Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto (STKL) vaatii Sosiaalibarometri 2011:n  tulosten pohjalta:

Seuraavan hallituksen on vähennettävä köyhyyttä ja syrjäytymistä, tehtävä päätös sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta sekä arvioitava uudelleen perusteellisesti kilpailuttamista sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Köyhyyden vähentämiseksi ja perusturvan parantamiseksi tarvitaan ohjelma

Vaikka väestön kokonaishyvinvointi ei ole laman seurauksena Sosiaalibarometri 2011 tulosten mukaan Suomessa heikentynyt, hyvinvointi- ja tuloerot ovat mittavat. Köyhyydessä elää 700 000 ihmistä, joista lapsia noin 150 000. Sosiaalibarometrin tuloksissa lasten ja erityisesti nuorten tilanteeseen liittyvät huolenaiheet nousivat selkeästi esille. Näiden ryhmien palveluissa on tarve lisäresursointiin. Työttömyys ei ole revennyt käsiin, mutta erityisesti nuorten alle 25-vuotiaiden työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat lisääntyneet. Näiden ryhmien tilanteen nähtiin heikentyneen.

STKL vaatii, että seuraavan hallituksen ohjelmassa tavoitteeksi asetetaan köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen ja työttömien, erityisesti pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien, aseman parantaminen. Tämän tulee tapahtua kokonaisvaltaisella sosiaalipoliittisella ajattelulla, ei köyhyyspolitiikalla. Sen tulee näkyä konkreettisina toimina ja resurssien suuntaamisena sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmassa, KASTEessa. Kyse on pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen avun tarjoamisesta jokaisen vaikeuksissa olevan tilanteeseen. Irrallisilla toimilla ja vastuun siirrolla taholta toiselle ei selvitä.

Köyhyyden vähentämisessä avainasemassa on perusturvan parantaminen ja ensisijaisten etuuksien tason nostaminen. Tason jälkeenjääneisyyden korjaaminen edellyttää seuraavalta hallitukselta pitkäjänteistä ohjelmaa, jolla sitoudutaan määrätietoisiin, vaiheittaisiin perusturvan tason korotuksiin. Suomella ei ole varaa kasvattaa inhimillisiä kärsimyksiä ja kustannuksia antamalla köyhyyden ja syrjäytymisen edelleen syventyä. Kyse on poliittisen päätöksenteon uskottavuudesta. Tutkimusten mukaan suomalaiset kokevat huono-osaisuuden suurimmaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, joka tulee korjata.

Selkeät poliittiset linjaukset palvelujärjestelmän tulevasta suunnasta välttämättömiä

Kunta- ja palvelurakennetta on uudistettu vuodesta 2007. Uudistus on arvioiden mukaan monimutkaistanut ja pirstaloittanut palvelujärjestelmää. Sosiaali- ja terveysjohto on tuskastunut siihen, että selkeät poliittiset linjaukset uudistuksen tulevasta suunnasta puuttuvat. Kuntien palvelujärjestelmät ovat entisestään linjausten puutteen vuoksi erilaistuneet. Palvelujen käyttäjillä on vaikeuksia selviytyä mutkikkaassa palvelujärjestelmässä. Johtamisen on arvioitu myös olevan pulmissa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteys ei toteudu toivotulla tavalla. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä tarvitaan selkeä visio ja reformi sen toteuttamiseen.

Sosiaalibarometri 2011:n tulosten mukaan arviot sosiaali- ja terveyspalvelujen nykyrakenteen vastaavuudesta pitkän aikavälin muutostarpeisiin vaihtelevat. Osin on näkyvissä halu pitäytyä nykyisessä rakenteessa. Toisaalta on selkeitä viestejä nykyistä laajempien järjestämisvastuun kantajien tarpeesta. Noin puolet vastaajista pitää nykyistä rakennetta riittämättömänä tulevaisuuden haasteiden kannalta. Sosiaali- ja terveysjohdolta suurin tuki tulee riittävän vahvoille peruskunnille ja palvelujen järjestämiselle nykyiseen tapaan verorahoitteisesti. Yksimielisiä ollaan siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhteyden tulee säilyä ja vahvistua. Näkemykset harvaan asutuista alueista jakautuvat tasan maakuntamallin ja maakuntapohjaisen kunnan mallin välillä.

STKL pitää välttämättömänä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta tehdään selkeä ja yksiselitteinen poliittinen linjaus seuraavan hallituksen hallitusohjelmassa. Mikäli linjauksia ei rohjeta tehdä, palvelujärjestelmä rapautuu ja halvaantuu. Sitä ei jatkossa pystytä myöskään valtakunnallisesti ohjaamaan. Voimme myös unohtaa puheet palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta.

Kilpailuttaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa arvioitava uudelleen

Sosiaalibarometri 2011:n mukaan alan johdon arviot kilpailuttamisesta ja sen vaikutuksista ovat erittäin kriittiset. Kilpailuttamisen nähdään johtaneen erityisesti lyhyen ja pitkän aikavälin kustannusten ja kilpailuttamisen tuomien liitännäiskustannusten kasvuun sekä palvelujen keskittymiseen suurille yksityisille tuottajille. Hinta on noussut kokonaistaloudellisuutta ja laatua tärkeämmäksi ja lähes ainoaksi kriteeriksi. Palveluhankinnat on keskitetty huomattavassa osassa kuntia hankintayksiköille, joissa ei välttämättä ole sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista. Valvonnassa ja valvontakäytännöissä arvioidaan myös olevan vakavia pulmia.

Palvelujen keskittyessä suurille tuottajille muita tuottajia, pieniä hoivayrityksiä ja järjestöjen palveluita on jo vähentynyt ja vähenee edelleen. Palvelujen monimuotoisuus häviää vähitellen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoon tulee vahvoja monopolisoitumisen piirteitä. Nämä kehitystrendit ovat täysin päinvastaisia sille, mitä EU:n hankintadirektiivillä ja kansallisella hankintalainsäädännöllä tavoitellaan. Pahimmillaan tällainen kehitys merkitsee harvojen myyjien markkinoita, joilla on valta hyvin yksipuolisesti määritellä hintataso. On syytä kysyä, mitä hyötyä tästä on palvelujen käyttäjien, veronmaksajien ja julkisen vallan kannalta.

STKL vaatii, että Suomessa tehdään perusteellinen uudelleenarvio sosiaali- ja terveys-palvelujen kilpailuttamisesta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen muita palveluja korkeammat kynnysarvot eivät riitä siihen, että palvelujen käyttäjien perusoikeudet saadaan turvattua ja kilpailutus toteutettua järkevällä tavalla.

Hankintalakia tulee STKL:n näkemyksen mukaan uudistaa siten, että sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa otetaan huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön vaatimukset. Palvelun tuottajien syrjimätön kohtelu ja kilpailuneutraliteetti eivät riitä lähtökohdiksi. Erityisesti palvelujen käyttäjien turvaamiseksi säädetyt oikeudet tulee ottaa huomioon. On myös rohjettava käyttää sisämarkkinalainsäädännön antama liikkumatila hyväksi, mitä ei tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalvelujen alueella tehdä.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on syytä ottaa käyttöön yleishyödylliseksi palveluksi eli ns. SGEI-palveluksi määrittely palvelujen saatavuuden turvaamiseksi haja-asutusalueilla ja myös erityispalveluissa, joissa palveluntuottajia on vain muutamia. Uusien ratkaisujen hakemisessa yhteiskunnallisten yritysten liiketoimintamallin kehittäminen voi myös olla yksi keino.

Helsingissä 12. huhtikuuta 2011

SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO ry


Raimo Lindberg
liittohallituksen puheenjohtaja

Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja



Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu

Tiedote tästä kannanotosta
Sosiaali- ja terveyspalvelut rapautuvat poliittisten päätösten puuttuessa

Katso tutkimustiedotteet

Sosiaali- ja terveysjohto vastustaa terveysrahastomallia

Asiakaskeskeisyys kaukana sosiaali- ja terveyspalveluissa

Mediainfon 12.4.2011 esityskalvot