LAUSUNTO YK:n LAPSEN OIKEUKSIEN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA SUOMEN KOLMANNEN MÄÄRÄAIKAISRAPORTIN VALMISTELUA VARTEN

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto toteaa ulkoministeriön oikeudelliselle osastolle YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanosta seuraavaa:

1. Lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta ensisijaiseen asemaan nousee huolehtiminen heidän hyvinvointinsa toteutumisesta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto toteaa, että tässä työssä ei ole edistytty toivotulla tavalla. Hyvinvoinnin toteutuminen on riippuvaista kaikilla eri hallinnonaloilla tehdyistä päätöksistä ja päätöksiä tulee myös arvioida lasten tasapainoisten kasvu- ja kehitysedellytysten turvaamisen sekä perheiden kasvatusmahdollisuuksien näkökulmista. Tällöin yhdeksi keskeiseksi asiaksi nousee työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen perheen tarpeet huomioon ottavalla tavalla. Keskusliiton mielestä on välttämätöntä turvata perheiden edellytykset suoriutua kasvatustehtävästään parhaalla mahdollisella tavalla.

Lapsen oikeuksien komitea suositteli toisesta määräaikaisraportista vuonna 2000 antamissaan päätelmissä lapsiasioihin keskittyvän tahon perustamista hallituksen sisälle ja eri viranomaistoimijoiden välisen koordinaation kehittämistä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton näkemyksen mukaan lapsiasioita ei ole kuitenkaan vieläkään koordinoitu riittävällä tavalla viranomaistoimijoiden ja muiden tahojen kesken, vaan tilanne vaatii edelleen kehittämistä. Keskusliiton mielestä lasten ja lapsiperheiden tilanteen tukemiseksi ja turvaamiseksi tarvitaan oma laaja-alainen pitkäaikainen kehittämisohjelma, joka ylittää toimija- ja hallinnonalarajat.

2. Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ja heidän toimeentulonsa kehitys on jäänyt jälkeen muiden ryhmien tulokehityksestä. Perusturvaetuudet kuten lapsilisät, vähimmäisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahat sekä kotihoidontuki eivät ole edelleenkään sellaisella tasolla, että perheet kykenisivät elämään niiden varassa ja suoriutumaan kasvatustehtävästään vaikeuksitta.

3. Lapsen oikeuksien komitea on ollut vuonna 2000 päätelmissään huolissaan siitä, etteivät hyvinvointipalvelut jakaudu alueellisesti tasaisesti. Tilanteeseen ei ole myöskään viimeksi kuluneiden vuosien aikana tullut muutosta, vaan esim. Sosiaalibarometri 2003:n mukaan palvelujen saaminen riippuu entistä enemmän asuinpaikasta, mikä uhkaa selkeästi sosiaalisten oikeuksien toteutumista.

Suunnitelmat ja kokeilut erityispalvelujen tuottamiseksi yhteistyössä ja verkostoituneesti ovat oikean suuntaisia, mutta eivät kuitenkaan yksinään riitä. Jotta kunnat kykenevät huolehtimaan lasten hyvinvointipalvelujen turvaamisesta, se edellyttää myös lisää resursseja. Palvelujen toteutumisen alueellisen epätasa-arvon poistamiseksi tulee myös entisestään kehittää erilaisia valvontamekanismeja. Valvontamekanismien lisäksi myös lastensuojelun työtapoja ja varhaisen tuen muotoja pitää vahvistaa ja kehittää edelleen. Käytännön lastensuojelutyön tulee perustua lapsen näkökulmasta tehtyyn alkutilanteen arviointiin ja perheen edun näkökulmasta rakennettuun suunnitelmaan.

4. Lasten oikeuksien toteutumista koskevan tiedon kerääminen on kehittynyt Suomessa erityisesti tilastollisen tiedon näkökulmasta. Tulevalle työlle haasteen asettaa kuitenkin lapsia ja heidän olosuhteitaan koskevan ns. hiljaisen tiedon kerääminen ja soveltaminen osana lapsia koskevaa päätöksentekoa.

5. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen tunnettuus ei Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton arvion mukaan ole edelleenkään riittävällä tasolla, vaan sitä tulee edelleen kehittää. Tässä työssä tulisi huomiota kiinnittää erityisesti siihen, miten lapsen oikeuksien yleissopimusta sovelletaan osana valtiollista, alueellista ja paikallista päätöksentekoa ja miten sopimuksen sisällöistä tiedotetaan myös itse lapsille.

6. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto pitää myönteisenä, että suomalainen lainsäädäntö on kehittynyt yleissopimuksen yleisten periaatteiden täytäntöönpanon kannalta myönteiseen suuntaan. Osassa lainsäädäntöä on kuitenkin edelleen tarvetta tarkistuksiin ja keskusliitto pitää myönteisenä sitä, että tämä valmistelutyö on sosiaali- ja terveysministeriössä käynnissä. Täytäntöönpanon edellyttämien menettelytapojen suhteen ongelmana ovat usein vajavaiset henkilöstöresurssit. Myös lasten osallistumismahdollisuuksien lisäämisessä on yleisellä nsolla edistytty toivotulla tavalla. Osallistumismahdollisuudet suhteessa koulutukseen ja kffivatukseen liittyvään toimintaan vaativat kuitenkin edelleen vahvistamista.

7. Tasa-arvoisen terveydenhuollon toteutumisen ongelmat koskettavat myös lapsiperheitä. &:1siaali- ja terveysturvan keskusliito on huolissaan laadukkaiden palvelujen saatavuuden turvaamisesta alueellisesti. On erittäin tärkeää tehostaa myös eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä kouluissa ja päivähoidon alueella, jotta erityistä tukea tarvitsevien ongelmat kyetään tunnistamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tarjoamaan niihin varhainen tuki. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti lasten mielenterveyspalvelujen saatavuuteen ja palvelujen rahoituksen turvaamiseen pitkällä aikavälillä.

8. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton arvion mukaan erittäin suuri uhka lasten hyvinvoinnin toteutumiselle Suomessa on erilaisten päihdyttävien aineiden väärinkäyttö. Tämän suhteen tulee jatkotyössä kiinnittää huomiota niin lasten omaan kuin myös heidän vanhempiensa päihteidenkäyttöön. Ennalta ehkäisevästä näkökulmasta lisähaasteita tähän työhön tuovat lähitulevaisuudessa EU:n laajenemisen myötä lisääntyvät paineet alkoholiveron laskemiseen ja tuontirajoitusten purkamiseen sekä rajojen avautuminen. Tätä kehitystä tulee seurata erityisesti päihdehaittojen ehkäisyn ja kuntoutuksen kehittämisen näkökulmista. Korjaavan päihdetyön näkökulmasta erityistä huomiota tulee kiinnittää alaikäisten päihteidenkäyttäjien hoitopaikkojen lisäämiseen ja päihdekuntoutuksen kehittämiseen.


Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu