Suomalaisen hyvinvointimallin lähtökohtana ovat universaalit, kaikille kuuluvat, sosiaali- ja terveyspalvelut ja kattava toimeentuloturvajärjestelmä. Perusrakenne ja lähtökohdat ovat kestävät, mutta arjen todellisuus osoittaa, että järjestelmän toimivuus ei ole pystynyt estämään köyhyyttä ja syrjäytymistä. Syntyy kohtuuttomia tilanteita, jotka estävät ihmisten omien voimavarojen käyttöä ja täysivaltaista osallisuutta yhteiskunnan jäsenenä.

Perustoimeentuloturvaetuudet ovat riittämättömiä pitempiaikaisen toimeentulon lähteenä. Kasvava joukko suomalaisia joutuu elämään pitkäaikaisesti ja ylisukupolvisesti perusturvaetuuksien varassa. Käytännössä viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tarkoitettu toimeentulotuki on joutunut paikkaamaan muiden järjestelmien vajeita.

Suomessa ei oteta verotuksessa riittävästi huomioon kansalaisten veronmaksukykyä. Peruspäivärahasta, työmarkkinatuesta sekä pienimmistä ansiopäivärahoista suoritettu n. 20 % ennakonpidätys merkitsee käytännössä sitä, että näiden tukien varassa elävillä ihmisillä ei ole mahdollisuutta selviytyä arjessa.

Perustuslain hengen mukaisesti kansalaisille on taattava riittävä toimeentulon turva sekä yhdenvertaiset peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry esittää, että perustoimeentuloturvajärjestelmää tulee yksinkertaistaa ja ensisijaisten etuuksien tasoja nostaa. Lisäksi kunnallisverotuksen verotettavan tulon alarajaa tulee korottaa. Muutoksen kautta voidaan merkittävällä tavalla vaikuttaa pienimpien tulojen varassa elävien ihmisten tilanteeseen. Näin syntyvät kunnallisveromenetykset on kompensoitava kunnille.

Lahdessa Sosiaali- ja terveysturvan päivillä 16.8.2001

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n hallitus

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu