Kannanotot, lausunnot ja tiedotteet

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston kannanotto 15.6.2007:

Päivähoidon nollamaksuluokan poistaminen heikentää lapsen oikeuksia

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin vastustaa hallituksen vuosien 2008–2011 valtiontalouden kehyspäätöksen yhteydessä päätettyä lasten päivähoidon nollamaksuluokan poistamista. Nollamaksuluokan poistaminen vaikeuttaa entisestään köyhien lapsiperheiden tilannetta. Erityisesti nollamaksuluokan poistamisesta kärsivät yksinhuoltajaperheet, opiskelijaperheet ja maahanmuuttajaperheet. Päivähoitomaksu söisi moninkertaisesti kehyspäätöksessä päätetyn lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen 10 euron noston ja opintotuen korotuksen. Julkiselle taloudelle nollamaksuluokan poistamisella on sen sijaan hyvin vähäinen merkitys, sillä suuri osa kotona olevista vanhemmista ei kuulu nollamaksuluokkaan. Sosiaali- ja terveyspolitiikkaa kehitettäessä asiakasmaksut eivät saa muodostua palvelujen tarpeellisen käytön esteeksi.

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin muistuttaa hallitusohjelman kirjauksesta: ”Luodaan perheille aitoja mahdollisuuksia valita lapsilleen paras hoitomuoto.” Nollamaksuluokan poistaminen ei edistä tätä mahdollisuutta vaan päinvastoin vähentäisi pienituloisten mahdollisuuksia lasten kokopäiväiseen päivähoitoon. Lapsiperheiden köyhyysaste on kasvanut tuntuvasti viimeisten 15 vuoden aikana. Päivähoitomaksut olisivat erityisen suuri rasitus muutoinkin vaikeimmassa taloudellisessa asemassa oleville perheille.

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin korostaa, että lasten päivähoidolla on useita tehtäviä, ja muistuttaa Suomen perustuslain 19 §:n 3 momentin säännöksestä, jonka mukaan julkisen vallan tehtävänä on tukea perheen mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lasten päivähoito toteuttaa lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Päivähoidolla on merkittävä tehtävä lapsen sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta. Lasten päivähoito on alle kouluikäisten lasten kannalta keskeisin vanhemmuutta tukeva palvelumuoto ja sillä on merkittävä rooli ennaltaehkäisevässä lastensuojelutyössä. Päivähoidolla on keskeinen asema työn ja perheen yhteensovittamisessa. Päivähoito tukee myös maahanmuuttajaperheiden lasten kielen ja kulttuurin oppimista..

Ennaltaehkäisevän työn merkitystä lastensuojelussa on viime vuosien aikana korostettu. Nollamaksuluokan poistaminen heikentäisi päivähoidon roolia ennaltaehkäisevässä lastensuojelutyössä. Päivähoidon nollamaksuluokalla tuetaan niitä perheitä ja lapsia, jotka ovat eniten tuen tarpeessa, esimerkiksi perheiden, joissa on masentunut vanhempi tai perheiden, joissa on pitkäaikaistyöttömyyttä. Nollamaksuluokan poistaminen asettaisi lapset eriarvoiseen asemaan. Kaikilla lapsilla tulee olla jatkossakin oikeus varhaiskasvatuspalveluihin perheen varallisuusasteesta riippumatta.


Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin on avoin yhteistyöfoorumi kaikille köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan toimiville järjestöille, ryhmille ja kansalaisille. Verkosto on perustettu lokakuussa 1994 ja se on European Anti-Poverty Networkin jäsen.

TIEDOTE 4.4.2007

Lasten köyhyyden vähentäminen hallitusohjelmaan

Tulevan hallituksen keskeisenä tavoitteena tulee olla lapsiperheiden
köyhyyden vähentäminen, vaatii Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen
vastainen verkosto EAPN-FIN. Verkosto on laatinut toimenpideohjelman
lapsiperheiden köyhyyden poistamiseksi.

Lapsiperheiden asema tulonjaossa alkoi heikentyä 1990-luvulla, jolloin
lapsiperheiden verotusta kiristettiin poistamalla lapsi- ja
yksinhuoltajavähennykset, etuuksia leikattiin, inflaatio heikensi
etuuksien reaaliarvoa ja veropolitiikassa suosittiin pääomatuloja
palkkatulojen kustannuksella. Vuonna 2004 lapsiköyhyysaste oli jo 12,3
prosenttia, kun vuonna 1990 se oli vain 4,9 prosenttia.

Köyhyysriski on suurin yksinhuoltajaperheissä, pienten lasten perheissä
ja monilapsisissa perheissä. Neljännes yksinhuoltajaperheistä sai
toimeentulotukea vuonna 2005. Yksinhuoltajaperheiden riippuvuus
toimeentulotuesta on edelleen korkea, mikä kertoo heikosta
tulokehityksestä ja heikosta asemasta työmarkkinoilla.

Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on vanhempien työttömyyttä, pätkä- ja
osa-aikatöitä, työmarkkinoilta syrjäytymistä ja pienipalkkaisuutta.
Pitkäaikaissairaudet ja vammaisuus voivat heikentää oleellisesti perheen
taloudellista selviytymiskykyä. Myös opiskelijaperheiden taloudellinen
asema on heikko.

EAPN-FIN korostaa, että julkisella vallalla on käytettävissään runsaasti
keinoja, joilla lapsiperheiden köyhyyttä voidaan merkittävästi vähentää.
Kysymys on ennen kaikkea siitä, löytyykö riittävästi poliittista tahtoa
puuttua lapsiperheiden heikentyneeseen tilanteeseen tulonjaossa.

EAPN-Finin mielestä tulevaan hallitusohjelmaan tulee kirjata
lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen ja toimeentulon parantaminen.
Lapsiperheiden toimeentuloa on parannettava yleisesti, mutta sen lisäksi
on kiinnitettävä erityistä huomiota vakavassa köyhyys- ja
syrjäytymisriskissä olevien lasten ja lapsiperheiden tilanteen
korjaamiseen.

Kiireellisiä toimia toimeentulon, työllisyyden ja sosiaalisen
selviytymisen edistämiseksi tarvitaan ainakin yksinhuoltaja- ja
maahanmuuttajaperheissä sekä niissä perheissä, joissa toinen tai
molemmat vanhemmat ovat työttömiä ja joissa on pitkäaikaissairauksia tai
vammaisuutta.

Köyhyys on merkittävä riski lasten ja nuorten kehitykselle, sillä se
vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteen ja heikentää sosiaalista
selviytymistä. Lapsiperheiden köyhyys lisää syrjäytymisriskiä, ylläpitää
ylisukupolvista köyhyyttä ja heikentää lasten ja nuorten mahdollisuuksia
osallistua täysipainoisesti yhteisön ja yhteiskunnan toimintaan.

LISÄTIETOJA:

erityisasiantuntija Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, puh.
075 3245 581, 040 757 9950, esa.iivonen@mll.fi

edunvalvonta-asiamies Marja Eronen, Suomen Reumaliitto, puh. (09) 4761
5645, 040 8255 694, marja.eronen@reumaliitto.fi

TOIMITTAJAKAPPALEET (myös sähköisesti):

kehittämispäällikkö Pirjo Pietilä, Sosiaali- ja terveysturvan
keskusliitto STKL, puh. (09) 7747 285, 040 839 7913, pirjo.pietila@stkl.fi

Lapsiköyhyys-raportti kokonaisuudessaan pdf-muodossa.

Lapsiköyhyys-raporttia esittelevä Esa Iivosen kalvosarja pdf-muodossa.

Kevät 2006

KYSELY LAPSIPERHEIDEN KOKEMASTA KÖYHYYDESTÄ

EAPN-FIN:n, Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston, teemana tänä vuonna on "Näe köyhyys, sen poistaminen on yhteinen asia". Kohteena on erityisesti lapsiperheiden kokema köyhyys. Yhtenä vuoden toimintamuotona on kerätä ja tuottaa tietoa pitkäaikaissairauden toimeentulovaikutuksista lapsiperheissä.

Usein pitkäaikaissairaus merkitsee jatkuvaa riippuvuutta terveydenhuoltopalveluista sekä kasaantuvia sairauskuluja. Pitkäaikaissairaus saattaa myös vammauttaa. Näistä syistä pitkäaikaissairaus tulisi nähdä yhtenä mahdollisena syrjäytymis- ja köyhtymisriskinä pitkäaikaistyöttömyyden, asunnottomuuden tai vastaavien ilmiöiden rinnalla. Pitkäaikaissairaus tulisi saada näkyviin toimeentuloa koskevissa tilastoissa ja selvityksissä nykyistä selkeämmin.

Turun yliopiston professorin Matti Ritakallion selvitysten mukaan suomalaisista lapsista 100 000 elää köyhyysrajan alapuolella.  Lapset ja nuoret jakautuvat yhä vahvemmin hyvin toimeentulevien lapsiin ja köyhien lapsiin. Perheen köyhyys voi määrittää määrittää lasten tulevaisuutta eri tavoin. Esimerkiksi lapset eivät pääse lukioon, koska lukiokirjoihin ei riitä rahaa. Lapset ryhmittyvät myös harrastusten kautta.

EAPN-Finin jäsenyhteisöt osallistuvat pitkäaikaissairaita edustavien järjestöjen rinnalla selvitystyöhön. Ne haluavat vapaamuotoisia vastauksia sairauden ja vammaisuuden koskettamilta perheiltä siitä,  miten sairaus tai vammaisuus vaikuttaa perheen käytettävissä oleviin tuloihin. Ovatko perheet joutuneet luopumaan sairaudesta tai vammaisuudesta aiheutuvien menojen vuoksi jostakin? Miten se tuntuu lasten arjessa?

Vastauksien pohjalta kootaan raportti, joka julkaistaan EAPN-FINin internet-sivuilla sekä luovutetaan sosiaali- ja terveysministeriöön. Kaikki tiedot käsitellään luottamuksella ja siten, ettei ketään vastaajaa voi tunnistaa. Tiedot voi lähettää myös nimettöminä. Vastauksia pyydetään 30.6.2006 mennessä.

Vastaukset voi lähettää kirjallisesti esimerkiksi:

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyö KDY
- työalasihteeri Tiina Saarela  joko sähköpostilla tiina.saarela@evl.fi tai kirjeitse KDY/Tiina Saarela, PL 185, 00161 HELSINKI

Suomen Diabetesliitto
- sosiaali- ja terveyspoliittinen sihteeri Riitta Koivuneva, sähköpostilla riitta.koivuneva@diabetes.fi tai kirjeitse Riitta Koivuneva, Diabetesliitto, Kirjoniementie 15, 33680 Tampere

Lisätietoja tarvittaessa puh. (03) 286 0252.

Kiitos jo etukäteen!

AVOIN KIRJE PÄÄMINISTERI VANHASELLE 26.10.2005

Arvoisa pääministeri,

Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin on vapaaehtoisjärjestöjen ja yhteisöjen välinen yhteenliittymä, jonka tavoitteena on parantaa köyhyydessä elävien, syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhassa olevien asemaa sekä edistää sosiaalisia oikeuksia ja hyvinvointia. Verkoston 31 jäsenorganisaatiota kohtaavat vuosittain satojatuhansia kaikkein heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia. EAPN-Fin on osa eurooppalaista köyhyysverkostoa.

Tällä avoimella kirjeellä juuri ennen Euroopan unionin valtionpäämiesten kokousta 27.10.2005 EAPN-Fin haluaa muistuttaa oikeudenmukaisen ja kunnianhimoisen sosiaalipolitiikan tärkeydestä. Verkosto toivoo Suomen korostavan omissa kannanotoissaan, ettei hyvinvoinnin peruskysymyksiä voi käsitellä pelkästään talouskasvun ja kilpailukyvyn liitännäisinä, kuten unionissa nyt tehdään. Kansalaisten luottamus Euroopan unioniin voidaan palauttaa vain voimistamalla sosiaalista Eurooppaa.

Laajentuneessa Euroopan unionissa köyhyys uhkaa 72 miljoonaa kansalaista. Talouden ja kilpailukyvyn kasvu ei ole lisännyt heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten osallisuutta ja hyvinvointia. Myös suomalaisten vähimmäisturva on heikentynyt ja köyhyys lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Reaaliansiot ovat nousseet 25,7 prosenttia, mutta esimerkiksi toimeentulotuen reaalimuutos on ollut 3 prosentin verran negatiivinen. Meillä ei ole taloudellisesti, eettisesti eikä moraalisesti varaa antaa nykyisen tilanteen jatkua.

Pohjoismainen kokemus osoittaa, ettei universaali sosiaalipolitiikka ole taloudellisen kasvun rajoite. On varsin absurdia, että samalla kun jatkuvasti puramme pohjoismaisen mallin mukaista, korkeaan veroasteeseen ja yhteisesti tuotettujen palvelujen järjestelmään perustuvaa hyvinvointiperinnettämme, suuntautuu tähän malliin toisaalla yhä laajempaa kansainvälistä mielenkiintoa. Pohjoismainen yhteiskuntapolitiikka on osoittanut vahvuutensa myös EU:n talousvertailuissa, mutta silti sen monet hyvät toimintamallit on käytännössä pakko romuttaa: esimerkiksi palvelut on kilpailutettava tavalla, joka uhkaa hyviksi havaittuja kansallisia palvelujärjestelmiä. Hyvinvointivaltion ”modernisointi” ei voi olla arvo sinänsä: hyvinvointivaltiota on kehitettävä ihmisten tarpeiden näkökulmasta, ei talouskasvua ja kilpailukykyä sokeasti tavoittelevien reformien ehdoilla.

Komission 20.10.2005 julkistamassa taustamuistiossa todetaan, että Eurooppa voi vastata uusiin haasteisiin vain, jos ihmisillä on uudenlainen asenne työhön ja sosiaaliturvajärjestelmillä on uudenlainen asenne ihmisiin. EAPN-Fin kysyy pääministeri Vanhaselta, ovatko nykyiset asenteemme vääriä ja jos niin miten? Millaisia sosiaalipoliittisia asenteita Suomi on ajamassa yhtenä Euroopan unionin jäsenmaana?

EAPN-Fin haluaa tuoda esiin, että Euroopan sosiaalista ulottuvuutta kehittämällä kehitetään myös ihmisten osallistumismahdollisuuksia ja osallisuuden kokemusta. Filosofi Pekka Himasen mukaan globaaleihin haasteisiin vastaaminen edellyttää välittävän, kannustavan ja luovan Suomen rakentamista. Tämä merkitsee hyvinvointivaltiomme puolustamista globaalissa tietoyhteiskunnassa. EAPN-Fin toivoo, että niin kansallisessa kuin eurooppalaisessakin politiikassa ymmärrettäisiin vihdoin, että välittäminen tuo kasvua ja kilpailukykyä eikä päinvastoin.

Helsingissä 26.10. 2005

EAPN-Finin hallitus

Lisätietoja:
Ari Saarto, puh. 0400 481 293 ari.saarto@a-klinikka.fi
Elina Varjonen, puh. 040 513 4969, elina.varjonen@setlementtiliitto.fi
Elina Palola, puh.040 839 7913, elina.palola@stkl.fi

____________________________________________________

Ari Saarto, EAPN-Finin hallituksen jäsen, Sosiaalipolitiikka-työryhmän pj

Asiantuntijakuuleminen eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa 18.2.2005

Suomen kannanotosta Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian uudistamiseen (E 141/2004 vp)

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaiset toimenpiteet on kannanotossa todettu sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistajiksi ja siten yhdeksi Euroopan unionin kestävän kehityksen elementiksi.

Kysymys on toisin sanoen tarpeesta vähentää sellaista kansalaisten keskuudessa tällä hetkellä vielä olevaa eriarvoisuutta, joka heikentää heidän yleisiä perusoikeuksiaan ihmisinä, kansalaisina ja tarvitsemiensa sosiaali- ja terveyspoliittisten eli hyvinvointipalvelujen käyttäjinä. Erityisinä näistä palveluista helposti syrjäytyvinä ryhminä ovat tällä hetkellä lapset, mielenterveyspotilaat, päihteidenkäyttäjät, vanhukset, vammaiset ja pitkäaikaissairaat.

Keskeiset yhteiskunnalliset ja EU:n tasolla meneillään olevat muutostrendit  ja politiikat eivät tue tilanteen paranemista, vaan pikemminkin päinvastoin. Tilanne voisi olla turvatumpi mikäli kunnat, joille hyvinvointipalvelujen järjestäminen todellista tarvetta vastaavasti lakisääteisesti kuuluu, kykenisivät vastaamaan tästä tehtävästä. Taloudellisten resurssien puute, yhdessä eri suuntaan painottuvien kunnallispoliittisten arvovalintojen kanssa, ei kuitenkaan useinkaan turvaa käytännössä tätä tehtäväksiantoa ja vastuunkantoa.

Yhtenä keskeisenä riskitekijänä yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevien kannalta on sellainen EU:n palveludirektiivin tulkinta, joka näyttää kattavan kokonaisvaltaisesti myös hyvinvointipalvelumme. Osa hyvinvointipalveluista voidaan toki tuotteistaa ja kilpailuttaa ja sisällyttää palveludirektiivin soveltamisalaan, mutta osa sopii siihen hyvin huonosti. Helpoimmin sopivia ovat erilaiset toimintaa tai sen osa-aluetta koskevat strategiset selvitykset, arvioinnit, tutkimukset ja kohdennetut koulutusohjelmat sekä erilaiset rajatut toimenpideluontoiset tehtävät kuten kuntoutusarvioinnit, ajokorttiseurannat ja yhdyskuntapalvelun ”hoitopaketit”. Palvelutuotteina ne muistuttavat direktiivin tarkoittamaa markkinoilla kaupattavaa tavaraa.

Tavaratuotannon logiikka ei sovi yhtä hyvin kokonaishuolenpitoa ja -hoivaa antaviin palveluihin, etenkään niihin joilla tavoitellaan syvempää sosiokulttuurista asenne- ja toimintamuutosta. Nämä palvelut tulisi niin niiden käyttäjien kuin tarjoajienkin kannalta turvata kuntien ja järjestöjen pitkäaikaisilla ja kestävillä kumppanuussopimuksilla ja niiden pohjalta rakennettavilla monipuolisilla palvelujatkumoilla. Jatkuva kilpailuttaminen horjuttaisi niiden jatkuvuutta ja kestävää kehittämistä.

Näissä palveluissa on kysymys palvelujen tarvitsijoiden ongelmien monimutkaistumisesta. Palvelujärjestelmän haasteena on yhä useammin monien erilaisten – jo yksinäänkin vaikeitten – ongelmien yhteenkietoutuminen. Asiakkaina kohdataan lapsia joiden kehitys- ja kouluongelmat liittyvät vanhempien liialliseen alkoholinkäyttöön ja hauraaseen vanhemmuuteen, ikääntyneitä vammaisia joille päivä- ja toimintakeskuspalvelut ovat esteellisiä ja saavuttamattomia, mielenterveyskuntoutujia joilla on samanaikaisesti tukiasumistarpeita, seksuaalisen ja sukupuolisen moninaisuutensa vuoksi työelämästä syrjäytyviä, jne.

Sosiaali- ja terveystyön asiantuntijoiden piirissä näitä ilmiöitä kutsutaan ”ilkeiksi ongelmiksi”, koska niitä ei voida kuvata ja selittää yksiselitteisesti eikä niihin myöskään liity helppoja ratkaisuja. Tämä vaikeus ei johdu ymmärtämättömyydestä eikä taloudellisten resurssien puutteesta vaan ennen kaikkea näihin ilmiöihin ja niiden kanssa kipuileviin ihmisiin kohdistuvasta tuomitsevasta ja moralisoivasta asenneilmastosta, joka estää tarvittavan avun saamisen ja antamisen.

Positiivista on, että monet palveluntarjoajat ovat viime aikoina alkaneet verkostoitua keskenään ja yhdistää voimiaan erilaisissa yhteistyö-, kumppanuus- ja monitoimijuushankkeissa. Valitettavaa taas on se, että hyvinvointipalvelujen kilpailuttaminen hajottaa samaan aikaan näitä yhteistyörakenteita.

Hyvinvointipalvelujen tuloksellinen järjestäminen edellyttää hyvää kulttuurista ymmärrystä siitä arkitodellisuudesta jossa ihmiset elävät. Tässä mielessä yli- tai monikansalliset palvelut toimivat hyvin vain silloin kun ne on räätälöity vastaaville kieli- ja kulttuuriryhmille ja kun niissä on otettu huomioon myös suomalainen toimintaympäristö.

Kestävän kehityksen kannalta on siis tärkeää

• järjestää hyvinvointipalvelut niin, että ne ovat kaikille niitä tarvitseville esteettömiä ja saavutettavia
   

• ettei kaikkia hyvinvointipalveluja pyritä tuotteistamaan ja kilpailuttamaan yleisen tavaralogiikan mukaisesti, vaan turvataan erityisesti kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ja moniongelmaisimpien kansalaisten palvelut pitkäjänteisillä kuntien kanssa tehtävillä kumppanuussopimuksilla sekä yleensäkin hyvinvointipalvelujen tarjoajien keskinäisellä yhteistyöllä, kumppanuudella ja monitoimijuudella
   

• huolehtia palvelujen piirissä toimivien riittävästä kieli- ja kulttuuriymmärryksestä sekä paikallisten toimintaympäristöjen tuntemuksesta.

Tiedote 9.2.2005

EU:N PALVELUDIREKTIIVI ON UHKA HEIKOIMMASSA ASEMASSA OLEVILLE

Eapn-Finin eli Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston mielestä on erityisen tärkeää turvata kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten perusoikeudet. EU:n palveludirektiiviin liittyvä hyvinvointipalvelujen kaupallistaminen on uhka kansalaisten tasa-arvolle sekä palvelujen laadulle ja saatavuudelle. Hyvinvointipolitiikkaa ei yleensäkään pidä alistaa yleiseurooppalaiselle kauppapolitiikalle – ihminen ei ole tavara.

Palvelukaupan pelisääntöjen yleisdirektiivi on EU-sisämarkkinoiden mukainen. Sen lähtökohtana on ettei ulkomaisille palveluja tarjoaville yrityksille saa asettaa perusteettomia esteitä. EAPN-Finin mielestä vapaan liikkuvuuden lopputuloksena ei kuitenkaan saa olla hyvinvointipalvelujen heikkeneminen. Palvelujen kansallinen valvonta on tärkeää säilyttää erityisesti palvelujen käyttäjien oikeusturvan takaamiseksi. Valvonta takaa myös palvelujen  laadun ja palveluntarjoajien asiantuntemuksen. Erityisen merkittävää valvonta on niiden ihmisryhmien näkökulmasta, joilla on muutenkin vaikeuksia valvoa omia oikeuksiaan.

EAPN-Fin haluaa korostaa ettei ihminen ja hänen hyvinvointinsa ole luonteeltaan tavara, jonka liikkuvuutta palveludirektiivin pitäisi turvata ja edistää. Jo hyvinvointipalvelujen eettinen lähtökohtakin on, että niitä eivät ohjaa markkinat vaan hyvinvointipolitiikan omat sisällölliset tavoitteet ja periaatteet, kuten yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus.

Luottamuksellisuus ja jatkuvuus ovat usein olennainen osa näiden palvelujen hyvää laatua. Usein toistuva kilpailuttaminen palvelujen luo palvelujen tarjontaan ja käyttämiseen helposti sellaista epäjatkuvuutta ja epävarmuutta, jossa käyttäjien tarvitsema tuki ja itsenäinen selviytyminen jäävät toissijaisiksi. Kilpailuttaminen luo myös huonot edellytykset palvelujen pitkäjännitteiselle kehittämiselle ja alan työpaikkojen säilymiselle.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ja laatu ei saa poiketa palvelujen käyttäjän varallisuuden mukaan. Syrjäytymistä tapahtuu käytännössä helpoimmin lasten, mielenterveyspotilaiden, päihteidenkäyttäjien, vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kohdalla ja heidän oikeuksiensa turvaamisessa - ja monet heistä ovat nimenomaan köyhiä ja pienituloisia. Heidän tilanteensa tekee erityisen tukalaksi se, että jo 1990-luvun lamavuosina toteutetut kuntien talousresurssien supistukset vaikuttivat heihin kohtalokkaasti, eivätkä kunnallispoliittiset arvovalinnat ole laman jälkeenkään muuttuneet heidän kannaltaan olennaisesti paremmiksi vaan vaan  jopa entisestään huonontuneet.

Hyvinvointipalvelujen käyttäjän eli apua tarvitsevan ihmisen näkökulma on jäänyt direktiivin valmistelussa lähes näkymättömiin. EAPN-Fin pitää siksi välttämättömänä, että EU:n palveludirektiiviä tulkittaessa ja sovellettaessa otetaan huomioon ratkaisujen vaikutus sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjiin, ja heidän keskuudessaan erityisesti kaikkein huonoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin. Heille tavaratuotannon logiikalla tapahtuva palvelujen järjestäminen ja arviointi sopii niin huonosti, että kysymys on käytännössä heidän perusoikeuksiensa heikentymisestä niin ihmisinä, kansalaisina kuin hyvinvointipalvelujen käyttäjinäkin.

EAPN-Fin – Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto – on avoin köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan toimiville järjestöille, ryhmille ja kansalaisille. Verkosto on perustettu vuonna 1994 ja siihen kuuluu 27 järjestöä tai muuta yhteisöä. Lisäksi sillä on yksityisiä ihmisiä tukijäseninä. Verkoston tarkoituksena on parantaa köyhyydessä elävien, syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhassa olevien asemaa, edistää sosiaalisia oikeuksia, perusturvaa, hyvinvointia sekä itsenäistä suoriutumista.

Lisätietoja: EAPN-Finin sosiaalipolitiikka-työryhmän puheenjohtaja Ari Saarto, puh. 0400 481 293, ari.saarto@a-klinikka.fi

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston
Eapn-Fin:n yleiskokouksen julkilausuma 27.10.2004

EAPN-Fin 10 vuotta:
NÄE KÖYHYYS – SEN POISTAMINEN ON YHTEINEN ASIA

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin on huolestunut asenteiden kovenemisesta syrjäytyneitä ja köyhiä ihmisiä kohtaan. EAPN-Fin katsoo, että yhteiskunnan tulee vahvistaa ihmisten kokemusta osallisuudesta ja elämän merkityksellisyydestä - ovat he työssä tai työttöminä. Jokaisen yhteiskunnan jäsenen on saatava kokea olevansa arvokas riippumatta taloudellisesta hyödyllisyydestään.

Suomessa on köyhiä noin 340 000. Työttömyys on suurin köyhyysriski. Työelämän vaatimukset ovat muuttuneet sellaisiksi, että joidenkin kansalaisten mahdollisuudet osallistua työmarkkinoille ovat lähtökohtaisesti vähäiset tai jopa olemattomat. Ihmisten tulee olla työssä yhä tehokkaampia ja koulutetumpia samalla kun työympäristössä on yhä enemmän tekijöitä, joita ei voi hallita. Nyt ovat vallalla yksilökeskeinen hyötyajattelu ja kilpailun korostaminen. Kuilu menestyjien ja heikompiosaisten välillä syvenee. Tutkimuksinkin on voitu todeta, että Suomessa minimitoimeentuloturvalla elävistä uhkaa tulla pysyvästi syrjäytyneiden luokka.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. EAPN-Fin on huolissaan siitä, että perustuslain velvoite ei toteudu käytännössä.

EAPN-Fin on valinnut toimintansa teemaksi vuodelle 2005 Näe köyhyys; sen poistaminen on yhteinen asia. Se katsoo, että julkisen vallan, talouselämän ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden tulee entisestään vahvistaa keskinäistä vuoropuheluaan. Eurooppalaisen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston (EAPN) jäsenenä verkosto pitää tärkeänä myös kansainvälisiä yhteyksiä. EU:n huipputasolla tehtiin Lissabonissa vuonna 2000 päätös köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kitkemisestä Unionista vuoteen 2010 mennessä. EU:n velvoittamana myös Suomessa on tehty kahdesti köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen kansallinen toimintasuunnitelma. Eapn-Fin pitää tärkeänä, että tätä yhteistyöprosessia jatketaan, jotta köyhyys ja syrjintä maassa vähenevät ja ihmisillä on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.


Lisätietoja: puheenjohtaja Kaarina Laine-Häikiö, puh. 0400 429 793

Lehdistötiedote 27.10.2004

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto Eapn-Fin 10 vuotta


Eapn-Finin puheenjohtaja Kaarina Laine-Häikiö kaipaa keskustelua
erilaisista köyhyystilanteista. Hän arvioi, että vasta keskustellaan
lähinnä erilaisista köyhistä ihmisryhmistä kuten asunnottomista,
yksinhuoltajista ja opiskelijoista, mutta keskusteluun olisi tuotava
myös ihmisen elinkaaren vakavat köyhyystilanteet.

Vakavia köyhyystilanteet ovat mm. seuraavat:

1. Köyhyys, josta on vaikea päästä pois ja joka ajan kuluessa syvenee.
Tällainen tilanne voi kehittyä esimerkiksi pitkäaikaistyöttömälle.

2. Köyhyys , joka vaurioittaa ihmistä elämänmuutoksen myötä.
Esimerkiksi avioeron jälkeiset toimeentulovaikeudet saattavat köyhdyttää
ja vaurioittaa kokonaisia perheitä.

3. Tilanne, jossa nuori ihminen on joutumassa köyhyyskierteeseen ilman
työkokemusta, ilman riittävää koulutusta ja on jo tottunut elämään
toimeentuloturvan varassa.
Tällaiseen tilanteeseen on erityisesti puututtava, jos köyhyys uhkaa
jatkua sukupolvesta toiseen.

4. Köyhyys johon kasautuu monia vaikeuksia.
Tällaista köyhyyttä kokevat esim. ikääntyvät naiset, jotka asuvat yksin
ja ovat pienituloisia ja pitkäaikaissairaita sekä alkoholiongelmaiset
asunnottomat miehet.

Kaarina Laine-Häikiön mielestä pitäisi kehittää toimeentulotakuu
terveydenhuollossa on kehitetty hoitotakuun esimerkin mukaisesti.
Eapn-Finin kanta on, että perustoimentulon olisi kuuluttava
ensisijaisiin etuuksiin. Eapn-Fin haluaa tehdä tämän tavoitteensa
hyväksi yhteistyötä julkishallinnon kanssa, koska työhön tarvitaan
kokija-asiantuntemuksen ohella laajaa toimijoiden verkostoa. Ihmisten
ääni on saatava kuulumaan.

Eapn-Finin teema vuodelle 2005 on Näe köyhyys; sen poistaminen on
yhteinen asia.


Lisätietoja:
Kaarina Laine-Häikiö
Puheenjohtaja, Eapn-Fin
Toimitusjohtaja, Suomen Reumaliitto ry.
0400 429 793
(09) 47615610
kaarina.laine-haikio@reumaliitto.fi



Lehdistötiedote 17.10.2001

Niin paljon kuin jaksan - kirjoituksia arjesta
Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston Niin
paljon kuin jaksan - kirjoituksia arjesta -antologian tarinat
kertovat toiveista, pettymyksistä, peloista ja unelmista. Kirja on
niiden ihmisten yhteenveto vuosituhannen vaihteen
yhteiskunnasta, joiden ääni ei yleensä tule kuulluksi.

Koskettavat kertomukset arjen elämästä avaavat ikkunan
kansantalouden tunnuslukujen ja kansilööppien taakse. Kirja on
osa kansainvälistä Vihkonen 2000 (Cahier) -projektia. Vihkoset
tarjosivat sivut täytettäväksi ja jokainen kirjoittaja sai kertoa
tarinansa omalla tavallaan. Tarkoituksena on saattaa ihmisten
kokemukset osaksi yhteiskunnallista keskustelua sekä Suomessa
että Euroopassa.

Seminaarissa puhunut tutkija Jouko Karjalainen toi esille miten
tärkeää on pysähtyä arjen viestien äärellä ja ottaa kantaa
muuten kuin julkilausumien tasolla.
- Nämä kannanotot ovat eri kieltä kuin mitä politiikan areenoilla
puhutaan, Karjalainen sanoi.
- Samalla kun hiljaiset viestit ovat johtolankoja tärkeisiin
näkökohtiin yhteiskuntamme tilasta, ne eivät anna meille valmiita
vastauksia, Karjalainen totesi.

Vihkonen 2000 hankkeen kansainvälinen koordinaattori Danny
Levine toi viestiä eurooppalaisen köyhyyden tilasta.
- EU:n tasolla keskitytään tällä hetkellä liikaa työllisyyteen
ihmisten hyvinvoinnista huolehtimisen asemesta samalla, kun
lähes 20 miljoonaa eurooppalaista elää vailla vakituista
asuinpaikkaa, Levine sanoi.

Lehdistötiedote 31.8.2001
Sosiaali- ja terveysjärjestöt ja kirkon keskusjärjestöt
KOLMANNES VEROKEVENNYKSISTÄ VEROTUKSEN
AIHEUTTAMAN KÖYHYYDEN POISTAMISEEN

Arjen köyhyys on torjuttava, vaativat sosiaali- ja terveysalan
järjestöt ja kirkon keskusjärjestön edustajat hallitukselta.
Järjestöt pitävät köyhyyskierteessä olevien ihmisten hädän
kasvua erittäin huolestuttavana. Leipäjonot ja ruokapankit
osoittavat, että tukijärjestelmä ei enää riittävässä määrin turvaa
ihmisten selviytymistä eikä takaa ihmisarvoista elämää kaikille.

Perustuslain takaamat yhdenvertaiset peruspalvelut ja sosiaaliset
oikeudet eivät enää aina toteudu. Palvelujen saanti on yhä
enemmän riippuvainen asuinpaikasta. Järjestöt jättivät asiaa
koskevan kannanoton sosiaali- ja terveysministeri Maija Perholle
31.8.

Lue koko tiedote

EAPN-Fin asunnottomuuden vähentämisestä 16.3.2001

Asunnottomuuden vähentäminen ei onnistu yksittäisillä tempuilla,
vaan kysymys on ensisijaisesti isoista asunto- ja
sosiaalipoliittisista linjauksista, joihin pohjoismaisessa
hyvinvointivaltiossa on löydettävä yhteistä poliittista tahtoa,
totesi EAPN-Fin lausunnossaan Asunnottomuuden
vähentämisohjelmasta ympäristöministeriölle. Kysymys on mm.
siitä, kuinka vuokra-asuntotuotantoa kyetään lisäämään nopeasti
kriisiytymässä olevan asuntotilanteen edellyttämällä vauhdilla ja
miten asumiskustannuksia voidaan hillitä ja asuntomarkkinoita
tasapainottaa.

Lue koko lausunto ja kyseinen ohjelma.

EAPN-Fin ajankohtaisesta keskustelusta 16.2.2001:
TEKOJA KÖYHYYSONGELMAN RATKAISUUN VIIPYMÄTTÄ

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto,
EAPN-Fin, on ilahtunut siitä, että köyhyyteen liittyvä keskustelu
on käynyt viime viikkoina vilkkaana. Keskustelua on käyty hyvin
korkealla poliittisella tasolla. Keskustelussa on vaadittu
konkreettisia ehdotuksia tutkijoilta ja muilta toimijoilta. EAPN-Fin
on tehnyt ehdotuksen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseksi
strategiaksi viime syksynä. Ehdotus sisältää lukuisia konkreetteja
ehdotuksia, joilla voidaan parantaa vaikeimmassa tilanteessa
olevien ihmisten asemaa. Kiireisin ratkaistava asia verkoston
mielestä on työttömien perusturvan ja toimeentulotuen
perusteiden tarkistus.

Lue koko tiedote.

EAPN-Fin julkisti köyhyysstrategiansa 17.10.01
SUOMEEN TARVITAAN KANSALLINEN KÖYHYYDEN JA
SYRJÄYTYMISEN VASTAINEN STRATEGIA

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto
EAPN-Fin pitää välttämättömänä, että Suomeen saadaan aikaan
eri toimijoiden yhteistyönä laadittu eri toimijoita sitouttava
köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen strategia. Verkoston
näkemyksen mukaan on menty liian pitkälle hyvinvointimallimme
ja siihen liittyvien rakenteiden purkamisessa. Kyse ei ole ollut
vain taloudellisesta pakosta, vaan asenneilmapiirin
tiukkenemisesta. Tarvitaan uudenlaista, eri hallinnonalat
ylittävää työskentelytapaa ja köyhyyttä ja syrjäytymistä
ehkäisevien rakenteiden vahvistamista eri tasoilla. Maan
taloudellisen vaurastumisen pitää näkyä myös vaikeimmassa
tilanteessa elävien ihmisten elämässä.

Lähtökohdat
* strategian laatiminen on yhteistyötehtävä, jota koordinoi
sosiaali- ja terveysministeriö riittävin voimavaroin
* strategia sisältää konkreettiset ja arvioitavissa olevat
tavoitteet
* asianosaiset, vaikeissa tilanteissa elävät ihmiset, ovat aidosti
edustettuina strategiaa laadittaessa
* kansalaisjärjestöjen osallisuutta vahvistetaan ja niiden
konsultatiivinen rooli sekä toimintaedellytykset turvataan
* taataan riittävä ja monipuolinen tutkimustieto strategian
laatimisen pohjaksi.

Strategia sisältää joukon toimenpide-ehdotuksia, jotka liittyvät
* pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen
* asunnottomuuden vähentämiseen
* päihdeongelmaisten palveluihin
* mielenterveyskuntoutujien tilanteeseen
* ylivelkaantuneiden ongelmiin
* toimeentulotuen kehittämiseen
* pitkäaikaissairaiden asemaan
* lasten ja lapsiperheiden tilanteeseen.

Ehdotus sisältää myös esityksen Euroopan Unionin alaisen,
köyhyyden ja syrjäytymisen tutkimiseen keskittyvän,
riippumattoman ja kansalaisjärjestöihin tiiviisti kytkeytyvän
tutkimus- ja monitorointikeskuksen perustamiseksi.

Lue koko strategiaehdotus.

LISÄTIETOJA Suomen verkoston toiminnasta
SUOMEN KÖYHYYDEN JA SYRJÄYTYMISEN VASTAINEN
VERKOSTO EAPN-FIN
c/o SOSIAALI- JA TERVEYSTURVAN KESKUSLIITTO
KOTKANKATU 9, 00510 HELSINKI
Puh. (09) 774 721, faksi (09) 738 123