 |
  |
|||||
 |
 |
|||||
  |
 |
|||||
 |
||||||
 |
||||||
| Olet tässä: Etusivu > Kannanotot > Kannanotto |
 |
|||||
 |
||||||
 |
  Etusivu STKLKoulutusTutkimusJulkaisut KannanototLausunnotTiedotteetAlueellinen
toimintaKansainvälinen
toimintaProjektitMitalitYhteystiedot Sosiaali-
ja terveysviesti SosternetPalauteIlmoittautuminenIntranet In
English På
svenska |
 |
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n liittohallitus: Sosiaalitakuu tarvitaan heikoimmassa asemassa olevien turvaksi Suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä on puutteita, jotka uhkaavat ihmisten hyvinvointia. Sosiaalibarometri 2006:n mukaan tällaisia vakavia puutteita on erityisesti ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien tasossa ja etuusjärjestelmän toimivuudessa. Vaikeimmassa tilanteessa olevat ihmiset ovat jääneet pysyvästi köyhyys- ja selviytymisloukkuun. Nopeasti vaikeutunut henkilöstötilanne erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa vie pohjaa palveluiden saatavuudelta ja laadulta. Kilpailuttaminen ei näytä tuoneen vain myönteisiä vaikutuksia, vaan on lisännyt myös kustannuksia ja vähentänyt sosiaalitoimessa kunnan omia palveluita. Sosiaalibarometri 2006 nostaa esille sen, että sosiaaliturvaetuuksien polttavin kysymys on ensisijaisten etuuksien liian alhainen taso. Tärkeimpänä kehittämisen kohteena nähdään työmarkkinatuen ja työttömyyden aikaisen peruspäivärahan korottaminen. Lapsiperheille suunnatut etuudet, opintotuki, kansaneläke, sairauspäiväraha, asumistuki ja toimeentulotuki arvioidaan myös varsin laajasti tasoltaan liian alhaisiksi. Etuusjärjestelmän rakenteelliset ja toiminnalliset kitkakohdat merkitsevät sitä, että työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen on niiden varassa eläville ihmisille erittäin vaikeaa. Etuudesta toiseen siirtyminen tuottaa hallinnollisten viiveiden vuoksi ihmisille suuria selviytymisen vaikeuksia. Myös viimesijaisen toimeentulotuen saamisessa on ollut kunnissa pitkiä viiveitä. Tavoitteeksi on asetettu etuuksien varassa elävien ihmisten aktivointi, mutta samanaikaisesti etuusjärjestelmän pulmat estävät sitä, että ihmisillä olisi käytännössä mahdollisuus parantaa omaa tilannettaan. Ensisijaisten etuuksien liian alhainen taso pitää osaa ihmisistä köyhyydessä ja näköalattomassa tilanteessa. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanne ei ole juurikaan kohentunut. Kunnissa on tehty toimia tilanteen parantamiseksi, mutta ne ovat lähinnä yksittäisiä ja projektiluonteisia toimia. Pitkittyneet ongelmatilanteet ja syrjäytymiskierteet edellyttävät nopeaa, oikea-aikaista tukea, vahvaa ammatillista osaamista ja räätälöityjä pitkäjänteisiä toimenpiteitä. Sosiaalibarometrin tulosten mukaan sosiaalitoimessa ja terveyskeskuksissa henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden pulmat ovat mittavia ja ne ovat lisääntyneet nopeasti. Henkilöstön saatavuuden pulmat koskevat 40 prosenttia sosiaalitoimistoista ja puolta terveyskeskuksista. Terveydenhuollossa vuokratyövoiman käyttö on laajaa. On vahvoja viitteitä siitä, että se nostaa terveydenhuollon kustannuksia ja tuottaa lyhytaikaisuutta potilassuhteissa ja vaarantaa sitä kautta hoidon laatua. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tehostamiskeinoksi on yhä painokkaammin esitetty palveluiden kilpailuttamista. Sosiaalibarometrin vastaajat toteavat sen lisänneen mm. yritysten ja järjestöjen palvelujen käyttöä, palvelujen saatavuutta ja kuntien välistä yhteistyötä. Kilpailuttaminen on kuitenkin myös lisännyt sosiaali- ja terveystoimessa hallinnollista työtä ja liitännäiskustannuksia. On nähtävissä selviä viitteitä myös siitä, että kilpailuttaminen vähentää kuntien omien palveluiden määrää. Terveydenhuollossa on huomattavasti sosiaalitointa kriittisempiä arvioita kilpailuttamisen kustannuksia kasvattavasta vaikutuksesta. Myös kilpailuttamisen vaikutus asiakkaan saamaan palvelun laatuun nähdään terveyskeskuksissa kriittisesti. Sosiaalibarometri 2006:n tulosten valossa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry vaatii, että 1) Ensisijaisista etuuksista on muodostettava yksi perusetuus Perustuslain mukaan ihmisillä on oikeus riittävään toimeentulonturvaan tilanteissa, joissa he eivät sitä omalla työllään pysty hankkimaan. Vallitseva tilanne ei ole sopusoinnussa perustuslain hengen kanssa. Seuraavan hallituskauden aikana tarvitaan etuusjärjestelmän kokonaisvaltainen uudistus. Perustoimeentuloturvajärjestelmää tulee yksinkertaistaa ja ensisijaisten etuuksien tasoja nostaa. Etuusjärjestelmän uudistamisen lähtökohtana tulee vakavasti harkita, että eri ensisijaisista etuuksista muodostetaan yksi perusetuus, jonka taso on riittävä ihmisarvoisen elämisen mahdollistamiseksi. Siihen tulisi kytkeä mahdollisuus lisätä omaa toimeentuloa ansiotuloilla, mikä vähentäisi asteittain maksettavan etuuden määrää. 2) Vaikeimmassa asemassa olevien asiakkaiden palvelujen saatavuus on varmistettava sosiaalitakuulla Terveydenhuollossa on toteutettu hoitotakuu ja vanhusten palveluiden tarpeen arviointiin pääsylle on olemassa määräaika, ns. hoivatakuu. Vaikeimmassa asemassa oleville sosiaalihuollon asiakkaille tulee vastaavasti taata oikeus päästä palvelujen piiriin. Pääsy sosiaalityöntekijän vastaanotolle palvelu- tai etuustarpeen arviointiin tulee varmistaa erityisellä sosiaalitakuulla. Sosiaalitakuulla tulee taata palvelujen saanti määräajassa sekä niiden toimivuus. Sosiaalitakuu on erityisen välttämätön syrjäytymisen ehkäisyn ja syrjäytymiskierteiden määrätietoisen katkaisemisen kannalta. 3) Sosiaalialan henkilöstön jaksamisen edistämiseksi ja saatavuuden turvaamiseksi on luotava kansallinen strategia Henkilöstön saatavuus ja jaksaminen ovat jo tällä hetkellä merkittävä ongelma. Se tulee vaikeutumaan lähitulevaisuudessa entisestään alan työntekijöiden eläköitymisen ja ikääntyvien ihmisten kasvavien palvelutarpeiden seurauksena. Sosiaalialan henkilöstön jaksamisen edistämiseksi ja saatavuuden turvaamiseksi on luotava kansallinen strategia. Sosiaalialan kehittämishankkeen henkilöstön saatavuuden ja riittävyyden turvaamiseen tähtäävät ehdotukset tulee toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Oleellinen tekijä alan vetovoimaisuuden kannalta on palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaaminen, uramahdollisuuksien rakentaminen ja työn sisällöllinen kehittäminen. 4) Kilpailuttamista on toteutettava maltillisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa Kilpailuttamista on toteutettava maltillisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa ja tunnistettava näiden palveluiden erityinen luonne. Palveluiden keskeisiä laatutekijöitä ovat asiakas- ja työntekijäsuhteiden jatkuvuus, luottamus ja pitkäjänteisyys. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä ehkäisevä työ eivät ole tuotteistettavissa ja kilpailutettavissa. Hankintalakia uudistettaessa neuvottelumenettelyn käytön on oltava laajasti mukana. Kilpailuttamisen kynnysarvon tulee olla vähintään 60 000 euroa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kilpailuttamisen vaikutuksia asiakkaiden saaman palvelun laatuun, palveluprosessien jatkuvuuteen, palveluiden kustannuksiin sekä kunnallisten palveluiden muutoksiin on arvioitava systemaattisesti, jotta nähdään kilpailuttamisen myönteiset ja kielteiset vaikutukset. Sosiaaliala ja erityisesti sosiaalityö vaativat tulevaisuutensa menestyksen turvaamiseksi rohkeita toimenpiteitä ja yhteistyötä. Nyt tarvitaan valtion, kuntien, järjestöjen, yritysten ja kansalaisten yhteistoimintaa. Yhteistyön on perustuttava kumppanuuteen, suunnitelmallisuuteen ja toiminnallisuuteen.
|
 |
 Katso myös tiedote Sosiaalibarometrin tuloksista Sosiaalibarometrin sisällysluettelo ja johtopäätökset |
 |
 |
||||||
 |
||||||
