Hyvinvointiyhteiskunnan ja sen sosiaaliturvajärjestelmien kehityssuuntia koskevat valinnat on tehtävä huolella ja myös kansalaisten näkökannat on otettava huomioon. On tärkeää tunnistaa taloudellisten ja poliittisten päätösten sosiaaliset ja terveydelliset seuraus-vaikutukset ja sosiaalipoliittiset kustannukset.

Siksi Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto esittää, että lähivuosien sosiaali- ja terveyspolitiikassa korostetaan seuraavia tavoitteita:

Sosiaali- ja terveyspolitiikalle keskeisempi sija tulevassa politiikassa

1. Pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ehkäisee yhteiskunnallisia ongelmia

Pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän keskeisillä periaatteilla on kansalaisten laaja kannatus. Siitä huolimatta taloudellinen kehitys ja poliittinen päätöksenteko ohjaavat hyvinvointijärjestelmiä suuntaan, joka merkitsee yhteisvastuullisuuden tuntuvaa heikkenemistä. Sosiaali- ja terveyspolitiikka ovat jäämässä yhteiskunnallisessa keskustelussa liiaksi taustalle.

Siksi sosiaali- ja terveyspolitiikka on nostettava keskeiseen asemaan yhteiskuntapolitiikassa valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Sosiaali- ja terveydenhuollon ennaltaehkäiseviä toimintoja on vahvistettava.

2. Sosiaaliset perusoikeudet tulee taata jokaiselle

Perustuslain mukaiset sosiaaliset oikeudet eivät tällä hetkellä toteudu kaikkien kansalaisten kohdalla. Syrjäytymisen riskit koskevat suuria ryhmiä. Työllisyyden myönteisestä kehityksestä huolimatta vakava rakenteellinen ja pitkäaikainen työttömyys jatkuu laajana. Kansalaisten tasa-arvo ei toteudu myöskään hyvinvointipalveluissa. Kuntien palvelujen laatutaso vaihtelee maan eri osissa ja erot kasvavat. Palvelujen kohdentamisessa ei aina oteta riittävässä määrin huomioon kansalaisten tarpeita ja toiveita.

Siksi sosiaaliset perusoikeudet on turvattava asuinpaikasta riippumatta jokaiselle kansalaiselle. Kuntien ja valtion rahoitusvastuuta peruspalvelujen turvaamiseksi on uudistettava siten, että hyvinvointipalvelut voidaan turvata maan kaikissa osissa.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarvitaan laajaa luottamusta nauttiva oikeusturvan ja palvelujen laadun puolueeton valvonnan ja arvioinnin elin, jossa tulee olla edustettuina valtion keskushallinto, Suomen Kuntaliitto, sosiaali- ja terveysjärjestöt ja ammattihenkilöstön edustajat. Valvonnan ja arvioinnin lisäksi sen tehtävänä tulee olla kehittämistarpeiden osoittaminen. Järjestelmä tulee rakentaa tasavertaisen yhteistyön pohjalle ja se käyttää hyväksi jo olemassa olevien tutkimusinstituuttien asiantuntemusta ja voimavaroja.

3. Vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnista on huolehdittava - perustoimeentuloturva on saatava toimivaksi

Lapsiperheiden ja nuorten, pitkäaikaisesti sairaiden, mielenterveyskuntoutujien ja päihdeongelmaisten hyvinvointi on vaikeutunut. Nykyinen perustoimeentulo-turvamme on hajanainen ja tasoltaan riittämätön. Se ei vastaa erilaisiin toimeentuloriskeihin ja tarpeisiin. Tuntuvat toimeentulovaikeudet koskevat jo yli puolta miljoonaa henkilöä, joista viidennes on iäkkäitä eläkeläisiä.

Siksi tarvitaan nykyistä aktiivisempaa talous- ja sosiaalipolitiikkaa syrjäytymistä aiheuttavien rakenteellisten ongelmien poistamiseksi ja valtakunnallisia ja alueellisia suunnitelmia vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten aseman parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Toimeentuloturva on nähtävä myös sosiaalisena investointina eikä vain yhteiskunnallisena kulueränä. Investointi ihmiseen kannattaa, yhteiskunta kuuluu kaikille. Tämä on syytä muistaa erityisesti lasten ja nuorten kehitysedellytysten kannalta.

Perustoimeentuloturva tulee uudistaa ja kytkeä osaksi aktivoivia koulutus- ja kuntoutustavoitteita. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksuille on säädettävä vuosittain maksukatto monenlaista tukea tarvitsevien väestöryhmien osalta.

Perustoimeentuloturvasta huolehtiminen tulee antaa Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi, jonka tulee sovittaa se yhteen muiden sosiaalietuuksien kanssa. Toimeentulotuki tulee palauttaa tilapäiseksi kriisiavuksi ja sosiaalityön välineeksi. Vapautuvat sosiaalityön voimavarat tulee suunnata perheiden ja muiden vaikeuksissa olevien ryhmien tukemiseen.

4. Yhteistoiminta sosiaali- ja terveydenhuollossa on välttämätöntä

Sosiaali- ja terveyspalvelut ja muut tukitoiminnot eivät vastaa nopeasti muuttuvissa tilanteissa riittävän hyvin kansalaisten hyvinvointitarpeisiin. Palvelujärjestelmät ja kansalaiset eivät aina kohtaa: syntyy sekä puutetta palveluista että haitallisia riippuvuussuhteita.

Siksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen pitkäjänteinen kehittäminen vaatii eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta, yhteistyötä ja sitoutumista sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaohjelmaan, asiakkaiden aseman parantamiseen ja laadukkaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Suunnitteluyhteistyön tulisi rakentua eri toimijoiden - julkisten palvelujentuottajien, sosiaali- ja terveysjärjestöjen ja kansalaisten - yhteistyöhön ja kokemuksiin. Tarvitaan monipuolisempaa kansalaisten hyvinvointiin liittyvien muutosten tutkimusta, ongelmien määrittelyä ja ennakointia.

Nykyistä parempien suunnittelukäytäntöjen ja kehittämisohjelmien toteuttamisessa tarvitaan toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevaa paikallista, alueellista ja valtakunnallista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, kehitysvaihtoehtojen ennakointia ja varhaista reagointia niihin.

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu