Lausunto Euroopan unionin komissiolle Vihreästä kirjasta yleishyödyllisiin palveluihin liittyen

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry on suomalainen sosiaalipoliittinen asiantuntija- ja yhteistyöjärjestö. Sen jäseniä ovat alueelliset sosiaali- ja terveysyhdistykset (16), keskeiset valtakunnalliset sosiaali- ja terveysalan järjestöt (110), sosiaali- ja terveysalan ammatillisia järjestöjä (5) ja tuki-jäseninä kuntia (139). Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto edustaa kattavasti suomalaista sosiaali- ja terveysalan toimijakenttää.

Lausuntonaan Euroopan Yhteisöjen Komission Vihreään kirjaan; Yleishyödyllisistä palveluista Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto esittää seuraavaa:

1. Yhteiseen unionin tasoiseen määrittelyyn yleishyödyllisistä palveluista ei tule pyrkiä

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää Vihreää kirjaa yleishyödyllisistä palveluista tärkeänä keskustelun avauksena. Hyvä ja tärkeä lähtökohta on, että vihreässä kirjassa korostetaan yleishyödyllisten palveluiden suurta merkitystä kaikkien eurooppalaisten maiden ja kansalaisten yhteisenä perusarvona. Unioni lupaa kunnioittaa yleishyödyllisten palveluiden järjestämisen monimuotoisuutta samoin kuin kansallisten eri tason viranomaisten roolia kansalaisten hyvinvoinnin varmistamisessa (mm. kohdat 2, 10 ja 11).

Pidämme tärkeänä sitä, että Euroopan unionin tasolla ei pyritä yhteiseen määrittelyyn siitä, mitä yleishyödylliset palvelut ovat (kysymykset 9, 10). Korostamme vihreässä kirjassa eri kohdissa todettua lähtökohtaa, että yleishyödyllisten palveluiden tuottamisessa on otettava huomioon kansalliset erityispiirteet, historia ja kansallinen lainsäädäntö omine lähtökohtineen.

2. Sosiaali- ja terveyspalvelut on säilytettävä kunkin jäsenvaltion omassa toimivallassa ja erillistä puitelainsäädäntöä yleishyödyllisistä palveluista ei tule antaa

Tulevassa peruskirjassa Euroopan unionille annettavat valtuudet ovat sosiaalipoliittisesti erittäin kriittinen kohta. Suomen Euroopan Unioniin liittymisen yhteydessä lähtökohtana oli, että sosiaali- ja terveyspalvelut ja sosiaaliturva sekä koulutus ovat kansalliseen toimivaltaan kuuluvia asioita. Tämä lähtökohta on välttämätön edelleenkin. Näyttää siltä, että tämä lähtökohta voi tulla uhatuksi sitä kautta, että tulevaisuuskonventin ehdotuksessa Euroopan unionin yhteiseen kauppapolitiikkaan liittyvät ns. yleishyödylliset palvelut sisältävät myös sosiaali- ja terveys- ja koulutuspalvelut. Vastaava linjaus näkyy välillisesti myös Komission Vihreässä kirjassa yleishyödyllisistä palveluista. (Kysymykset 1, 8,11, 23, 29.)

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää välttämättömänä, että Euroopan unionin perustus-laillisessa sopimuksessa EU:n toimivalta rajataan tulevaisuudessakin niin, että hyvinvointipalvelujen, erityisesti sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ja sosiaaliturva ovat kunkin jäsenvaltion omassa toimivallassa. Tätä lähtökohtaa ei saa murtaa EU:n yhteiseen kauppapolitiikkaan liittyvien sitoumusten kautta. Yleishyödyllisille palveluille ei tule antaa oikeusperustaa perussopimuksessa eikä puitedirektiivin määräyksillä. Keskusliitto yhtyy Suomen hallituksen kantaan, että erillinen yleishyödyllisiä palveluita koskeva direktiivi ei ole tarpeen.

Keskustelun yleishyödyllisistä palveluista unionin tasolla tulee tästä eteenpäin edetä vaiheittain. Yleishyödyllisten palveluiden käsitettä tulisi edelleen täsmentää. Keskeinen rooli sen sisällön määrittelyssä on jäsenvaltioilla kansallisista lähtökohta.

3. Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelut ja sosiaaliturva toteuttavat tasa-arvoa, pitävät köyhyysasteen alhaisena ja varmistavat kaikkien mahdollisuutta palveluiden saantiin harvaan asutussa maassa

Suomessa pohjoismaisen hyvinvointimallimme periaatteen mukaisesti kansalaisten hyvinvointia turvaavat palvelut ovat julkisen vallan, valtion ja kuntien, vastuulla ja ne tuotetaan usein eri tahojen yhteistyönä. Tässä merkittävällä tavalla julkisen vallan lisäksi ovat mukana myös kansalaisjärjestöt, erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöt, voittoa tavoittelemattomina toimijoina sekä alan yrityksillä. Ne toimivat sosiaali- ja terveydenhuollon alueella luvanvaraisina ja niiden tarjoamien palveluiden sisällön ja laadun tulee vastata julkisten palvelujen tasoa ja laatua. Hyvinvointimallimme poikkeaa tässä oleellisesti suuressa osassa Eurooppaa vallalla olevasta markkina- ja vakuutusperusteista järjestelmästä. Suomessa viranomaisvetoinen hyvinvointijärjestelmässä markkinoilla on julkisia hyvinvointitehtäviä täydentävä rooli. Tässä suhteessa kansallinen tilanteemme on päinvastainen kuin vihreän kirjan lähtökohta julkisen ja markkinoiden suhteesta (kohdat 4 ja 22).

Näiden palveluiden ensisijainen tehtävä hyvinvointiajattelumme mukaan on kansalaisten tasa-arvon toteuttaminen siten, että julkinen valta turvaa riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille asuinpaikasta riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kohtuuhintaiset ja joissakin tapauksissa ilman korvausta palvelut ovat kaikkien saatavissa. Vihreän kirjan lähtökohdat palveluiden saatavuuden turvaaminen kohtuuhintaisina toteutuu jo käytännössä hyvinvointimallimme kautta. Erityisen tärkeänä tekijänä Suomessa on se, että Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa, jossa ilman julkisen vahvaa roolia ei olisi mitään mahdollisuutta turvata palveluita kansalaisille myös harvaan asutuilla alueilla.

Eri tutkimusten kautta on kiistatta osoitettavissa, että pohjoismainen hyvinvointimallimme on pystynyt ehkäisemään merkittävällä tavalla laajamittaista köyhyyttä ja syrjäytymistä sekä on turvannut kansalaisten itsenäistä selviytymistä. Toimivat ja kattavat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä sosiaaliturva ovat Suomessa kansalaisten kannalta yksi yhteiskuntamme kulmakivistä. (Kysymykset 7, 21.)

4. Sosiaali- ja terveyspalvelut toteuttavat kansalaisten perusoikeuksia ja niiden kohdalla erottelu taloudellisiin ja ei-taloudellisiin palveluihin ei ole sopiva ja relevantti

Vihreä kirja ei tunnista riittävästi sosiaali- ja terveyspalveluiden erityisyyttä. Se ei vastaa niihin tarpeisiin, joita sosiaalipalveluihin liittyy. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n näkemyksen mukaan erottelu taloudellisiin ja ei-taloudellisiin palveluihin ei ole relevantti eikä sopiva sosiaali- ja terveyspalvelujen kannalta. Sosiaalipalveluilla, samoin kuin sosiaaliturvajärjestelmillä, on kaksi tavoitetta: niillä toteutetaan kansalaisten sosiaalisia perusoikeuksia ja tavoitellaan yhteiskunnallisen koheesion toteutumista. Kaikkein oleellisinta on se, että ne ovat palveluita, jotka ovat Suomessa perustuslaissa taattu kaikille kansalaisille ja riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä riittävästä toimeentulon turvasta huolehtiminen on julkisen vallan vastuulla. Kyse on kansalliseen kompetenssiin liittyvästä asiasta (kysymys 7).

5. Sosiaali- ja terveyspalveluiden erityinen luonne on tunnistettava

Sosiaalipalvelut eroavat muista yleishyödyllisistä palveluista mm. sen suhteen, että kriteerit niille, niiden tuloksellisuudelle ja laadulle määräytyvät toisin kuin muille yleishyödyllisille palveluille. Sosiaalipalveluissa laatu liittyy palvelun käyttäjän ja palvelun tuottajan väliseen suhteeseen, ts. palvelun kykyyn vastata käyttäjän yksilöllisiin tarpeisiin. Sosiaalipalvelut ovat kuitenkin erityisiä myös siinä mielessä, että niitä ei voida arvioida eikä niiden merkitystä voida mitata pelkästään mittaamalla yksilöön kohdistuvia vaikutuksia. Kyse ei ole vain palvelujen tuottamisesta, vaan yhteiskunnan sosiaalisen pääoman rakentumisesta. Sosiaalipalveluilla on siksi erityinen merkitys yhteiskunnan koheesion, demokratian ja sosiaalisen pääoman rakentajina. Niiden tuloksellisuutta, vaikutuksia ja merkitystä on siksi arvioitava myös sen kautta, miten ne palvelevat koko yhteisön rakentumista. Tästä syystä sosiaalipalvelut ovat mitä syvimmin kansalliseen ja suomalaisittain vielä myös vahvasti paikalliseen päätösvaltaan kuuluvia asioita. Niillä on juurensa syvällä kussakin yhteiskunnassa ja sen historiassa. Ne ovat aina sidoksissa kansallisin sosiaaliturva- ja hyvinvointimalleihin. Ne ovat siis kansallisesti tunnustettuja, osa kansallista politiikkaa ja systeemejä ja ne ovat rakentuneet tietyn yhteiskunnallisen kehityksen osana.

Palvelujen käyttäjän rooli sosiaalipalveluissa on olennaisesti erilainen kuin palvelun käyttäjän rooli muissa yleishyödyllisissä palveluissa. Käyttäjän osallisuus (user participation) palveluihin tarkoittaa mm. käyttäjän mahdollisuutta osallistua palvelun suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Markkinoistettaessa palveluilla on riski muuttua yhä rajatummiksi ja teknisiksi suoritteiksi, joilla pyritään vastaamaan hyvin kapeasti määriteltyihin palvelutarpeisiin, tarpeisiin, jotka ovat tuotteistettavissa. Sosiaalisten ongelmien luonne taas on monimutkaisempi ja moniulotteinen. Sosiaali- ja terveyspalvelut parhaimmillaan vahvistavat kansalaisten mahdollisuuksia toimia täysivaltaisina ihmisinä, yhteisön jäseninä ja aktiivisina toimijoina. Tähän identiteetin rakentumiseen ja voimaantumiseen pitkälle tuotteistetut ja pirstotut palvelut eivät pysty. Järjestöjen tarjoamissa palveluissa on lisäksi mukana vertaistuen näkökulma. Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät koskaan voi tyhjentyä taloudellis-hallinnollisiksi suoritteiksi, vaan niissä on yksilön tasolla aina kyse ihmisoikeuksien toteutumisesta, yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisesta ja osallisuudesta. Koko yhteisön tasolla kyse on yhteisön rakentamisesta, yhteiskunnan integraation ja koheesion edistämisestä, solidaarisuuden ja demokratian toteutumisesta. (Kysymys 25)

6. Sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä tarkistettava sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluissa sekä sosiaaliturvassa

Suomen hallitus on nostanut esille esimerkiksi sisämarkkinamääräysten toteuttamiseen liittyvän yhteisön toimivallan ja toisaalta jäsenvaltioiden kansallisen toimivallan välillä esiintyneitä ongelmia julkisissa terveyspalveluissa, lakisääteisessä sosiaalihuollossa sekä koulutuksessa ja opetuksessa.

Unionille on tosiasiallisesti siirtynyt sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa toimivaltaa erityisesti neljän vapauden ja kilpailun toteuttamiseen liittyvien toimivaltamääräysten ja EY-tuomioistuimen tulkintakäytännön kautta, vaikka päätösvalta sosiaaliturvan sisältökysymyksissä kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Ongelmat koskevat kaikkia jäsenvaltioita sekä meillä erityisesti kuntien ja alueiden vastuulla olevia lakisääteisiä ja verorahoitteisia hyvinvointitehtäviä.

Keskeinen huoli on lähinnä se, että sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen soveltaminen ja EY-tuomioistuimen tulkintakäytäntö voivat liian tiukan ohjauksen johdosta vaarantaa sosiaaliturvan järjestämis- ja rahoitusratkaisuja kansallisella tasolla.

Erityisesti Suomen ja muiden pohjoismaiden kaltaisissa verorahoitukseen ja maassa asumiseen perustuvissa sekä universaalivaatimuksen sisältävissä sosiaaliturvajärjestelmissä voi järjestelmän keskeisiin rakenteisiin syntyä merkittäviä ongelmia, jos sisämarkkinavelvoitteet ja EY-tuomioistuimen ratkaisut johtavat siihen, että kansallista rahoitusta alkaa jäsenvaltion lainsäätäjän hyväksymän sosiaaliturvajärjestelmän periaatteiden vastaisesti siirtyä esimerkiksi ulkomailla asuvien ja sinne veronsa maksavien sosiaaliturvan järjestämiseen. EY:n tuomioistuin ei ole näissä tulkinnoissaan noudattanut komission vihreän kirjan näkemystä, että ristiriitatilanteissa julkisten palveluiden tehtävän hoitaminen voi painaa enemmän kuin yhteisön sääntöjen soveltaminen, sisämarkkina- ja kilpailusäännöt mukaan lukien. (Kysymys 18.)

7. Kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen ja tasa-arvo oleelliset lähtökohdat

Kansalaisten kannalta hyvinvointimallimme lähtökohta, riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta ja julkiselle vallalle määritelty vastuu sen varmistamisessa on kestävä. Sen kautta huolehditaan kansalaisten tasa-arvosta, palveluiden saatavuudesta myös haja-asutusaluilla harvaan asutussa maassamme sekä palveluiden laadusta. Sen kautta taataan palveluiden saanti kaikille kansalaisille maksukyvystä riippumatta. Hyvinvointimallimme nauttii vahvaa kansalaisten tukea. Näitä lähtökohtia ei saa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan vaarantaa yleis-hyödyllisiin palveluihin liittyvien unionin tasoisten määrittelyjen ja linjausten kautta.


Lisätietoja:
toiminnanjohtaja Riitta Särkelä, puh. 050 63 663,
sp. riitta.sarkela@stkl.fi

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu