Olet tässä: Etusivu > Kannanotot > Lausunnot > Lausunto
	Etusivu STKL Koulutus Tutkimus Julkaisut Kannanotot Lausunnot Tiedotteet Alueellinen toiminta Kansainvälinen toiminta Projektit Mitalit Yhteystiedot Sosiaali- ja terveysviesti Sosternet Palaute Ilmoittautuminen Intranet In English På svenska		Lausunto 11.9.2003 Lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi ulosottolain muuttamisesta Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää hyvänä lakiesityksen pyrkimystä parantaa pienituloisten ja heikossa taloudellisessa asemassa olevien velallisten vähimmäissuojaa. Samoin hyvänä pidetään mahdollisuutta toteuttaa ulosottoa erilaisin pehmein keinoin (maksusuunnitelmat ja maksusopimukset) sekä velallisen omatoimisuuteen perustuen. Nämä keinot ovat hyviä ratkaisuja mm. luottohäiriömerkinnän stigmatisoivaa ja ulossulkevaa merkitystä vastaan. Luottohäiriömerkinnällä on havaittu jo sinällään olevan negatiivisia ei-tarkoitettuja vaikutuksia ja näiden vaikutusten lieventämistä voidaan pitää positiivisena. Käytännössä näyttää kuitenkin siltä, että lakiesityksessä kaavaillut parannukset (esim. vapaakuukaudet) pienituloisten velallisten asemaan eivät helpota kaikista pienituloisimpia velallisia (erityisesti toimeentulotukinnormin alapuolella elävät). Vapaakuukausijärjestelmän luominen parantaa kuitenkin Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan mahdollisuuksia taloudenhallintaan varsinkin kotitalouksilla, jotka eivät kuulu alimpiin tulodesiileihin, ja antaa hengähdystauon usein paitsi taloudellisesti usein myös henkisesti raskaassa ulosottoprosessissa. Säännönmukaista lievemmän tulorajaulosmittauksen käytön laajentaminen voi olettaa vaikuttavan sen sijaan positiivisesti pienituloisimpien velallisten päivittäiseen selviytymiseen. Ulosoton kestoaikaan se ei kuitenkaan vaikuta positiivisesti, samoin kuin vapaakuukaudetkaan. Tässä suhteessa ulosottolakiehdotus on vielä eräiden pienituloisten ja tuloihinsa nähden suurissa veloissa olevien osalta kohtuuton. Ulosottolakiehdotuksessa olisikin kiinnitettävä huomiota ulosoton kohtuuttoman pitkään jatkumiseen yksittäisten velallisten kannalta, joka voi johtaa (1) passivoitumiseen ja työhaluttomuuteen, (2) syrjätymiseen ja sen seurausvaikutuksiin, (3) velkapääoman pysymiseen lähes ennallaan vaikka ulosottoa jatketaan pitkäänkin. Tämä ei hyödytä yksittäistä velallista, yhteiskuntaa (mikäli tarkoituksena on pitää ihmiset toimintakykyisinä ja haluisina) eikä viimekädessä edes velkojaakaan. Niiden pitkään työttömänä olleiden velallisten, jotka saavat työpaikan, on perusteltua lakiehdotuksen mukaisesti saada pitää ensimmäisten kuukausien palkka kokonaan itsellään. Työttömyyden rajaaminen tässä yhteydessä sellaisenaan pitkäkestoiseksi tai lyhytkestoiseksi ei sinällään ole perusteltua. Olisi huomioitava, että lyhytaikainenkin työttömyys aiheuttaa välittömiä toimeentulo-ongelmia ja tällaisissa tilanteissa syrjäytymisuhan ja maksuvaikeuksien kasautumisen katkaisu jo alkuvaiheessa on kannattavaa kaikkien osapuolien kannalta. Näin ollen laissa voitaisiin esimerkiksi porrastaa mahdollisuus pitää työttömyyden jälkeen tullut palkka siten, että esimerkiksi yli kaksi kuukautta työttömänä ollut saisi pitää kuukauden palkan itsellään, yli puoli vuotta työttömänä ollut kahden ja esimerkiksi yli 12 kuukautta työttömänä ollut neljän kuukauden palkan. Lykkäyksen antamatta jättäminen ei saisi perustua tiukkaan tulkintaan ja tulisi olla mahdollista vain erityisen painavin syin. Huomiota voitaisiin kiinnittää turvaamistoimiin esim. siten että velallinen saa osin jälkikäteisesti kyseisiltä kuukausilta ansaitsemansa ansion. Harkinnassa tulisi myös olla mahdollisuus pitkään jatkuneen työttömyyden jälkeen toimittaa ulosottoa työttömyyden jälkeisten vapaakuukausien jälkeen tavanomaista suuremmalla suojaosuudella, jota asteittain voitaisiin pienentää. Tämä koskee erityisesti kaikkein pienipalkkaisimpia velallisia. Lakiesityksen lähtökohta, jonka mukaan vapaakuukaudet (sekä vuosittaiset että pitkän työttömyyden jälkeiset) eivät vapauta elatusavun maksusta, on perusteltu. Velalliset ovat lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassa maksusopimusten tekemisessä ja niitä koskevissa neuvotteluissa suhteessa velkojiin. Tämän vuoksi Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää tärkeänä lisäresurssien suuntaamista velkaneuvontapalveluihin, joita nykyisin on riittämättömästi saatavilla. Toisaalta olisi varmistettava, että ulosottomies ilmaisisi aina mahdollisuuden maksusopimusten tekemiseen viran puolesta, kun sellaisen tekeminen on mahdollista. Lähtökohtaa, jonka mukaan ulosottomies voisi tehdä maksusopimuksia/maksusopimusehdotuksia, voidaan pitää hyvänä, kun otetaan huomioon talous- ja velkaneuvontatoimistojen palvelujen tämän hetkinen huono saatavuus sekä ulosottomiehen jäsentynyt kuva velallisen ulosotossa olevista veloista. Toisaalta kuitenkin talous- ja velkaneuvontatoimistojen mahdollisuudet velallisen kokonaisvaltaiseen auttamiseen ovat paremmat. Tällöin voidaan osittain seurauksen (ylivelkaantuminen/maksuongelmat) lisäksi hoitaa ja puuttua velkaantumisen taustalla oleviin syihin, esimerkiksi talousneuvonnan avulla. Valmisteilla olevaa ulosottolakia varten olisi perusteellisemmin selvitettävä ja huomioitava sen suhde sosiaaliseen luototukseen ja muihin vapaaehtoisen velkajärjestelyn keinoihin mm. Takuu-Säätiön velkojen saneeraukseen. Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu