|
|
![]() |
|||||
![]() |
![]() |
|||||
![]() |
|
|||||
|
|
||||||
|
|
||||||
| Olet tässä: Etusivu > Julkaisut > Julkaisu |
|
|||||
|
|
||||||
|
|
|
|
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen mahdollisuudet tuen tuottamisessa -selvitys on tehty Valtiontilintarkastajien toimeksiannosta. Sen tavoitteena on tarkastella sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolia ja erityisluonnetta palveluiden ja tuen tuottamisessa, arvioida keskeisiä toimintaympäristömuutoksia, joilla on vaikutuksia järjestöjen mahdollisuuksiin tarjota palveluja ja tukea sekä nostaa esiin kysymyksiä, jotka vaatisivat valtakunnallisia linjauksia. Lisäksi arvioidaan muutosten merkitystä palveluiden tarvitsijoiden kannalta. Selvityksen aineistoina on käytetty tuoreimpia Raha-automaattiyhdistyksen ja Stakesin aineistoja ja tilastoja, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton vuonna 2005 julkisilta ja järjestöiltä keräämiä kyselyaineistoja sekä järjestöjen ja muiden toimijoiden toimittamia valmiita materiaaleja. Lisäksi on haastateltu sosiaali- ja terveysjärjestöjen johtavia työntekijöitä. Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on perinteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävä ja ainutlaatuinen rooli. Niiden tärkeimmät tehtävät ovat vaikuttamistoiminta, vertais- ja vapaaehtoistoiminta, asiantuntijatehtävät sekä tuen ja palvelujen kehittäminen ja tarjoaminen. Järjestöjen tarjoamat palvelut eroavat sekä julkisista että yritysmuotoisista palveluista muun muassa siten, että järjestöillä on ollut edellytyksiä kehittää ja tarjota palveluja julkisia toimijoita joustavammin, tarpeenmukaisemmin ja hallinnollisia sekä ammatillisia sektorirajoja ylittäen. Ne ovat kehittäneet palvelukokonaisuuksia hankalassa tilanteessa eläville, helposti julkisten palvelujen ulkopuolelle jääville ihmisille. Lisäksi ne ovat kehittäneet palveluja alueille, joilla julkinen palvelutuotanto on vaikeaa kohderyhmien pienen määrän tai vaadittavan erityisasiantuntemuksen vuoksi ja joilla yritysmäinen palvelutuotanto ei kysynnän vähäisyyden tai satunnaisuuden vuoksi ole kannattavaa. Suuri osa järjestöjen paikallistoiminnasta on erilaista ammatillisin ja vapaaehtoisvoimin tarjottavaa tukea ihmisten arjen selviytymiseen. Suomessa on rekisteröity noin 13 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä. Kymmenesosa sosiaali- ja terveysalan henkilöstöstä (36 000 henkeä) työskentelee järjestöissä. Järjestöjen rahoitus perustuu oman toiminnan tuottoihin ja julkisiin avustuksiin. Merkittävin rahoittaja on Raha-automaattiyhdistys, joka vuonna 2005 jakoi 305 miljoonaa euroa yhteensä 1 145 järjestölle. Järjestöt tuottavat lähes viidenneksen kaikista sosiaalipalveluista. Yhteensä 3 018 yksityisestä sosiaalipalvelutoimipaikasta hieman yli puolet on järjestöjen ylläpitämiä. Järjestöjen ylläpitämiä ovat etenkin ensi- ja turvakodit, päihdehuoltolaitokset sekä palvelutalot ja ryhmäkodit. Lähes 90 prosentilla kuntien sosiaalitoimista on ostopalvelusopimuksia järjestöjen kanssa. Kansaneläkelaitos osti vuonna 2004 järjestöiltä kuntoutuspalveluja yli 100 miljoonalla eurolla. Järjestöt huolehtivat myös valtaosin valtakunnallisten erityispalvelujen tuottamisesta. Julkiset palvelutuottajat ennakoivat järjestöjen tarjoamien palvelujen merkityksen kasvavan tulevaisuudessa. Palvelujärjestelmässä on käynnissä voimakas muutos. Järjestöjen palvelutarjontaan vaikuttavista muutoksista merkittävimmät ovat Euroopan unionin sisämarkkinoiden kehittämiseen liittyvät linjaukset, Raha-automaattiyhdistyksen avustuslinjaukset, kuntien strategiat ja kilpailuttamiskäytännöt sekä verottajan tulkinnat ja linjaukset. Raha-automaattiyhdistys, joka on merkittävä järjestöjen toiminnan ja sitä kautta yhteiskunnan väliinputoajaryhmien tuen rahoittaja, on vetäytynyt ja vetäytymässä kotipalveluiden, palveluasumisen ja näihin liittyvien investointien avustamisesta. Joidenkin eritysryhmien päivätoimintoihin, järjestöjen tarjoamiin lastenhoitopalveluihin sekä omais- ja sijaishoitoon myönnettäviä avustuslinjauksia tarkistetaan. Kuntien järjestöjen paikallistoiminnalle myöntämät toiminta-avustukset ovat myös niukkenemassa. Verohallitus on ryhtynyt tiukentamaan tulkintaa järjestöjen yleishyödyllisyydestä. Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että ihmisten ongelmat ovat kärjistymässä ja tulevaisuuden haasteeksi tulee avopalveluiden riittävyys. Raha-automaattiyhdistys on vähitellen vetäytymässä joidenkin sellaisten palvelusektorien rahoituksesta, joilla ei ole olemassa korvaavaa rahoitusta eikä muiden tahojen tuottamaa korvaavaa palvelutoimintaa. Ei myöskään ole todennäköistä, että kunnat pystyisivät nykyistä paremmin näitä palveluita tuottamaan. Muutaman vuoden sisällä merkittävä osa järjestöjen nyt tarjoamista palveluista uhkaa jäädä ilman maksajaa. Järjestöt ovat joutumassa palvelutarjonnassaan ahtaalle ja sen ennakoidaan aiheuttavan taloudellisia paineita kunnille. Järjestöjen palvelut merkitsevät nykyisellään monesti kustannussäästöjä kunnille ehkäisemällä raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta. Raha-automaattiyhdistyksen itsenäisen aseman ja monopoliaseman säilyminen on monimuotoisen sosiaali- ja terveysjärjestöjen elinehto. Kilpailuttamiseen on syytä luoda sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien näkökulmasta sekä sosiaalipoliittisista tavoitteista käsin rajoja ja pelisääntöjä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden verottomuuden ja yleishyödyllisyyden määrittely kansallisesti on välttämätöntä. Järjestöjen toimintaan liittyvät verotuskäytännöt tulee saada yhdenmukaiseksi koko maassa. Sosiaali- ja terveyspalvelut tarvitsevat oman erityisen asemansa ja suojan sisämarkkinasääntelyä ja palveluiden vapaata liikkuvuutta ja kauppaa tuettaessa. Käynnissä olevassa muutoksessa on kyse perustavanlaatuisesta prosessista, jonka tuleva suunta on poliittisen päätöksenteon ja valintojen asia. Avainsanat: sosiaali- ja terveysjärjestöt, palveluntuottajat, sosiaalipalvelut, terveyspalvelut, Raha-automaattiyhdistys, hyvinvointistrategiat, sisämarkkinasääntely, palveludirektiivi, kilpailuttaminen, yleishyödyllisten yhteisöjen verotus
Selvityksen hinta on 20 euroa. |
|
||
![]() |
||||||
|
|
||||||