Sosiaalineuvos
Hilda Kattelus oli sosiaalihuollon Grand Old Lady ja keskusliiton kunniajäsen vuodesta 1977.

Meistä tämän päivän työntekijöistä tai luottamushenkilöistä ei kukaan ehtinyt hänen kanssaan työskennellä, sillä eläkkeelle jäädessään 1970 hän jätti myös silloin toista vuosikymmentä kestäneet luottamustehtävänsä keskusliitossa. Vuosia keskusliiton hallituksessa hän kuvasi kauniisti mahdollisuutena "pitää kättä sosiaalihuollon kehityksen valtimolla".

Opimme iloksemme tuntemaan hänet hänen virkeinä eläkevuosinaan, sillä hän ei jättänyt alan seuraamista eikä osallistumista alalla käytävään keskusteluun. Liiton täyttäessä 75 vuotta vuonna 1992 hän oli asiantunteva juhlapuhuja ja viime vuonna liiton täyttäessä 90 vuotta hän vielä tuli henkilökohtaisesti onnittelukäynnille. Meille tämän päivän toimijoille tämä oli suuri kunnia.

Hilda oli myös vuonna 1982 muiden sosiaalihuollon vanhojen mestareiden – Risto Vilkan, Veikko Piiraisen ja Osmo Toivolan – kanssa perustamassa Sosiaalisenioreita. Heidän vuosittaisissa tapaamisissaan hän kävi vointinsa mukaan. Ei ole montaakaan vuotta, kun Riihimäellä pidetyssä tapaamisessa hän piti tulisieluisen puheenvuoron alan näkymisestä tai lähinnä sen näkymättömyydestä ja tarpeesta puhua sen puolesta. Me opimme tuntemaan hänet väsymättömänä ja pelottomana vanhustyön ja sosiaalihuollon puolestapuhujana.

Toinen lokakuun lapsi, kaksi vuotta ja yhden päivän Hildaa vanhempi Tauno Palo on sanonut elämäntyöstään näyttelijänä, että tärkeintä oli löytää ihminen esille. Tämä "ihmisen esille tuominen" oli myös Hildan elämäntyön keskeinen punainen lanka. Muistelmissaan Yhtenä heistä… hän totesi elämäntehtäväkseen vanhainkotityön ja omisti kirjan "niille vanhuksille, jotka ovat kanssani kulkeneet kappaleen yhteistä matkaa". Hän eli todeksi kirjaan sisällyttämänsä mietelmän: "Elämä, jonka elää vain itselleen, on turhaan elettyä elämää."  Hän kulki ihmisen rinnalla, toi ihmisen esille, ei etäännyttänyt työssään ihmistä itsestään. 

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, silloinen Sosiaalihuollon Keskusliitto oli vain yksi hänen toiminta-areenoistaan, joilla hän ehti toimia varsinaisen elämäntyönsä - johtajana kolmessa kunnalliskodissa ja vanhainkodissa Jyväskylän maalaiskunnassa, Alastarossa ja Hämeenlinnassa - ohella.  Hän oli perustamassa Huoltotyön ammatillista keskusta, nykyistä Talentiaa ja oli mukana Huoltaja-säätiössä ja Kunnalliskotien Johtajain yhdistyksessä, nykyisissä Vanhustyön Johtajissa. Virkeät eläkevuodet hän toimi Eläkeliitossa ja sen paikallisyhdistyksessä. Ammatillinen järjestäytyminen ja järjestötoiminta olivat lähellä hänen sydäntään ja

Hildan suvun juuret ulottuvat yli 350 vuoden taakse Katteluksen kylään Koski TL:ssä. Hilda oli sukuseuran perustaja ja suvun nettisivuilta sai lukea hänen eloisia muistelmiaan suvun vaiheista.

Omaiset olivat valinneet siunauspäiväksi Hildan syntymäpäivän 26.10. ja kuolinilmoituksessa olivat sanat "Maa tulee maaksi jälleen, mutta henki palajaa Jumalan luo, joka sen antanut on." Niiden kautta välittyi voimakkaasti kypsän syksyn sävy: Elämän kaari on täysi, yksi lenkki sukupolvien pitkässä ketjussa on työnsä tehnyt, antanut merkittävän panoksensa maan rakentamiseen ja ihmisten hyvinvoinnin luomiseen.

Hilda oli värikäs ja innostava ihminen, alan pioneereja ja suuri persoona.  Elämänkertansa aforismeissa hän totesi myös: "Olkaamme anteliaita eläessämme, sillä kuoleman jälkeen emme sitä enää voi olla."

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto kiittää häntä hänen suuresta anteliaisuudestaan ja kunnioittaa lämmöllä hänen muistoaan.

Pirjo Tiippana

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu