VALTAKUNNALLISET SOSIAALI- JA TERVEYSPOLITIIKAN KEHITTÄMISPÄIVÄT

Liittohallituksen puheenjohtaja Raimo Lindberg
Avauspuheenvuoro 20.4.2010

Arvoisa ministeri, hyvät osanottajat.

Lämpimästi tervetuloa perinteisille Valtakunnallisille sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämispäiville. Nämä päivät ovat vuosikausia olleet paikka, jossa yhteisesti arvioidaan ja pohditaan sosiaali- ja terveyspoliittista tilannetta ja haasteita.

Päivillä on julkaistu aina myös Sosiaalibarometri ja nyt se tehdään jo 20. kerran. Sosiaalibarometri on ollut aina yhtenä pohja-aineistona yhteiselle keskustelulle. Koska päivien osanottajat ovat sosiaali- ja terveysalan luottamus- ja virkamiesjohtoa kunnista, järjestöistä sekä muilta tahoilta, tuotettu tieto testataan heti vuoropuhelussa vahvan käytännön kokemuksen kanssa. Siihen meillä on jälleen hyvä mahdollisuus näillä päivillä.

Tällä kerralla meillä on myös edellisiä päiviä juhlavammat puitteet. Säätytalo varmasti kirvoittaa entisestään keskustelujamme.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto järjestää nämä päivät perinteiseen tapaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön ja Sosiaalijohto ry:n kanssa. Jo tässä vaiheessa haluan kiittää kumppaneitamme hyvästä yhteistyöstä päivien järjestämisessä.

Hyvät kuulijat
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana sosiaali- ja terveydenhuoltoa ohjaava lainsäädäntö on pysynyt pääosin samana joitakin yksittäisiä lakeja lukuun ottamatta. Muutos tapahtui 2005, kun kunta- ja palvelurakenneuudistus käynnistyi. Sen jälkeen on käynnistynyt myös koko sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistaminen.

Vaikka suoria lainsäädännön kokonaisuudistushankkeita ei ole ollutkaan, on kahdenkymmenen viime vuoden aikana toteutettu kuitenkin lukuisia muita kehittämishankkeita. Hyvinvointia turvaavat palvelut ovat vuosia olleet jatkuvassa ja voimakkaassa ympäristön muutosprosessissa. Prosessin vauhdin palveluja turvaavat tahot ovat Sosiaalibarometrin mukaan arvioineet osin hallitsemattomaksi.

Uudistuksilla on haluttu parantaa eri hallinnonalojen ja sektoreiden toimintaa ja tuottavuutta ja usein niitä on perusteltu säästöillä. Etenkin aivan viime vuosina on käynnistetty suuri määrä eri ministeriöiden ja hallinnonalojen muutoshankkeita. Jokaista niistä katsotaan helposti vain oman hallinnonalan näkökulmasta. Näyttää siltä, että kokonaisvaikutusta ihmisten elämään ja palvelujen saatavuuteen, eri tahojen yhteistyöhön sekä kustannuksiin ei ole arvioitu riittävästi. On riski, että vaikka tietyn hallinnonalan sisällä saadaan aikaan tavoiteltuja säästöjä, kustannukset siirtyvätkin toisaalle ja kenties vielä alkuperäisiä huomattavasti suurempina.

Taloudellisten resurssien niukkuus tarpeisiin nähden on jatkunut sosiaali- ja terveydenhuollossa 90-luvun laman jälkeen kohta 20 vuoden ajan. Toiminnan tehokkuuden nimissä on ennen kaikkea uudistettu julkisen hallinnon rakenteita, kasvatettu ihmisten omaa vastuuta ja markkinaistettu palveluja. Muutosta on viety läpi muista kuin sosiaali- ja terveyspoliittisista tavoitteista lähtien. Päätöksiä on perusteltu taloudellisella välttämättömyydellä, kilpailukyvyn ja kasvun ensisijaisuudella sekä välttämättöminä tulevaisuuden haasteiden kannalta. On uhrattu suuri joukko ihmisiä, jotka ovat joko työttömyyden, pitkäaikaisen sairauden tai muiden syiden vuoksi joutuneet ahtaalle ja pudonneet valtavirrasta.

Ihmiset ja ihmisten hyvinvointi ovat mahtuneet huonosti valintojen ja tulevaisuuden muotoiluun. Näin ei keskusliiton mielestä voi jatkua. Juurikaan ei ole kysytty sitä, mitä esimerkiksi tehokkuus sosiaali- ja terveydenhuollossa itse asiassa on ja mitkä ovat ne ratkaisut ja toimintatavat, jotka avaavat mahdollisuuksia ihmisille ja voimaannuttavat heitä. Nyt on sen aika. Meidän on pystyttävä luomaan tämän alan tavoitteista nousevat tehokkuuden arvioinnin kriteerit ja mittarit.

Vaikka lainsäädäntö on pysynyt hyvinkin samana, hyvinvoinnin tuottaminen on kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut merkittävästi käytännössä. Muutos on merkinnyt vähittäistä liukumista entistä etäämmäksi pohjoismaisen hyvinvointimallin peruslähtökohdista: vahvasta julkisen vastuusta, yhteisvastuusta, universalismin periaatteesta – ymmärrettynä kaikista huolen pitämisenä – sekä yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden lähtökohdista. Kansa on jakautunut pahasti kahtia hyvinvoiviin sekä huonosti voiviin ja osattomiin.

Tällä hetkellä olemme hakemassa sosiaali- ja terveyspolitiikan uutta suuntaa uudistamalla keskeisintä lainsäädäntöä. Hyvinvointimallimme on osoittanut vahvuutensa pystyessään yhdistämään verorahoitteisen ja julkisen vastuuseen pohjautuvan hyvinvointivastuun ja hyvän kilpailukyvyn sekä pitäessään köyhyyden vähäisenä.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton mielestä nyt on aika aloittaa rakentamistyö uudelleen hyvinvointimallimme perusteilta. Suomalaiset kannattavat niitä. Ihmiset ovat myös eri tutkimusten mukaan huolissaan eriarvoistumiskehityksestä ja haluavat heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä pidettävän nykyistä paremmin huolta. Taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden rinnalle tulee nostaa inhimillinen kestävyys. Hyvinvoivat ihmiset ja hyvinvoiva talous eivät ole mahdollisia ilman toisiaan.

Hyvät kuulijat.
Teille esitellään tänään tuoreet Sosiaalibarometrin tulokset. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton kannanoton ytimenä niiden pohjalta on, että sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisiin valtionosuuksiin tulee tehdä korotus ainakin kahden vuoden määräajaksi. Näin voidaan vahvistaa myönteisesti alkanut kehitys ehkäisevissä palveluissa ja estää palveluiden rapautuminen. Korotuksella vältetään edellisen laman virheiden toistaminen, joka nyt näyttää uhkaavan. Vaikka päätös kasvattaa valtion velkaa, se on inhimillisesti, sosiaalisesti ja myös taloudellisesti kestävä ratkaisu.

Kalliimpaa on kasvattaa syrjäytymistä ja osan ihmisten jäämistä osattomina yhteiskunnan ulkopuolelle. Laajaan syrjäytymiskehitykseen on tartuttava määrätietoisesti ja katkaistava ylisukupolvisia syrjäytymiskierteitä eri hallinnonalojen yhteistyönä. Laajamittainen syrjäytymiskehitys uhkaa myös työllisyysasteen välttämätöntä nostamista Suomessa. Erityisesti vahvat signaalit nuorten syrjäytymiskehityksestä vaativat toimia.

Uskomme myös, että kunnissa nyt ymmärretään nämä asiat paremmin kuin 15 vuotta sitten ja valtionosuuksien kasvu ohjataan sosiaalityön vahvistamiseen ja perusturvan parantamiseen.

Sosiaali- ja terveysalan luottamushenkilöinä ja ammattilaisina me olemme avainasemassa määrittämässä tulevaa suuntaa ja puolustamassa ihmisten perusoikeuksia. Aloitetaan työ jo näillä päivillä.

Hyvät osanottajat, antoisia valtakunnallisia sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämispäiviä!

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu