkelä toiminnanjohtaja Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu