 |
  |
|||||
 |
 |
|||||
  |
 |
|||||
 |
||||||
 |
||||||
| Olet tässä: Etusivu > Kannanotot > Kannanotto |
 |
|||||
 |
||||||
 |
  Etusivu STKLKoulutusTutkimusJulkaisut KannanototLausunnotTiedotteetAlueellinen
toimintaKansainvälinen
toimintaProjektitMitalitYhteystiedot Sosiaali-
ja terveysviesti SosternetPalauteIlmoittautuminenIntranet In
English På
svenska |
 |
Kannanotto kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ja puitelain valmisteluun Luovutettu alue- ja kuntaministeri Hannes Manniselle 10.4.2006 Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry haluaa kohteliaimmin välittää omana näkemyksenään seuraavia asioita kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ja puitelain valmisteluun. Näkemykset perustuvat vahvasti uuden Sosiaalibarometri 2006:n, vuoden vaihteen Kuuma-kuntien kansalaiskyselyn sekä jäsenyhteisöiltä saatujen palautteiden pohjalle. 1. Ihmisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuus taattava jatkovalmistelutyössä Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen alueelliset tilaisuudet ovat rakentuneet vahvasti kunkin alueen keskeisten poliittisten päättäjien varaan. Poliittisten päättäjien sitoutuminen ja osallistuminen linjausten tekemiseen on hankkeen onnistumisen kannalta välttämätön, mutta ei riittävä ehto. Kansalais-järjestöt ja sosiaali- ja terveysalan osaajat ovat olleet hankkeen käynnistämisvaiheen ensimmäisissä tilaisuuksissa muutamaa aluetta lukuun ottamatta mukana hyvin. Sen sijaan alueiden vastausten valmisteluryhmissä ja linjausten tekemisessä järjestöjen ja sosiaali- ja terveydenhuollon johtoa ja ammattilaisia on ollut mukana vain vähän. Vaikka kunta- ja palvelurakennehankkeen lähtökohdaksi on asetettu se, että se lähtee liikkeelle kuntalaisista, se ei tähänastisessa valmistelussa ole vielä toteutunut. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan tähän mennessä toteutettu valmistelu ei ole antanut mahdollisuutta riittävästi kansalaiskeskusteluun ja ihmisten äänen kuulumiseen osana valmistelutyötä. Keskusliiton toteuttamassa Keski-Uudenmaan eli Kuuma-kuntien kansalaisilta kerätyssä hyvinvointianalyysissä korostui sosiaali- ja terveyspalveluissa ihmisten kannalta ennen kaikkea se, että palvelut ovat lähellä ja saavutettavissa. Vastauksissa nousi esille myös se, että jo tällä hetkellä ihmiset kokevat puutteellisiksi mahdollisuutensa vaikuttaa asuinaluettaan ja palveluita koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. On tärkeää, että tätä puutetta voidaan korjata kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutuksen yhteydessä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää tärkeänä sitä, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jatkotyössä mahdollistetaan kuntalaisten osallistuminen valmisteluun ja päätöksentekoon. On tärkeää, että jatkovalmistelun aikana järjestetään alueilla kansalaiskuulemisia. Keskusliitto on omalta osaltaan valmis olemaan mukana näiden tilaisuuksien järjestämisessä. 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat pitävät vahvaa peruskuntaa parhaimpana. Erityisosaamista vaativissa palveluissa tarvitaan peruskuntaa laajempi aluepohja. Sosiaalibarometri 2006:ssa selvitettiin myös vastaajien näkemyksiä kunta- ja palvelurakenneuudistukseen esitettyihin vaihtoehtoihin. Parhaana mallina jatkotyön pohjaksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat pitävät peruskuntamallia. Kaikista vastaajista yhteensä noin kaksi kolmesta kannattaa peruskuntamallia jatkotyöskentelyn pohjana. Yli puolet terveyskeskuksista ja sosiaali- ja terveysjärjestöistä pitää parhaana peruskuntamallia. Sosiaalitoimista lähes kolme neljästä pitää sitä parhaana vaihtoehtona. Peruskuntamallin kannatuksen keskeisimmät argumentit liittyvät lähipalvelujen turvaamiseen ja lähidemokratian sekä paikallistuntemuksen säilymiseen. Peruskuntamallia pidetään myös selkeänä, hallittavana ja toimivana. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää tärkeänä sitä, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jatkotyö pohjautuu vahvojen peruskuntien varaan. Maan eri osien alueelliset erot ja lähtökohdat on otettava huomioon. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto tukee näissä linjauksissa Suomen Kuntaliiton asiasta tekemiä linjauksia. Peruskuntamallin avulla voidaan ottaa lähtökohdaksi eri hallinnonaloille, mm. sosiaali- ja terveys-, opetus-, työhallinto-, elinkeino- ja kaavoitusviranomaiset, kuuluva laaja hyvinvointivastuu. Lähestymistapa on tärkeä ongelmia ehkäisevän ja palvelutarpeita vähentävän työn kannalta. Vahvat peruskunnat pystyvät hoitamaan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut ja ottamaan resurssina eri palveluntuottajat, järjestöt ja alan yritykset huomioon. Sosiaalihuollon erityistason palveluissa (mm. lastensuojelu, päihdehuolto, kasvatus- ja perheneuvonta, vammaishuollon työ- ja päivätoiminta, sosiaalipäivystys ja vanhustenhuollon erityisosaaminen) ja erikoissairaanhoidossa tarvitaan peruskuntaa suurempaa alueellista väestöpohjaa. 3. Kilpailuttamista on välttämätöntä toteuttaa maltillisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tilaaja–tuottaja-mallin riskit on selvitettävä. Sosiaalibarometri 2006:n mukaan sosiaalijohtajista 71 prosenttia ja terveyskeskusten johdosta 79 prosenttia ilmoitti, että omalla toimialalla on kilpailutettu palveluja. Sosiaalitoimet ja terveyskeskukset, joissa kilpailuttamista ei ole tehty, ovat tyypillisimmin pieniä, maaseutumaisia kuntia. Vasta yli 20 000 asukkaan kunnista lähes kaikki ovat kilpailuttaneet sosiaalipalvelunsa. Osaamisen ja rahan puute sekä se, että kilpailuttaminen sopii huonosti sosiaalipalveluihin, nähtiin myös syyksi sille, että sosiaalipalveluja ei ole kilpailutettu. Sosiaalibarometri 2006:n mukaan selkeimmin kilpailuttamisen vaikutus näkyy lisääntyneenä hallinnollisena työnä, josta sekä sosiaalijohtajat että terveyskeskusten johto ovat täysin yksimielisiä. Vähiten kilpailuttamisen katsottiin vaikuttaneen järjestöjen palvelujen käyttöön. Kilpailuttamisen arvioitiin useammin lisänneen hallinnollisen työn lisäksi myös kilpailuttamisen muita liitännäiskustannuksia. Myönteisinä vaikutuksina nähtiin sen lisänneen yritysten ja järjestöjen palvelujen käyttöä, palvelujen saatavuutta, palvelutarjontaa, osin palvelun laatua ja kuntien välistä yhteistyötä. Sosiaali-toimen vastaajista noin kolmasosa arvioi kilpailuttamisen vähentäneen kunnan omia palveluita. Terveyskeskukset ovat arvioineet omien palveluidensa vähentyneen kilpailuttamisen seurauksena hiukan sosiaalitoimia useammin. Tuloksissa on nähtävissä viite siihen, että kilpailuttaminen voi myös vähentää kuntien omien palveluiden määrää, vaikka se ei vielä laajassa mitassa näykään. Sosiaalitoimen ja terveyskeskusten arviot kilpailuttamisen vaikutuksista eroavat selkeimmin pitkän ja lyhyen aikavälin kustannusten, järjestöjen palvelujen käytön ja asiakkaan saaman palvelun laadun suhteen. Terveyskeskusten johto katsoo sosiaalitointa useammin, että kilpailuttaminen on lisännyt sekä pitkän että lyhyen aikavälin kustannuksia. Myös kilpailuttamisen liitännäiskustannuksissa terveyskeskukset katsovat lisäystä tapahtuneen sosiaalitoimea useammin. Kilpailuttamisen vaikutus asiakkaan saamaan palvelun laatuun nähdään terveyskeskuksissa hieman sosiaalitoimea useammin kriittisesti. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan tulevaisuudessakin on tärkeää, että julkisella vallalla on vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Palveluiden tuottaminen tulee toteuttaa niin, että se takaa tasavertaiset mahdollisuudet laadukkaiden palveluiden saamiseen. Kilpailuttamista tulee sosiaali- ja terveydenhuollossa toteuttaa maltillisesti ja ottaa huomioon näiden palveluiden perusoikeusluonne. On otettava vakavasti viitteet siitä, että kilpailuttaminen voi rapauttaa julkisia palveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on syytä arvioida sitä, miten varmistetaan kaikkein haavoittuvimmassa tilanteessa olevien suoja kilpailuttamiselta. Kilpailuttamisen maltillinen toteuttaminen ja neuvottelumenettelyn käyttö ovat tärkeitä sosiaali- ja terveyspalveluiden erityisluonteen kannalta. On syytä kyseenalaistaa julkisten varojen siirtyminen yksityisten yritysten voitoiksi palveluiden kilpailuttamisen ja ulkoistamisen kautta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan tilaaja-tuottaja- malliin siirtymisen riskit on selvitettävä ennen kuin kuntia ohjataan laajasti siihen siirtymiseen. Kyseessä on perustavanlaatuinen muutos sosiaali- ja terveys-palveluiden kannalta. Esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja ehkäisevä työ sekä laaja eri hallinnonalojen hyvinvointivastuu ovat vaikeasti rakennettavissa tilaaja-tuottaja-malliin. Niiden tulisi kuitenkin olla tulevaisuudessa toiminnan yksi keskeinen lähtökohta. 4. Valmisteltavan puitelain tulee olla selkeä, jotta se linjaa riittävästi jatkovalmistelua On välttämätöntä, että uudistuksen perustaksi annettava puitelaki linjaa riittävästi tulevia valintoja. Palveluiden saatavuuden turvaamiseksi tarvitaan normiohjausta mm. määräajat hoivan ja etuuksien piiriin pääsylle. Tämä on välttämätön erityisesti vaikeimmassa tilanteessa olevien ihmisten kannalta. Puitelain tulee varmistaa myös nykyistä paremmin ehkäisevän työn sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen mahdollisuudet. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen valmisteltavan puitelain tulee olla riittävästi jatkovalmistelua linjaava. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kysymys siitä, mitä perustuslain lähtökohta, julkisen vastuu riittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista asuinpaikasta riippumatta, käytännössä tarkoittaa. Tämän määrittelyn ja hyvinvointipolitiikan tuleva suunnan poliittisen määrittelyn tulee olla osa tätä uudistustyötä. Helsingissä 10. huhtikuuta 2006 SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO ry Elli Aaltonen, liittohallituksen puheenjohtaja Riitta Särkelä, toiminnanjohtaja |
 |
 |
 |
 |
||||||
 |
||||||
