Pääministerille
Ulkoministerille
Suomen HVK-valtuuskunnalle
Eduskunnan suurelle valiokunnalle
Eduskuntaryhmille

Vetoomus hyvinvointipalvelujen puolesta: Euroopan unionin perustuslakiluonnokseen on tehtävä muutoksia

Kansalaisten sitoutuminen Euroopan unionin tulevaisuuteen perustuu siihen luottamukseen, että unionin politiikka palvelee heidän etujaan. Eurooppalaiset arvostavat suuresti jäsenvaltioiden sitoumuksia turvata ja tarjota sosiaali-, terveys-, koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalisia palveluja. Kansalaiset eivät yleensä tue näiden palveluiden liberalisointia. Sisämarkkinoiden ja kauppapolitiikan tehokkuus on viime kädessä keino edistää kansalaisten hyvinvointia, eikä itseisarvo. Loppujen lopuksi, markkinoiden rajat tiedostava sisämarkkina- ja kauppapolitiikka on pitkällä tähtäyksellä kannattavampi kuin sellainen, joka lyhyen tähtäimen tehokkuustavoitteiden kautta heikentää mahdollisuuksia turvata Euroopan unionin kansalaisten sosiaalisia oikeuksia ja arvoja.

Siten olemme vakuuttuneita, että Euroopan unionin perustuslakiesitystä pitää vielä muuttaa eräiden tärkeiden yksityiskohtien osalta.

Vetoamme Suomen eduskuntaan, hallitukseen ja kaikkiin EU:n hallitusten välisen konferenssin neuvottelijoihin, että alla esittämämme ja perustelemamme muutokset olemassa olevaan esitykseen EU:n perustuslaiksi (taikka perustuslailliseksi sopimukseksi) varmistetaan.

Esittämämme muutokset voidaan saada aikaan vahvistamalla tai laajentamalla jo olemassa olevia ja jo käsiteltyjä ehdotuksia. Kaikki esityksemme ovat sopusoinnussa Suomen eduskunnan ja hallituksen aiempien linjausten kanssa.

Esityksemme koskevat artikloja III.6 ja III.179 sekä artiklaa III.217. Konkreettiset esitykset on tekstissä lihavoitu. Ehdotamme ensisijaisesti A-vaihtoehtoa. Vertailun vuoksi muotoilemme myös artiklojen III.6 – III.179 kohdalla yhden samansuuntaisen, mutta heikomman muutosesityksen (vaihtoehto B) ja artiklan III. 217.4. osalta kaksi päävaihtoehtoa heikompaa muutosta (vaihtoehdot B ja C).

Hyvinvoinnin peruspalvelujen suojelemiseksi on tarpeellista lisätä yleislauseke (klausuuli), joka esitetään artiklassa III-6bis (liittyen terveyteen ja artiklaan III-179). Saman tavoitteen varmistamiseksi muutoksia on tehtävä myös kauppapolitiikan ja yhteisen kauppapolitiikan (trade policies and common commercial policies) kontekstissa osana artiklaa III-217 (4).

1) Yleisklausuuli peruspalveluista – muutosesitys artikloihin III.6 ja III.179

Jotta jäsenvaltioiden kyky tarjota peruspalvelut kaikille voidaan turvata, tarvitaan asiasta myös yleisklausuuli perustuslaillisessa sopimuksessa. Esityksemme perustuu aikaisempaan, jo käsiteltyyn ehdotukseen terveyspalveluista, jota useat jäsenvaltiot ovat tukeneet (katso b-kohta alla) ja jota on ehdotettu artiklan III-179 yhteydessä. Aikaisemmin esitetty terveyspalveluihin kohdentuva lisäys on kooste kaikista käsitellyistä ehdotuksista ja sitä ovat tukeneet useat jäsenvaltiot.

Tulee kuitenkin myös huomioida, että vaikka laajempi huoli on tullut esille vain terveyspalveluiden osalta, on olemassa samankaltaisia perusteltuja huolia myös sosiaalisten, koulutuksellisten, kulttuuristen ja audiovisuaalisten peruspalveluiden osalta. Näin ollen olemmekin laajentaneet klausuulia kattamaan myös koulutus-, sosiaali-, kulttuuri- ja audiovisuaaliset palvelut:

ESITYS (1A): Lisäys artiklaan III-6

”Perustuslaki ei saa millään muotoa vahingoittaa tai haitata jäsenvaltioiden vastuuta kantaa velvoitteitaan terveys-, sosiaali-, koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalisten palvelujen politiikan tavoitteiden määrittämisessä ja toteutuksessa, rahoituksen, hallinnon ja organisaation sekä tuottamisen osalta.”

PERUSTELUT:

Tämän artiklan päätavoite on selkiyttää peruspalvelujen ja sisämarkkinasääntöjen suhdetta. Tavoite on siten edelleen selkiyttää unionin ja jäsenvaltioiden rooleja lisäämällä erillinen artikla perustuslakiehdotuksen III-osion yleiseen osaan. Ilman tällaista lisäystä peruspalvelut saattavat vähitellen joutua alisteisiksi sisämarkkinasäädöksille. Käytännössä tämä voi tulevaisuudessa vaikuttaa useiden peruspalvelujen rahoitukseen, hallintoon ja tuottamiseen, kuten esimerkiksi siihen, miten terveydenhuollon, perus- ja korkeakoulutuksen, päivähoidon, vanhusten palveluiden ja kirjastojen toimintaa ja rahoitusta säädellään Suomessa.

Esittämämme artikla on siten laajempi (sisältäen koulutus-, sosiaali-, kulttuuri- ja audiovisuaaliset palvelut) kuin nykyinen, Suomen esittämä terveyteen liittyvä lisäysehdotus artikla III- 179:n kohdalla, joka kohdentuu vain terveyspalveluihin. Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että eri jäsenvaltion kansalaiset haluaisivat, että sisämarkkinoiden periaatteista lähtevä säätely määrittäisi myös sitä, miten koulutusjärjestelmää sekä sosiaalisia, kulttuurisia ja audiovisuaalisia palveluja säädellään.

Esityksemme perustana on seuraava hallitusten välisessä konferenssissa aiemmin käsitelty esitys, joka on samalla heikompi, vaihtoehtoinen ehdotuksemme perustuslain muuttamiseksi, koska se ei kata kaikkia peruspalveluja.

ESITYS 1B: (Esityksen 1A heikompi vaihtoehto. Sama kuin neuvotteluissa jo käsitelty ehdotus terveyspalveluista):

1. Perustuslain ei tule millään muotoa vahingoittaa tai haitata jäsenvaltioiden vastuuta sosiaaliturvan mukaisten terveyden ja sairaanhoidon palvelujen politiikan, rahoituksen, hallinnon ja tuottamisen määrittämisessä.

2. Ensimmäisessä kappaleessa mainittu jäsenmaiden vastuu sisältää etenkin terveyden- ja sairaanhoidon palvelujen hallintoon ja rahoitukseen liittyvät toimet sekä kansalliset standardit.


2. Kauppapolitiikka ja peruspalvelut – muutosesitys koskien artiklaa III.217.

Nizzan sopimukseen verrattuna perustuslain ehdotus laajentaa Euroopan komission kauppapoliittista toimivaltaa siirtämällä kaikki palvelusektorit, lukuun ottamatta audiovisuaalisia ja kulttuurisia palveluja, kauppapoliittisen määräenemmistöön perustuvan päätöksenteon piiriin. Tämä ainoa poikkeus enemmistöäänestyksestä on huomioitu yhteisen kauppapolitiikan artiklassa III-217(4). Selvityksenä todettakoon, että Ulkoasiainministeriön tekemän selvityksen mukaan aikaisempi oletus siitä, että ministerineuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti, jos sopimus koskee alaa, jolla unionin säädöksen antaminen edellyttää yksimielisyyttä, ei sovellu III-217 artiklassa mainittuihin kauppapolitiikan sopimuksiin (UM 2003-00340). (Toisin sanoen epäsuora ns. ”harmonisointisuoja” ei ole relevantti eikä toimi artiklan 217 osalta.)

Nykyinen esitys perustuslaiksi muuttaa siten vallitsevaa tilannetta oleellisesti. Vähin mitä pitäisi tehdä, on Suomen hallituksen 24.10. 2003 muutosesityksen mukaisesti laajentaa poikkeamaa määräenemmistöpäätöksenteosta, jotta sen piiriin saadaan myös terveys-, koulutus- ja sosiaalipalvelut. Vain siten nämä palvelut voidaan turvata ja hallinnoida sektorikohtaisten periaatteiden ja sitoumusten mukaisesti jokaisessa jäsenmaassa.

Suurimmassa osassa jäsenmaita em. palvelut ovat yhdistelmä julkisrahoitteisia ja tuotettuja palveluita sekä ostopalveluita tai julkisrahoitteisesti tuettuja palveluita, joita tuottavat niin yritykset kuin erilaiset yhdistykset, mukaan lukien seurakunnat. Siten nämä palvelut ovat käytännössä alttiita kauppapolitiikan piirissä tehtyjen sopimusten soveltamiselle, jollei riittävän laajasti kattavaa poikkeamaa voida taata. Esimerkkinä voidaan ottaa pakkokilpailuttaminen ja julkisten tukien tulkinta protektionistisiksi kansallisiksi tuiksi. Neuvottelut etenevät usein pienten muutosten kautta, jotka eivät ehkä sellaisenaan vahingoita kansallisten järjestelmien perustavia rakenteita, mutta johtavat yhdessä huomattaviin lisääntyviin muutoksiin. Mm. tästä syystä poikkeaman tulisi olla riittävän laajasti määritetty ilman tulkinnallisia rajoituksia. Nykyisen tilanteen säilyttämiseksi esitämme seuraavan uuden muotoilun artiklan III-217(4) poikkeamaklausuulille:

ESITYS 2A: Uusi muotoilu artiklaan III-217(4)

”Kauppaan ja investointeihin liittyvät päätökset terveyden ja sairaanhoidon-, sosiaali-, koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalisten sektorien palveluihin liittyen tehdään näiden sektorien politiikan pohjalta ja osana jäsenvaltioiden vastaavaa kompetenssia. Jäsenvaltioiden tulee neuvotella ja tehdä kaikki näihin sektoreihin liittyvät päätökset yhdessä unionin kanssa.”

Tämä on ainoa vaihtoehto, joka antaa jäsenvaltioille laajan sektorisidonnaisen mandaatin päätöksenteossa ja turvaa sen, että kauppapoliittiset päätökset ovat sektoripolitiikalle alisteisia eikä päinvastoin. Nykyisessä perustuslakiluonnoksessa poikkeama kauppapolitiikan yleissäännöstä tehdään lähtökohtaisesti vain turvautumalla yksimieliseen päätöksentekoon määräenemmistön sijaan. Tämä lähtökohta antaa palveluille heikomman suojan kuin yllä oleva muotoilu. Esitämme kuitenkin tämänkin lähtökohdan – siis yksimielisyysvaatimuksen antaman suojan – mukaisen muutosesityksen (esitys 2B), sillä myös päätöksenteon yksimielisyysvaatimus merkitsisi parannusta nykyiseen artiklaesitykseen, jonka poikkeama kattaa vain kulttuuriset ja audiovisuaaliset palvelut. Kolmanneksi esitämme edellistäkin heikomman ”hätäjarruksi” sanotun suojan peruspalveluille artiklassa 217.4 (esitys 2C).:

Esitys 2B: ( Määräenemmistöpäätöksenteon poikkeaman laajennus artiklaan 217.4.)

”Neuvoston tulee myös toimia yksimielisesti niissä kaupan neuvotteluissa ja sopimuksissa jotka liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutuspalveluihin ja kulttuuri- ja audiovisuaalisiin palveluihin."


ESITYS 2C: (”Hätäjarru” vaihtoehto artiklaan 217.4.):

"Neuvoston tulee myös toimia yksimielisesti niissä kaupan neuvotteluissa ja sopimuksissa jotka liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutuspalveluihin ja kulttuuri- ja audiovisuaalisiin palveluihin, silloin kun ne mahdollisesti vahingoittavat kansallisten sosiaali, terveys- ja koulutusjärjestelmien rakenteita tai unionin kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta."


3. Kommentti: terveys muissa politiikoissa

Ehdotetut artiklojen muutokset kohdentuvat erityisesti palveluihin, mutta on syytä muistaa, että kansanterveysartiklassa III-179 käsitellään myös terveyttä muissa politiikoissa. Tavoitteet laajentaa artikla III-179:n sisältämään velvoitetta huomioida terveysvaikutukset muissa politiikoissa koskemaan osiota III kokonaisuudessaan ovat saaneet kannatusta. Nykyisessä perustuslakiluonnoksessa artikla III-179(1) edellyttää, että “kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu.” Pyrkimyksiä laajentaa ja vahvistaa kansanterveysartiklan muihin politiikkoihin liittyvää velvoitetta tulee ehdottomasti tukea, mutta on syytä huomioida, että koska tavoite liittyy kansanterveysartiklaan, se ei ratkaise peruspalveluihin liittyviä ongelmia.


Helsingissä 23.3.2004


Kunnioittaen

Crash ry (Tutkimusta ja toimintaa oikeudenmukaisuuden edistämiseksi)
NIGD ry (Network Institute for Global Democratization)
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry
Ympäristö ja kehitys ry

Maija Sakslin tutkija, Kela, pj. Ihmisoikeusliitto
Marjatta Melto, erityisasiantuntija, Opetusalan ammattijärjestö
Jan Otto Andersson, kansainvälisen talouden dosentti, Åbo Academi, puheenjohtaja Attac
Meri Koivusalo, erikoistutkija, Stakes
Risto Isomäki, kirjailija
Jaana Airaksinen, vapaa kirjoittaja
Kaisa Eskola, varapuheenjohtaja, Attac
Leo Stranius, puheenjohtaja, Maan ystävät ry.
Sirkka Ahonen, Attacin työryhmä, historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen professori
Virve Pohjanpalo, Attacin työryhmä
Ville-Pekka Sorsa, Attacin veroryhmän vetäjä
Mikko Sauli, Attac
Ville-Veikko Hirvelä, solidaarisuustyötekijä
Outi Hakkarainen, tutkija, Helsingin yliopisto
Thomas Wallgren, FT, akatemiatutkija, vpj. Demokratiafoorumi - Vasudhaiva Kutumbakam



Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu