1. Kuntien mahdollisuudet tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut on turvattava

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto on huolissaan siitä, että kansalaisten oikeus saada sosiaali- ja terveyspalveluja asuinpaikasta riippumatta on viime vuosien aikana vaarantunut. Samanaikaisesti ihmisten elämäntilanteet ja selviytymisen pulmat ovat monimutkaistuneet ja palvelutarpeet ovat kasvaneet. Lainsäädännöllisesti kunnille on tullut koko ajan uusia velvoitteita, mutta niiden resurssoinnista ei ole riittävästi huolehdittu. Keskusliiton vuosittain julkaiseman Sosiaalibarometrin mukaan kuntien väliset erot ovat huolestuttavasti kasvaneet. Niiden kuntien joukko, joilla on vaikeuksia huolehtia kansalaisten palvelutarpeista, on merkittävä. Haja-asutusalueilta keskuksiin ja edelleen pääkaupunkiseudulle suuntautuva muuttoliike entisestään kärjistää tilannetta sekä lähtö- että tuloalueilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon alueella tehdyt lyhytnäköiset säästöt merkitsevät usein sitä, että kansalaisten hyvinvoinnin pulmat pitkittyvät, vaikeutuvat ja tuottavat todellisuudessa suurempia kustannuksia julkiselle taloudelle. Kansalaisten kannalta on kyse perustuslaissa taattujen sosiaalisten oikeuksien toteutumisen vaarantumisesta.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto vetoaa valtiovarainministeriöön ja maan hallitukseen, että valtion tulevan vuoden talousarvion ratkaisuilla ei entisestään heikennettäisi kuntien toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia huolehtia peruspalveluista. Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ja hyvinvointipolitiikka ovat yksi yhteiskunnan peruspilareista ja merkittävä edellytystekijä maan myönteiselle sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle.

On välttämätöntä, että valtion kunnille suuntaamaan rahoitukseen saadaan aikaan pitkäjänteisempi tilanne ja sitä kautta kunnille mahdollisuus palvelujen turvaamiseen ja uusien toimintatapojen kehittämisen. Muuten tilanne on ihmisten palvelutarpeiden ja kuntien velvoitteistaan huolehtimisen kannalta kestämätön. Keskusliitto pitää välttämättömänä sitä, että kuntien osuuden pudottamisesta yhteisöverojen tuotosta luovutaan. Monille kunnille kunnallisveron korotus ja kuntien verotulojen kasvattaminen ei ole realistinen käytettävissä oleva vaihtoehto väestörakenteen muutoksen, maan sisäisen muuttoliikkeen ja pitkittyneiden työttömyystilanteiden vuoksi. Kansalaisten kannalta on kyse perustuslaissa taattujen sosiaalisten oikeuksien toteutumisen vaarantumisesta ja inhimillisestä kärsimyksestä.

2. Sairausvakuutusmaksujen ja omavastuuosuuksien korotussuunnitelmista on syytä luopua

Sairausvakuutusmaksujen ja omavastuuosuuksien korotussuunnitelmista luopuminen on myös välttämätöntä ennen kaikkea eläkeläisten, työttömien ja pienipalkkaisimpien kansalaisten sekä pitkäaikaissairaiden kannalta. Pitkäaikaissairaiden tilanne on jo nyt huolestuttavasti heikentynyt. Pitkäaikaissairaus merkitsee usein myös sitä, että ihmisestä tulee köyhä. Taustalla ovat lääkkeiden korkeat omavastuuosuudet ja se, että osa pitkäaikaissairaiden välttämättä tarvitsemista lääkkeistä jää korvausten ulkopuolelle. Lisäksi tilannetta heikentävät terveydenhuollossa olevat erilaiset maksukatot ja maksukaton korkeus. Osa pitkäaikaissairaista on joutunut ratkaisemaan omalta kannaltaan kestämättömän tilanteen niin, että välttämättömiä lääkkeitä ja hoitoa ei hankita, koska siihen ei ole varaa. Se puolestaan voi merkitä hyvinkin nopeaa toimintakyvyn ja terveyden heikkenemistä ja pitkien kalliiden laitoshoitojen tarvetta sekä kohtuuttomia inhimillisiä kärsimyksiä.

Pitkäaikaissairaiden kannalta tarvitaan myös lääkekorvaus- ja maksukattojärjestelmän uudistaminen, jotta kohtuuttomilta tilanteilta tulevaisuudessa vältyttäisiin.

Lisätietoja: toiminnanjohtaja Riitta Särkelä, puh. 050 63 663, sp. riitta.sarkela@stkl.fi

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu