Pidämme siksi tärkeänä, että on käynnistetty Sosiaalialan osaamiskeskusten rakentaminen. Lisäksi on tärkeää, että alusta alkaen ollaan tietoisia tämän kehittämistyön luonteesta, sen moniulotteisuudesta ja edellytyksistä.

2. Osaamiskeskusten kehittämiseen kohdistuu monenlaisia odotuksia. Ei ole yhdentekevää miten erityisosaaminen tulkitaan. Osaamiskeskukset voisivat palvella alueitaan hahmottelemalla hyvinvoinnin strategioita ja uusia mahdollisuuksia ja tukemalla hyvinvoinnin alueella toimivien yhteisten tavoitteiden määrittelyä ja päivittämistä. Palvelutoimintaa koskeva tavoitenormisto tulee tänä päivänä kansalaisten sosiaalisista perusoikeuksista, joista on säädetty perustuslaissa. Mitä ne tarkoittavat ja miten niitä tulisi toteuttaa, ovat kysymyksiä, joiden pohjalta kunnissa toimitaan. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista on juuri tullut voimaan laki, jossa tarkastellaan sosiaalipalveluja aikaisempaa johdonmukaisemmin asiakkaan näkökulmasta, joka edellyttää palvelusuunnitelmien laatimista ja asiakkaan osallistumista siihen. Se edellyttää sosiaaliasiamiestoiminnan järjestämistä. On tärkeää, että osaamiskeskustoiminta kytketään keskeisiin alan kehittämisteemoihin.

Osaamiskeskustoiminnan tulee perustua alan strategisiin kehittämisteemoihin.

3. Kansalaisten yksilölliselle ja kansalaisten itsensä organisoimalle yhdistystoiminnalle annetaan aikaisempaa suurempi paino kunnallisen ammattityön rinnalla ja sen kanssa. Itse asiassa tällä tavoitteella ollaan avaamassa monia uusia mahdollisuuksia kohdentaa palveluja uudella tavalla, sisällyttämällä siihen asiakkaan sitoutumisen ja ottamalla huomioon eri väestöryhmien palveluista saaman kokemuksen. Lähentämällä sosiaalipalveluja kansalaisten elämäntilanteisiin ja arvioimalla palveluja siitä suunnasta löydetään palvelujen kehittämiselle oikea suunta. Osaamiskeskuksista ollaan rakentamassa monitoimijaisia, joka tarkoittaa, että kuntien lisäksi ainakin sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kokemukset ja asiantuntemus tulee sisällyttää osaamiskeskustoimintaan.

Kansalaisia tukevien sosiaalipalvelujen aikaansaaminen, joka edellyttää hyvinvoinnin tukirakenteelta monitoimijaisuus. Siksi kuntien lisäksi ainakin sosiaali- ja terveysalan järjestöjen asiantuntemus tulee sisällyttää osaamiskeskustoimintaan.

4. Tutkimus on lähentynyt sosiaalipalveluja, sosiaalityö sosiaalialan ydinosaajana on uudistanut tieteellistä tiedontuotantoa ja yliopistotasoinen opetus on kehittynyt merkittäväksi sosiaalialan voimavaraksi. Olemme viime vuosina ottaneet askeleita kohti sosiaalialan käytännön, tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisorientoitunutta vuorovaikutusta. Osaamiskeskustoiminnassa tarvitaan yhteistyötä ammattikorkeakoulujen ja keskiasteen oppilaitosten kanssa, mutta se ei ole riittävä rakenne uuden tiedon tuottamisen kannalta.

Osaamiskeskusten toiminnassa tulee tutkimus olla yhtenä elementtinä mukana. Tutkimuksen sisällyttäminen vaatii yliopistoyhteyksien rakentamista sekä tutkimuksen erityisluonteen ja toimintaedellytysten huomioon ottamista.

5. Osaamiskeskusten yksi oleellinen ulottuvuus on alueellinen kehittäminen. Osaamiskeskusyksiköitä ollaan perustamassa maakunnallisiin keskuksiin, jotka ovat omilla alueillaan kasvavia ja kehittyviä. Tutkimusta ja koulutusta voidaan harjoittaa monissa paikoissa, mutta keskukset tulevat sijaitsemaan paikkakunnilla, joissa on jo parhaat kehittämisen voimavarat.
On tärkeää ottaa huomioon, että ne kunnat, joilla itsellään on vähäisimmät voimavarat, tarvitsevat osaamiskeskusten tukea eniten.

Osaamiskeskustoiminta tulee rakentaa kaikkia kuntia kattavasti.

6. Osaamiskeskusten toiminnassa on kysymys, ei ainoasta, mutta erittäin oleellisesta tukirakenteesta sosiaalipalvelujen tuotantotoimintaa ja kehittämistä varten. Tätä rakennetta tarvitaan myös siksi, että viime vuosien aikana osaamisen ylläpito ja kehittämistyö on ollut yksi määrärahojen supistamisen kohteista ja joillakin paikkakunnilta sosiaalipalvelujen kehittämistyö on lähes lopetettu. Osaamiskeskushanke on mittakaavaltaan suuri, mutta siihen ajatellut perusrahoitusratkaisut varsin vaatimattomalla tasolla. Se, että osaamiskeskukset on suunniteltu monirahoitteisiksi, on välttämätöntä, mutta sisältää monenlaisia riskejä. Osaamiskeskusintressi on sosiaalialan sisäinen asia, mutta edellyttää rahoituspäätöksiä myös sellaisilta organisaatioilta, jotka eivät tunne sosiaalialaa ja joiden ensisijaiset tavoitteet ovat toisaalla. Vaarana on, että jos osaamiskeskustoiminnan rahoituksessa valtaosan muodostavat muilta aloilta haettavat hankekohtaiset rahoitukset, on mahdollista, että osaamisen kehittämisen intressistä voidaan pitää vain toissijaisena asiana huolta. Välittömien käynnistystoimenpiteiden ohella tarvitaan hankkeen toteuttamiseen laaja-alaisuutta, yhteisten tavoitteiden huolellista arviointia ja kaikkien asiasta kiinnostuneiden yhteisiä ponnisteluja.
Yksi keskeinen liikkeellelähdön ongelma on se, että mikä on se erilaisia intressejä huomioon ottava oikeustoimikelpoinen yksikkö, jolle valtionosuuksia ym. rahoitusta voidaan ohjata. Mikäli se ohjataan vaan yhtä intressiä edustavalle taholle, voi se olla synnyttämässä tasavertaisemman yhteistoiminnan sijasta hierarkkisen yhteistoimintarakenteen.

Osaamiskeskustoiminnan liikkeellelähdön jälkeen tulee tavoitteeksi asettaa sosiaali- ja terveyssektorin oman perusrahoitusosuuden tuntuva lisääminen.

7. Välittömien käynnistystoimenpiteiden lisäksi tarvitaan sosiaalialan toimijoiden pitkäjänteistä, yhteistä ponnistelua. Osaamiskeskustoiminnan kehittämisen luonne sisältää monia ennalta arvaamattomia näkökohtia ja mahdollisuuksia.

Osaamiskeskusten toimintaan ja sen tekemän kehittämistyön luonteeseen liittyvä muutosalttius edellyttää avoimmuutta yhteiskunnasta tulevien haasteiden suuntaan, mutta myös avointa, verkostomaista, toimintarakennetta mukana olevien tai siihen myöhemmin liittyvien välillä.

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu