1. Verorahoitteisuus ja universaali palvelujärjestelmä kestävät lähtökohdat

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry pitää erittäin hyvinä hankkeen lähtökohdiksi otettuja terveydenhuollon verorahoitteisuutta ja sitä kautta sitoutumista universaaliin palvelujärjestelmään.

Kansalaisten eriarvoisuus hoidon, palveluiden ja tuen saamisessa on merkittävällä tavalla kasvanut. Kyse on sekä eri ihmisryhmien välisistä hyvinvoinnin ja tuen saamisen eroista että myös suurista kuntien välisistä ja alueellisista eroista. Kansalaisten saamat sosiaali- ja terveyspalvelut ja tuki ovat tällä hetkellä jo selvästi riippuvaisia asuinpaikasta. Tilanne on kansalaisten näkökulmasta perustuslain turvaamien perusoikeuksien vastainen. Mm. keskusliiton julkaisema Sosiaalibarometri on selvästi viime vuosien aikana nostanut esille edellä kuvatun kehityssuunnan.

Kansalaisten kannalta julkisen selkeä vastuu palvelujärjestelmästä ja sitoutuminen siihen on välttämätön lähtökohta.

2. Ihmisen kokonaisvaltaisuus ja asiakaslähtöisyyden välttämättömyys

Pidämme tärkeänä sitä, että työskentelyssä pidetään lähtökohtana kokonaisvaltaista näkemystä ihmisestä psykofyysisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Ihmisten hyvinvoinnissa on kyse terveydellisten, sosiaalisten ja yhteisöllisten elementtien yhteen liittymisestä. Näin olleen näiden eri puolien tarkastelu yhdessä on välttämätöntä.

Ihmisen elämä on kokonaisuus ja edellyttää asiakaslähtöisyyttä palveluiden tuottamisessa ja kehittämisessä. Kansalaisten kannalta ei ole perusteltua yrittää pirstoa palveluiden ja tuen tarpeita palvelujärjestelmän logiikan mukaiseksi. Monien ihmisten kannalta oleellisimpia ovat terveydenhuollon ja sosiaalihuollon rajapinnoille jäävät tarpeet. Nämä palvelutarpeet eivät priorisointeja tehtäessä asetu terveydenhuollon eivätkä sosiaalihuollon ensisijaisiksi tehtäviksi. Oleellisempaa on ehjien palvelukokonaisuuksien aikaan saaminen. Kun ihmisen palveluiden ja tuen tarve muuttuu ja siirrytään palvelusta toiseen, on välttämätöntä varmistaa, ettei henkilö putoa tuen ulkopuolelle. Nykyistä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää leimaa vaikeus nähdä asioita kansalaisen ja palveluiden käyttäjän kannalta.

3. Sosiaali- ja terveydenhuollon eriytymisen riski

Työskentelyn lähtökohdissa on selkeästi lähdetty liikkeelle terveydenhuollon näkökulmasta. Sosiaalinen ja sosiaalipalvelut on rajattu työskentelyn ulkopuolelle. Tämä on monista eri syistä keskusliiton näkemyksen mukaan huolestuttavaa ja voi sisältää eettisesti ja taloudellisesti kestävän palvelujärjestelmän kannalta riskejä.

Viime vuosikymmenten aikana on yritetty eri tasoilla rakentaa sosiaali- ja terveydenhuollon tiiviimpää yhteyttä. Sitä on tuettu sekä hallinnollisilla, organisatorisilla että ohjauksellisilla keinoilla. Monissa kunnissa sosiaali- ja terveyspalvelut ja niihin liittyvät rakenteet on yhdistetty. Prosessi on ollut vaikea ja monessa mielessä voinee väittää, että olemme alkuvaiheessa todellisen toiminnallisen yhteistyön tekemisessä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon vallalla olleeseen strategiaan nähden vaikuttaa ristiriitaiselta se, että niin sosiaali- ja terveysministeriön uudessa organisaatioratkaisussa kuin kansallisessa terveydenhuollon projektissakin sosiaali- ja terveydenhuoltoa tarkastellaan erillisinä. Vaikka tavoitteena lienee kummankin osaamisalueen erityisyyden vahvistaminen, näemme erittäin suurena riskinä sosiaali- ja terveydenhuollon eriytymiskehityksen vahvistumisen. Erilaiset myönteiset yritykset paikallisella ja alueellisella tasolla ylittää sosiaali- ja terveydenhuollon rajoja ja kehittää uusia ratkaisuja voivat vesittyä.

Sosiaali- ja terveyspalveluilla on vankka legitimiteetti kansalaisten keskuudessa. Perinteisesti terveydenhuollolla on ollut vankempi asema suhteessa sosiaalihuoltoon. Sosiaali- ja terveydenhuollon erillisenä tarkastelusta voi olla myös seurauksena, että sosiaalihuolto jää toisarvoiseen asemaan. Kansalaisten suhtautuminen voi muuttua ja legitimiteetti sosiaalihuollon osalta murtua. Sitä kautta siirtymä residuaalisen sosiaalipolitiikan suuntaan voi tapahtua vaiheittain ja hiipuen. Samaa kehitystä voivat tukea omalta osaltaan myös EU:n suunnalta tulevat vaikutukset.

4. Kokonaisnäkemys ja kansalliset sosiaali- ja terveyspoliittiset linjaukset

Monessa suhteessa sosiaali- ja terveydenhuollon tukijärjestelmät ovat olleet toimivia ja kestäviä. Ne eivät ole voineet kokonaan estää polarisoitumiskehitystä ja osan väes-töstä syrjäytymistä ja köyhtymistä.

Kuntien pienuus, resurssipulat ja erilaiset ratkaisut omalta osaltaan monimutkaistavat tilannetta. Vaikka lainsäädännöllinen pohja pääsääntöisesti on kansalaisten kannalta palveluita ja tukea turvaava, se ei käytännössä toteudu.

Uusia, tulevaisuuden kestäviä ratkaisuja haettaessa on erittäin vaikeaa lähteä liikkeelle vain joistakin osista ja puolista palvelu- ja tukijärjestelmissä. Kilpailuttaminen, suoritekeskeisyys palveluita ostettaessa ja sektorikohtaiset pienet tulosalueet, joilla haetaan tehokkuutta ja taloudellisuutta, todellisuudessa pirstovat palvelukokonaisuuksia. Käytännössä ne ovat usein merkinneet kustannusten ja pulmien siirtymistä toisaalle ja erityisesti sellaisten ihmisten kannettavaksi, jotka eivät osaa tai jaksa pitää puoliaan. Kriteeriksi heikoimpien ihmisryhmien palveluiden tuottamisessa ei voi ottaa halvimmalla palvelun tuottamista. Kyse on palvelutarpeen ja palvelun välisestä oikeasta suhteesta ja laadusta.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää tärkeänä sitä, että kansallisesti haettaisiin laajempaa kokonaisnäkemystä ja linjauksia tulevaisuuden valintojen tueksi.

5. Eri toimijoiden yhteistyö, seudulliset ratkaisut ja hyvinvointistrategiat

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto korostaa eri toimijoiden osaamisen yhdistämistä ja yhteistyötä mahdollisuutena. Kyse on kansalaisten oman aktiivisuuden, omien voimavarojen käytöstä, järjestöjen tarjoamasta tuesta ja julkisten palveluiden roolista osana kokonaisuutta.

Julkisella vallalla on päävastuu kansalaisistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Järjestöt eivät voi tuottaa kattavasti tukea ja palveluita eri puolilla maata. Sen sijaan järjestöt ovat monien ihmisten kannalta ainut taho, joka tuottaa heidän tarvitsemiaan erityispalveluita. Samoin järjestöt tarjoavat toiminta-areenoita ja osallisuuden väyliä. Myön-teisistä esimerkeistä huolimatta welfare mix -tyyppiset ratkaisut ovat edelleen harvinaisia ja toimijoiden rajat jyrkkiä. Tarvitaan pitkäjänteistä ja hyvin resurssoitua kehittämistyötä, jonka kautta voidaan hakea eri toimijoiden välille toimivaa työnjakoa ja kehittää uudenlaisia toimijarajat ylittäviä tuen muotoja eri puolilla Suomea.

Eri alueilla haetaan seudullisia ratkaisuja, mikä on myönteistä. Sen sijaan hyvinvointistrategiatyö kunnissa ja alueilla on edennyt kangerrellen. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää paikallisten ja alueellisten hyvinvointistrategioiden kehittämistä tärkeänä. Hyvinvointistrategioiden kehittäminen edellyttää eri tahojen yhteistä analyysia alueen tilanteesta ja siellä elävien ihmisten tarpeista. Keskusliitto on omalta osaltaan valmis olemaan mukana tuottamassa tietoa ihmisten hyvinvoinnista, sen vajeista ja eri alueiden tilanteesta.

6. Käytäntöjen ja rajojen määrittyminen ei voi jäädä tuomioistuimille

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää tärkeänä sitä, että kansallisen terveydenhuollon projektin aikana mietitään erilaisia ohjauksen muotoja. Erityisesti informaatio-ohjauksen keinot ja uudenlaisten tietojärjestelmien kehittäminen kunkin toimijan itsearvioinnin tueksi ovat tärkeitä.

Lisäksi keskusliitto pitää tärkeänä sitä, että sekä etukäteis- että jälkikäteisvalvontaa tehostetaan. Pitkällä aikavälillä on kestämätöntä se, että monissa kunnissa rikotaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta ei ole riittäviä mekanismeja puuttua tilanteeseen. Tässä yhteydessä haluamme toistaa ne ehdotukset, jotka liittyvät valtakunnallisen perusturvalautakunnan roolin vahvistamiseen ja sen toiminnan kehittämiseen. Lisäksi lääninhallitukset tarvitsevat riittävät resurssit oman valvontatehtävänsä hoitamiseen.

Uusia lakisääteisiä velvoitteita ei ole perusteltua tehdä, ellei samanaikaisesti ole varmistettu, että kunnilla on todellisuudessa resurssit vastata niihin. Kyse kuntien ja valtion välisestä vastuunjaosta ja sen täsmentämisen tarpeesta.

Kansalaisten kannalta on tärkeää se, että on olemassa toimivat valitus- ja muutoksenhakukanavat. Viime kädessä tuomioistuimissa joudutaan hakemaan ratkaisuja. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää huolestuttavana sitä, että tuomioistuinten ratkaisujen kautta näyttää muotoutuvan tulkintaa käytännöille. Tämä sisältää sattumanvaraisuuden riskin. Päätösvalta on toimijataholla, jolla ei voi olla sisällöllistä kompetenssia, vaan ratkaisut ovat puhtaasti juridisia. Erityisesti EU:n tasolle etenevät kanteet sisältävät sen riskin, että syntyvissä ratkaisuissa ei ole osattu lainkaan ottaa huomioon eri maiden erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmiä ja niiden perusteita.

7. Kansalaislähtöisyys, palautemekanismit ja tieto arjen tilanteista

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää tärkeänä sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitettäessä kansalaislähtöisyyttä, kansalaisten oman asiantuntemuksen kunnioittamista ja hyviä palautemekanismien kehittämistä. Erityisesti tilastotietojen taakse menevä tieto arjen tilanteista ja ihmisten selviytymisen pulmista on tärkeää. Tämän tiedon tuottamisessa ja keräämisessä sosiaali- ja terveysjärjestöillä on osaamista ja toimivia kanavia. Resurssien suuntaaminen tälle alueelle järjestöjen käyttöön omalta osaltaan tukee koko palvelu- ja tukijärjestelmän kehittämistä.

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu